Reilun 3 vuoden ikäero - meneekö muilla hermot?

kaksi poikaa. Ikäero 3v ja 3kk. Joka päivä tappelevat ja riehuvat. Ennen pienempi puri ja repi isompaansa. Nyt onneks se jo loppunut. Ehkä nyt pikku hiljaa on vähän meno rauhoittumaan päin. Pienempi on nyt 2v ja 4kk.

Me siskon kans tapeltiin kakkosnelosilla, kivien heittelyillä, hakattiin nahkavöillä jne, jne... Pahalta kuulostaa, mutta jostain syystä pahemmilta vaurioilta aina säästyttiin =)



Mutta auta armias jos joku MUU yrtitti kiusata siskoa! Turpaan annetiin, että tukka lähti XD (näin kärjistettynä siis).



Kaveri laitto pikkuveljensä pyöränlukolla joskus keittiökaappiin kiinni ja lähti ite kouluun, että onhan näitä...



Kai tuokin homma luo jotain yhteishenkeä tai mitä lienee???

Tällähetkellä 5 ja 8 vuotiaat ja todella hienosti menee leikit yksiin. Sanomista tulee lähinnä kun isommalla on omia kavereita kylässä ja sitten dissaavat pienempää jolla taas ei vielä juuri ole "omia" kavereita

mutta ovat puoli vuotta nuorempia kuin teidän eli 4,5-vuotias ja 1-vuotias.



Meillä pienempi on selkeästi kovatahtoinen ja on saanut jo muutamia raivareita, joissa ei auta syli eikä lohduttelu vaan lapsen on saatava huutaa rauhassa hetki. Vähän uusi juttu meille vanhemmille...



Isompi on myös vähän kiusaaja eli "vahingossa" ajaa autolla käden päältä yms. mutta toisaalta on hämmästyttävää, miten hyvin leikkivät yhdessä. Isompi kehittelee valtavat määrät leikkejä pikkuisen ympärille ja pikkuinen ihmeissään katselee ja kuuntelee ja välillä jopa osallistuu. Leluja vie kyllä kädestä, toistaiseksi pienempi osaa pitää puolensa huutamalla julmetusti, jos kokee siihen tarvetta. :)



Meillä nahistelua on 30 % ja yhdessä tai erikseen leikkimistä 70 %, mutta välillä kyllä olen miettinyt, että mitä sitten tapahtuu, kun pienemmästäkin tulee täysivaltainen toimija.

kuopus vuoden täytettyään alkoi kävellä kunnolla ja pääsi mukaan veljen leikkeihin, eli useimmiten rikkomaan junaratoja ja leikkejä ym. Nyt, kun pienempikin jo kiipeilee ja pääsee melkein minne vaan niin siinä on isollaveljellä kestämistä.



Meilläkin onneksi isoveli myös tykkää pikkuisesta ja kehittelee leikkejä, mihin pieni pääsee mukaan. Mutta usein on kovin huomionkipeä ja jos esim äiti tekee kotitöitä (tai on netissä käymässä ;)), saa pikkuveli tuta sen nahoissaan. En voi jättää poikia yksin samaan huoneeseen usein edes vessassakäynnin ajaksi, kun heti alkaa huuto... t. ap

Olen muuten todella hämmästynyt, että näin isolla ikäerolla voi sujua yhteiset leikit. Tosin isompi näyttää mustasukkaisuutensa ehkä helpommin kuin pienen ikäeron lapset, ja pienempi on todella mustasukkainen, jos isompi saa huomiota ja syliä. Silti vanhemmille tämä on ollut yllättän helppoa. Isomman kanssa voi toinen vanhemmista rauhassa tehdä isojen juttuja, pienemmän kanssa toinen sitten niitä pienten juttuja, ja kummallakin veljeä iso ikävä, ja taas leikit sujuvat hyvin. Ei tule sitä tilannetta, jossa pienempi haluaa tehdä samoja, mitä isompi, kun on vielä niin pieni.



Meillä on pojilla omat huoneet, ja isommalla on oikeus leikkiä isojen leikkejä ja sulkea oman huoneensa ovi silloin, ja näin välillä tapahtuukin. Pienemmälle se on vähän rankkaa, mutta voi leikkiä oman huoneensa leluilla rauhassa, kun isompi ei ole niitä omimassa. Päivässä tulee pari kertaa pieni kahakka, jossa pienempi päästää kovan äänen tai itkun, mutta yleensä koko homma on alle minuutissa ohi (isompi antaa lelun takaisin ja pyytää anteeksi ihan oma-aloitteisesti tai pienemmälle riittää, kun totean, että leikkikääpä nätisti).

Vähän pelkäänkin, että sitten kun tuo pienempi ryhtyy kävelemään ja juoksemaan, niin hommasta tulee liian rajua.



Nytkin tässä kirjoittaessa olen jo kahdesti käynyt katsomassa, miksi pienempi itkee (mutta on pelästynyt isomman mielettömiä tyyny- ja peittovirityksiä ja hyppelyä niiden päällä ja lähellä pienempää). Ehkä vähän turhan positiivisen kuvan annoin, kun tänään on leikit sujuneet kauhean hyvin tähän asti. Meillä isompi on turhautunut, kun on joutunut sairastamaan viikon sisällä, ja nyt sitten vuoro on siirtymässä pikkuveljelle ehkä...



Totta on, että leikit ovat jo nyt aika rajuja. Lähemmäs samanikäiset ehkä leikkisivät rauhallisemmin, kun ei ole vielä taitoja kummallakaan hyppyihin ja vaaralliseen rakentamiseen, ja sitten kun on, niin on molemmilla lähes samankaltaiset taidot.



Silti vielä koen päässeeni helpommalla kuin siskoni, jolla on kaksi 1,5 vuoden ikäerolla olevaa tyttöä. Voi sitä tappelun määrää, kun tytöt olivat 2- ja 1-vuotiaat. Ja nyt isompina 6- ja 5-vuotiaina koko ajan on jotain kärhämää, vaikka leikit eivät ole rajuja. Välillä itketään, kun toinen ilmeilee ja välillä sitäkin, kun toisella on kivemmat vaatteet päällä. :)



Mutta meillähän on tietysti kaikki pahin vielä edessäpäin...



T. 6

Mulla on kolme muksua 7,5 ja 1.5 (poika, tyttö, poika). Meillä on aika rauhallista. Joskus vanhemmat muksut jähisee keskenään, mutta eivät koskaan pienimmän kanssa. Sen kanssa leikitään ja painitaan, mutta ei ole kyllä kiusattu. Vanhemmilla on oma huone, jossa nuorin saa käydä leikkimässä paitsi jos ovi on kiinni, niin sinne ei mennä. Noista pojista sanoisin tällä kokemuksella ( ja kyllä energisistä tytöistäkin), että paljon helpommalla pääsee, kun ne on tarpeeksi ulkona. Meillä kaatuisi seinät päälle jos esikoinen ei pääsisi ulos. Silloin alkaa armoton siskon kormuuttaminen. Keskimmäinen on siivosti, kun se saa olla välillä vauva.