Minkälaiseksi kuvittelet ihmisen, joka tekee eläinkokeita?

huomaamattaan, opiskellut biologiaa / lääketiedettä ja sitten huomaa yhtenä päivänä viipaloivansa hiiriä. Varmaan miettii, että tätäkö oikeasti halusin?

jonka tohtorinväitöskirjaa varten oli tehty eläinkokeita.

ihmettelee edelleen ap

Älykkääksi, päämäärätietoiseksi, tiedoinhaluiseksi. Ihmiseksi jonka ansiosta me tavikset ELÄMME emmekä kuole polioon, tuhkarokkoon yms. Sen sijaan eläinkokeita kritisoijina pidän hieman idiootteina, raukat varmaan kuvittelevat että rokotuksetkin on vain joku aamukahveella kekkaissut ja iltapäivällä voikin jo valmista rokotetta testata ihmiseen.

Ymmärrän, että lääketieteellisiä kokeita tehdään eläimillä. Sen sijaan mietin, minkälainen on persoonana sellainen ihminen, joka näitä hiiriä sairastuttaa tai pelottelee, leikkelee, viipaloi. Minä en pystyisi siihen, vaikka ymmärrän sen hyödyllisyyden pitkällä tähtäyksellä. Minkälainen ihminen pystyy?



kysyy ap

Millainen ihminen olen? Eläinrakas, ihmisrakas, avoin, sosiaalinen, auttavainen, mukavaksi kehuttu.

Millainen ihminen olen? Eläinrakas, ihmisrakas, avoin, sosiaalinen, auttavainen, mukavaksi kehuttu.

jotka minä tunnen, ovat eläinrakkaita, vastuullisia ja empaattisia ihmisiä. Oma mieheni kohteli koe-eläimiä hyvin tehdessään eläinkokeita ja hän osaa käsitellä eläimiä muutenkin hyvin, mikä onkin aika tärkeää, koska pelokasta ja stressaantunutta eläintä on vaikea käsitellä ja tutkia.



Jotkut eläinkokeet ovat tärkeitä, eikä niitä voi korvata millään. On olemassa myös turhia eläinkokeita, mut ne ovat asia erikseen.

Olen pienten lasten äiti. Luonteeltani olen iloinen ja puhelias sekä lämminhenkinen. Olen myös empaattinen ja usein huomaan ajattelevani aina muiden etua ennen omaani. Herkkäkin olen ja itken helposti, niin ilosta kuin surusta ja joskus jostain ihan muusta. Tässä rottatyössä mulle ei kuitenkaan koskaan ole tullut itku. Alussa ehkä paha mieli jossain kohtaa mutta sitäkään ei enää. Muuten työssä olen voinut itkeä kurjien ihmiskohtaloiden sattuessa kohdalle tms.



Omasta mielestäni olen siis ihan kunniallinen ihminen työstäni huolimatta. Tosin en työstäni oikeastaan monelle puhu, koska tiedän sen herättävän niin paljon negatiivisia tunteita ja ajatuksia. Lapsemme ei asiaa ihmettele oikeastaan kuin sen kerran, kun siitä ovat ekan kerran kuulleet. Kaksi kolmesta on ainakin vielä aikomassa samalle alalle ja kolmaskin on kovin kiinnostunut tiedealasta.