Lue keskustelun säännöt.
10 päivän ulkomaanmatka ilman lapsia. Lähdenkö vai en?
13.03.2011 |
Sain mieheltäni, vanhemmiltani ja appivanhemmiltani 30-vuotislahjaksi 10 päivän ulkomaanmatkan mieheni kanssa. 7- ja 5-vuotiaat lapsemme menisivät tuoksi ajaksi hoitoon vanhempieni luokse. 7-vuotias esikoinen itkee joka kerran, kun asiasta tulee puhe. Tulee kuulemma niin kova ikävä, kun on niin pitkä aika, eikä selviä ilman äitiä niin kauan. Hän toivoo kovasti, etten lähtisi. Lapset ovat olleet mummolassa ennenkin muutaman yön kerrallaan, syksyllä ja nyt keväällä pisimmillään 5 yötä putkeen. Tuo aika on mennyt hyvin, mutta esikoinen kertoo, että on kuitenkin ikävöinyt kovin äitiä.
Mitä tekisit minun sijassani? Lähdenkö matkalle vai peruutanko sen lasten takia? Jääkö 7-vuotiaalle jotain traumoja noin pitkästä erossaolosta. 5-vuotias on erilainen luonteeltaan. Hän pärjää luultavasti isoveljeään paremmin.
Itse haluaiisn kovasti lähteä, koska en ole juurikaan matkustellut Pohjoismaita pidemmällä, en perheen kanssa enkä miehen kanssa kahdestaan. Tämä on ainutlaatuinen tilaisuus, joka on seuraavan kerran mahdollinen ehkä vasta vuosien kuluttua. Mutta onko nyt väärä hetki lähteä, kun lapset ovat vielä aika pieniä?
Kommentit (16)
Nyt harjoittelemaan yökyläilyä ennen tuota matkan aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ajatellut jo etukäteen ja tuntee myös lapsen?
Jos on viisi päivää selvinnyt mummolassa, vaikka on ollutkin ikävä (se on normaalia), niin selviää myös 10 päivää.
Lähtisin!
Hyvää tekee molemminpuolin olla hetki erossa!!! Ja tänne tulee pian niitä, 1yö/ikävuosi erossa-tyyppejä meuhkaan....Elä välitä, vaan lähde reissuun.
ja lakkaat pelottelemasta niitä lapsia että voivoi kestättekö te nyt tämän ikävän, ja puhutte lastenkin kanssa enemmän siitä, mitä kivaa mummolastta voi tehdä.
Muistan kun äiti ja isä oli ulkomailla kahdestaan, kun olin 7..
Se viikko oli pienestä ikävästä huolimatta tosi jännä mummun ja sisarusten kanssa, ja oli ihana odottaa tuliaisia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
10 päivää siksi, koska se on tutun porukan ryhmämatka, joka kestää juuri tuon 10 päivää. Emme siis ole itse päättäneet matkan kestoa, vaan se on tuo mikä on.
AP
Kyllä lapset pärjäävät, eikä itkut ja ikävät ole kuolemaksi. Tutut hoitajat, ei varmasti ole mitään hätää! Kunhan vaan itse pystyt matkasta nauttimaan, etkä matkalla koko aja murehdi ikävöivätkö lapset ja kuinka paljon. En soittaisi kotiin joka päivä, voi vaan pahentaa ikävää. Hauskaa matkaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tärkeää on myös, miten valmistelet lapset matkaan. Älä lähde mukaan tuohon äitiä on ikävä -juttuun. Tämä ei oikeasti ole asia, jonka lapsi saa tai voi päättää. Puhu lapsille positiivisesti matkaasta, painota kuinka kivaa heillä on mummolassa silloin, keskity siihen, mitä lapset puuhaavat isovanhempien kanssa, ja mitä tuot tuliaisiksi, älä siihen kenellä on ikävä ja kuinka kova. Älä anna lapsen vaistota epäröintiäsi. Tee päätös ja pysy siinä ja viesti lapsellesi positiivisia tunteitä. Näin teet lapsellesi ja itsellesikin matka-ajan eron mahdollisimman helpoksi.
Aika loukkaavaa olisi jos et lahjaa suostuisi käyttämään kun siihen on lastenhoitokin liitetty. Kyllä 7-v pärjää mummolassa aivan varmasti ( jos mummola luotettava ja tuttu paikka) Kasvoithan sinäkin siellä aikanasi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
7- vuotias poraa jo nyt sinun matkalle lähtöä. Ei voi kun ihmetellä näitä mammoja, sen siitä saa kun on riipuvainen ipanoistaa taapero aikana eikä koskaan anna mummulle hoitoon niin sitten kun haluais johonkin päästä itse niin lapsi poraa ikäväänsä vaikkei oo vielä lähdettykkään.
Kyllä ne on ollu mummolassa yötä siitä asti, kun imetykset ovat loppuneet eli vähän reilu 1-vuotiaasta. Lapset vaan on erilaisia keskenään. Esikoinen ikävöi mua paljon aina. Kuopusta pidin fyysisesti vielä enemmän lähelläni kuin esikoista ensimmäisen vuoden ja hänestä on kasvanut paljon "reippaampi" kuin esikoisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että on hauskaa ja jännää olla mummolassa, mitä kaikkea kivaa siellä tekevät, että tosi siisti juttu kaiken kaikkiaan. Ei niin, että äiti on tosi kauan pois, mutta hyvin kaikki menee... Pitää korostaa sitä, että he PÄÄSEE mummolaan (ja äiti ja isi nyt ajan kuluksi käy vähän reissussa sillä aikaa), ei niin että joutuvat.
Niin ja omalle kohdalle ajateltuna: lähtisin. Mulla on nyt 7v. ja 4v. lapset ja ok, kuopuksen kanssa tekisi tiukkaa. Mutta vuoden päästä uskoisin, että hänkin jo pärjäisi.
Kiitos paljon tuestanne! Lähden siis hyvillä mielin ja otan hyvät vinkkinne käyttöön. Ennen kaikkea yritän olla varmempi asiasta myös esikoisen kuullen ja saada hänen ajatuksensa kääntymään hyviin puoliin ja pois ikävästä
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljon on kiinni siitäkin, miten suhtaudut tuohon lapsen ikävöintiin. Jos lähden mukaan siihen ja rupeat miettimään, että mennäkö sittenkään, niin taatusti lapsi kahta kauheammin sanoo ikävöivänsä. Lapsenne ovat jo sen verran isoja, että tuon ajan pärjäävät kyllä, varsinkin kun mummola uskoakseni on heille tuttu ja kiva paikka. Lupaa pitää yhteyttä reissusta, lähettää kuvia vaikka sähköpostilla ja soitella vaikka Skypellä videopuheluita. Suhtaudu asiaan positiivisesti ja kannustavasti, kerro lapselle hyviä puolia asiasta jne.
Eikö viisi päivää riittäisi?