Ihanaa huomata toisesta ketjusta, että on muitakin mahdollisia ikäeroja kuin 2 - 3 vuotta

Itselläni on kaksi sisarusta, jotka ovat minulle tosi tärkeitä. Tuntuu kurjalta ajatella, että lapsemme jäisi sisaruksia vaille. Mutta ajatukseen yksilapsisesta perheesta ehkä pitää alkaa sopeutua. :( Mutta onneksi pikkumiehemme on loistotapaus. :)

Ja meilläkin esikoinen tuli tuosta noin vaan mutta tätä kakkosta sitten saatiinkin tosissaan yrittää...



Mutta näin jälkikäteen voin vain todeta, että onneksi :) Esikoinen on jo niin iso, että vauva-aika on ollut varmasti paljon helpompaa kuin esim. uhmiksen kanssa. Ja mikä parasta, olen voinut olla kotona kun esikoinen aloitti koulun eli ei ole tarvinnut sumplia pikkukoululaisen hoitoa yms.



Ja läheisiä tuntuvat olevan toisilleen... Itselläni on vain yksi sisarus ja hänkin liki 10 vuotta vanhempi. Lapsena emme olleet ymmärrettävästi niin läheisiä (kun emme ns. lapsia edes samaan aikaan olleet) mutta näin aikuisiällä olemme olleet todella läheisiä vaikka eri sukupuolta olemmekin.



Tsemppiä, kyllä se sieltä vielä tulee..! ;)

Muakin ihmetyttää tämä muoti tehdä lapset kahden vuoden ikäerolla. Esikoisemme on nyt vuoden ja vähän väliä joku kyselee onko jo sisarus tulossa. Yksinkertaisesti haluan vähintään kolmen vuoden ikäeron lapsille. En jaksaisi kahta vaippaikäistä samaan aikaan.

Ihana teksti kolmosella. Kiitos kannustuksesta. :) Tuota olen joskus miettinytkin, että ihana vaihe saada vauva olisi se, kun isompi olisi eskarissa tai ekalla. Mutta toisaalta sitä vauvaa kaipaisi jo nyt kovasti...



Ja toiselle kirjoittajalle: vähän aiemmin täällä oli ketju, minkä ikäisiä lapsesi ovat, kun itse on 40 vuotta. Sieltä hyvin pääsi katselemaan sisarusten ikäeroja.

meidän pojille tuli ikäeroa kuusi ja puoli vuotta. Esikoinen oli aika rankka tapaus, valvotti ja itketti. Mä olin tosi riekaleina ja ajattelin, ettei toista sitten tehtäiskään...



Kolmen vuoden tienoilla kuitenkin koin, että univelka oli lyhentynyt ja ruvetiin miettimään toista lasta. Ei mitenkään yritetty erityisesti, periaatteella 'tulee, jos tulee' eli ilman ehkäisyä mentiin jokunen vuosi, mutta niinhän sitä ekaakin tekemällä tehtiin jo 13 kuukautta, joten ajattelin, että voisi tulla vaikka sillee, että esikoinen olisi eskarissa...



Ihan ei mennyt ajatukset yksiin todellisuuden kanssa, kun kuopus syntyikin sitten vasta sinä kesänä, kun esikoinen meni kouluun syksyllä, mutta oikein mukavaahan tuokin oli. Ekaluokkalaisella oli äippä koulumatkakaverina, eikä tarvinnut viettää yksinäisiä iltapäiviä...



Kärsivällisyyttä teillekin, mäkin jo ehdin ajatella, että jollei sitä kakkosta sitten tule, niin sitten se on vaan tarkoitettu sillai tää meidän homma, mutta niinpä saatiin kuopus, kohta jo neljä vuotias =)

Meillä pojilla ikäeroa 7 vuotta ja voin sanoa, että oli loistava ikäero, kun sain olla kotona silloin kun esikoinen meni kouluun. Nyt en kyllä viitsi samaa tempausta enää tehdä, kun kuopus menee kouluun, joten pikkuisen mietityttää, että miten sitä saisi tuon nuoremman kivasti koulutielle...

t. Nikki

lapsilla. :) ja hyvin pelittää.

ja hyvin toimii. Ja kyllä on todella paljon pojilla seuraa toisistaan isosta ikäerosta huolimatta :)

Itse en missään nimessä olsi halunnut lapsia pienellä ikäerolla. Näin sai esikoinenkin olla "pieni" pidempään ja oma jaksaminenkaan ei ollut koetuksella.



Minulla ja sisarellani myös iso ikäero. Vanhemmat kärsivät sekundaarisesta lapsettomuudesta ja sisäreni on saanut alkunsa lapsettomuushoidoilla.

Ikäeroa meillä on pitkälle toistakymmentä vuotta ja erittäin läheisiä ollaan oltu aina.

mun pojilla 4 ja 3 vuotta.

Tosi hyvät, kaikki ovat saaneet olla pieniä vuorollaan.

Pienempää ikäeroa en olisi huolinutkaan.

2 vuotta on liian vähän; edellinen on niin pieni vielä.

Ja raskauspahoinvointi tekee pienen hoivaamisen, imettämisen, yövalvomiset yms lähes ylivoimaiseksi. Itse on olisi varmasti selvinnyt pienemmillä ikäeroilla.



Näin on hyvä:)

Esikoisen ja keskimmäisen välillä on 2,5v ikäeroa, keskimmäisellä ja kuopuksella lähemmäs 5v ikäeroa. Ja kyllä täytyy sanoa, että tuo isompi ikäero on kaikin puolin mukavampi..



Esikoinen ja keskimmäinen ovat toistensa kimpussa kaiken aikaa, 90%:sti negatiivisessa mielessä. Kamala kilpailuntarve, kateus jne. vaikkei siihen pitäisi olla mitään syytä. Keskimmäisen ja kuopuksen suhde sen sijaan pelittää loistavasti (vaikka siihenkin kyllä kuuluu välillä sellaista "tervettä" sisarusnahistelua) - puhumattakaan esikoisen ja kuopuksen välisestä suhteesta (ikäeroa siis reilu 7v) joka alkaa olla liikuttavan "idoli-fani" -henkinen :)



Pienellä ikäerolla on toki puolensakin, mutta paljon enemmän niitä hyviä puolia on isommalla ikäerolla!

kokemusta molemmista.

Esikoisen ja keskimmäisen ikäero 5v, keskimmäisen ja kuopuksen 1v5kk. Minusta on helpompaa, kun lapset ovat "samassa vaiheessa", esim. kun menen takaisin töihin, saan pienet samaan päiväkotiin hoitoon, mutta esikoinen mietityttää miten pärjää kotona yksin..

Muakin ihmetyttää tämä muoti tehdä lapset kahden vuoden ikäerolla. Esikoisemme on nyt vuoden ja vähän väliä joku kyselee onko jo sisarus tulossa. Yksinkertaisesti haluan vähintään kolmen vuoden ikäeron lapsille. En jaksaisi kahta vaippaikäistä samaan aikaan.

Meillä on ainakin jokainen kolmesta ollut päiväkuiva ja 2/3 yökuiva 2-v täytettyään, tuo hitain mallikin oli 2-v 8kk.