Olisinpa tajunnut tehdä lapseni 2-kymppisenä, olisin nyt 4-kymppisenä vapaa.

30-vuotiaana. :D Jos jotakin vannon, niin 40-vuotiaana en hitto vie enää mitään ilta-iltatähtiä hommaa! Tämä riittää.

Mutta sitten sä et olisi ollut 2kymppisenä vapaa :) Olisi mahtanut ketuttaa silloin.

tajunnut tehdä lapseni parikymppisenä, olisin tosiaan vapaa - myös lapsen isä / isät olisivat poissa kuvioista. Mutta tyhmyyttäni odotin aviotumista ja lasten hankintaa sinne 35v hujakoille, niin nyt sitten on lapset ja niiden isä kaikki jaloissa vielä pyörimässä :D

Millä tavalla vapaa?

Mä sain lapsen vanhana, mutta silti olen vapaa:-)

täydellistä ja olen vasta 29:) Olen enemmän kuin tyytyväinen ratkasuuni.

Lapsi putkahti maailmaan 7v. yrityksen jälkeen ollessani 31v.

40-50 vuotiaana.



En koe että jotenki vapautuisin 40-vuotiaana jostain kun lapset ovat kaikki täysikäisiä.



Mä haaveilen siitä että silloin on tupa täysi milloin lapsia, öapsenlapsia, kavereita yms yms!



Terv, Äidiksi 19-vuotiaana

En ole vapaa vielä pitkään aikaan,vaikka nyt koen olevani elämäni vireimmässä vaiheessa ja se menee hukkaan koska joudun elämään pikkulapsiaikaa.

Ehdin viettää melko vapaata elämää jokusen vuoden ja sitten otin lapsenlapsen kastavattevakseni. Joten seuraava vapaus koittaa kun olen noin kuusikymppinen. Näinkin voi käydä.

Ja olin todella iloinen. Rinnalla oli (ja on) joka iloitse lapsesta ja jakaa vanhemmuuden mun kanssani, Töissäkin on mennyt hienosti, sitten kun sinne menin. Aiemmin kävin vain töissä, nyt huomaan kantavani vastuuta, asema on kohonut kuten myös palkka. Äitiys sopii mulle, ja nautin jopa hiekklaatikko leikeistä ja lasten seuraamisesta. No jos ei aina kiinnostanu, niin siinähän saattoi hoitaa puutarhaa samalla kun katsoi lasten perään (naapureidenkin, vuorotellen).

Ainakin yhden lapsen kanssa on saattanut matkustella, kyläillä, emännöidä vieraita. Kaiken kaikkiaan kyllä tää on elämäni parasta aikaa, vaikkei mitään pahaa sanottavaa nuoruudestakaan ja opiskeluajoista. Kai tuo rakastava lapsi ja rakastava mies saa olon tuntumaan niin hyvältä.

Sorry:-)

olisit saanut olla koko elämäsi "vapaa". (Mahtaa noi lapset teille olla varsinainen vankila ja pakkotyömaa??).

Jos saat lapsia et ole ikinä enää vapaa.

Ihmisten kannattaisi tosiaan harkita ensin tai alkaa lasten suunnittelu 25v. jälkeen niin on saanut elää pitkän nuoruuden.

eläminen todellisuudessa on. Mutta onneksi on vaihtoehtoja vaikka lapsia olisikin tehnyt.

ja jos olisin tehnyt lapset silloin heti perään, he olisivat nyt 26v, 24v ja 22v.



Oikeasti lapseni ovat 15v 13v 11v (ja isä on sama, jonka kanssa menin 21v:na naimisiin.)



Mielestäni tein lapset ihan oikeassa iässä.

Itse koen joskus, että en ikinä pääse mihinkään. Mutta siinä on kyse enemmän siitä, että harmittaa kun mies ei katso lapsia. En kuitenkaan koe olevani vankina. Vaan tämä on nyt sitä elämää.



Mitähän sillä vapaudella muuten tekisi? Kerran saunassa pohdimme 7-vuotiaan tyttömme kanssa, että vaikka tämä elämä on sitten yhtä meteliä ja vilinää pienten lasten kanssa, niin mitäpä se äiti sitten tekisi, jos ei lapsia olisikaan. Hui, miten hiljaista olisi kotona ja enpä tosiaan tiedä mihin sen ajan sitten kummemmin käyttäisi.



Kerran luin facebookista, kun joku eronnut mies kommentoi että nyt hän on viimein vapaa. Voi vaan kuvitella, miltä hänen lapsistaan tuo lause tuntui (ovat sen ikäisiä, että ovat myös siellä facebookissa).

Kahden 20-vuotiaan ja yhden 17 -vuotiaan äiti. Tuntuu hurjalta ajatella, nyt näin kolmekymppisenä, että minähän olen todella nuori vielä kun lapset ovat sitten aikuisia:)



Mutta onhan se niin, että se vapaus on pois aina jostain päästä. Toisaalta olen ajatellut niin, että hyvä oli tehdä kakskymppisenä, kun työelämässä ei vielä kerennyt rikastua tai muuta, ei olis ollu rahaa tehdä kuitenkaan mitään.



Nyt jos elämämme jatkuu samanlaisena nelikymppiseksi, meillä miehen kanssa on varaa tehdä matkoja ja nauttia elämästä, ilman baareja, mihin taas nuorena olis kannettu kaikki ylimääräinen:)



Mutta jokainen tekee omat ratkaisunsa, ja toinen pitää toista ratkaisua parempana, mä koen tehneeni hyvän ratkaisun tehdessäni lapset nuorena, mutta se nyt ei ole yksi ja ainut oikea ratkaisu kuitenkaanL:)

nyt 60 vuotiaana.

tajunnut tehdä lapseni parikymppisenä, olisin tosiaan vapaa - myös lapsen isä / isät olisivat poissa kuvioista. Mutta tyhmyyttäni odotin aviotumista ja lasten hankintaa sinne 35v hujakoille, niin nyt sitten on lapset ja niiden isä kaikki jaloissa vielä pyörimässä :D

ihanko totta luulet että mitä nuorempi isä sitä herkemmin se ottaa ja lähtee? just joo.

itse olen tehnyt lapset 21 ja 22 v. nyt iltatähti tulossa olen 29v. mies on ollut sama koko ajan, ja tulee olemaankin mikäli se meistä on kiinni.