minut on suljettu ulos hiekkalaatikkoyhteisöstä

muiden mammojen hyväksynnästä ja mielipiteistäsi. Saat elää vapaasti ja tehdä itse omat päätöksesi, ei tarvitse muita miellyttää.

Mitäs jos menisit pokkana kysymään? Kissa pöydälle?

kummallista. täytyy myöntää että vaikka vähän ihmetyttää niin olen kuitenkin ihan tyytyväinen siihen, että mulla on muutakin elämää kuin hiekkalaatikkoelämä. onneksi asia ei ole toisin! pari vuotta sitten. lasten ollessa tosi pieniä, samanlainen tilanne olisi voinut tuntua ihan toisenlaiselta.

menetelmä oikein on?

ei mulla ole mitään "menetelmiä", se oli arvaus. täytyyhän tämän hiljaisuuden JOSTAIN johtua?



tai jos minun menetelmäkseni voi kutsua sitä, että EI halua kasvattaa lastaan tukistelemalla niin sitä kai voi kutsua menetelmäksi. kuten sanottu, en tiedä mikä on mennyt vikaan. ehkä naama ei miellytä?

Lapseni on varsinainen pomottelija ja jääräpää. Ja voimakastahtoinen. Haastetta meille vanhemmille siis. Sama asia jonka ns. kilteille lapsille menee perille 15 sanomiskerralla ehkä , pitää voimakastahtoiselle, oman polkunsa kulkijalle sanoa ainakin se 30 krt.



Valitettavasti laspeni seura ei aina ole maailman helpointa seuraa vaikka kuinka kasvatan vieressä. Niinpä itse liuúimme pikkuhiljaa, luonnollista tietä normikotäitien seurasta kun lapsillamme alkoi tulla ikää ja aloittivat päiväkodin.





Monia muitakin syitä oli varmaakin: olin hiukan iäkkäämpi muita äitejä. Itseäni ei nuorempien äitien seura haitannut, mielestäni äiti on aina äiti olipa hän 35 tai 29 v.



No, onhan mulle kertynyt elämänkokemustakin iän myötä, siitä ei nyt pääse mihinkään. Ja muista hiekkisäideistä poiketen olimme asuneet pitkän rupeaman ulkomailla, sitä eivät muuta äidit olleet tehneet. Vaikka kuinka alun alkaen yritin "piilottaa" tätä expatti-aikaamme he kuitenkin tiedon saivat jouduttuani "paljastamaan" lapseni neuvola-asikaisia systeemejä tuossa toisessa maassa. Äidit kyselivät ja olivat kateellisia-myönsivät tämän suoraan.Expat-aikoja en ottanut itse puheeksi sillä tiedän kateuden myrkyttävän voiman. Sen sijaan muutamat äidit aina ottivat asian puheeksi j apkkohan se oli heidän kysymyksiinsä vastata!



Ja, kuten monissa muissakin naisporukoissa, hiekkiskulttuurissa on aina ae "Kuningatarmehilainen" jota iso osa muista mehiläisistä peesaa. Minusta ei ollut tähänkään. Itselleni oli pääasia että lapsilla olisi seuraa. Toki kykenin seurustelemaan ja juttelemaan normaalisti lapsiin liittyvistä asioista yms. Mutten mennyt mukaan siihen selkäänpuukotukseen! En halunnut että puhutaan pahaa jostakin äidistä joka esim. lähti pois hiekkalaatikolta aikaisemmin.



Niinpä varmaan minustakin puhuttiin :) aloimme viihtymään yhä väemmän hiekkiksellä ja keksimme kaikkea muuta, esim. muskaria yms. ja ulkoilimme muissa puistoissa.

Meillä puistossa on tätä, suurin osa on aikaisia ja myöhäisemmät saavat olla aika paljon omassa seurassaan. Harmi, mukavia ihmisiä ja kivaa seuraa olisivat.

vaan tuo porukka on jostain syystä vuosien aikana kiinteytynyt ja haluaa olla keskenään. Ehkä heillä on yhteinen tärkeä harrastus, vapaaehtoistyö tai uskonto ja vapaahetkinään haluavat kunnolla jutella aiheesta. Ajattelevat etten voi ymmärtää eivätkä halua vaivata sinua jutuillaan.



Tai voihan sinulla olla sellainen napakka tyyli ilmaista mielipiteitäsi,että ihmiset ovat vuosien varrella muuttuneet varovaisiksi seurassasi. Haluavat jutella rauhassa ilman pelkoa, että jyräät,



Nämä siis vain arvauksia. Ehkä siinä ei oikeastikaan ole mitään muuta kuin sattumaa.

voi, miten tuttua! voisiko tosiaan olla kyse kateudesta. tai kateudesta JA siitä, ettei peesaa muita ja pyrkii olemaan kaikille ystävällinen, muttei ystävä?



oliko poistuminen "piireistä" tuskatonta vai udeltiinko sinulta myös syitä miksi et enää käy puistossa?

en jaksanut sitä kakanvärin vertailua ja vaippamerkeistä jaanaamista. Sekin tuntui ahdistavalta kun jotkut äidit pönkittivät omaa äitiyttään toisten kustannuksella. Olin ihan outo lintu kun halusin puhua jostain muustakin kuin lapsista.



Kävin omin nokkineni kirjastossa, kaupoilla ja eri puistoissa ja juttelin siellä tapaamieni ihmisten kanssa.

Sehän on selkeä viesti muille ettei seura varsinaisesti kiinnosta. Jos muilla on erilaiset toiveet hiekkalaatikkoystävyydestä niin luonnollisesti muista tulee keskenään läheisiä ja tämä yksi jää tietyllä tapaa ulkopuoliseksi.

voisiko tosiaan olla kyse kateudesta. tai kateudesta JA siitä, ettei peesaa muita ja pyrkii olemaan kaikille ystävällinen, muttei ystävä? i]

Sehän on selkeä viesti muille ettei seura varsinaisesti kiinnosta. Jos muilla on erilaiset toiveet hiekkalaatikkoystävyydestä niin luonnollisesti muista tulee keskenään läheisiä ja tämä yksi jää tietyllä tapaa ulkopuoliseksi.

voisiko tosiaan olla kyse kateudesta. tai kateudesta JA siitä, ettei peesaa muita ja pyrkii olemaan kaikille ystävällinen, muttei ystävä? i]

jaa äitien kanssa intiimejä asioitaan (pois lukien synnytys) eikä retostele suhdettaan mieheensä.

jos hiekkalaatikko on ainoa yhdistävä tekijä, on se aika heikko lenkki olla jonkun ystävä. ei ne sulje toisiaan tietenkään pois, mutta jos yhdistävät tekijät jäävät vain yhteen elämänvaiheeseen, ei se riitä luomaan tiivistä sidettä toiseen ihmiseen.

kun en kestänyt parin johtohahmon ilkeitä (tai ehkä en vaan ymmärtänyt huumoria) kommentteja muista ihmisistä. Varmaan se näkyi naamastakin ja pari kertaa kyllä kommentoinkin asiasta. En tajunnut, että tuolla joudun kokonaan ulos porukasta, koska useampikin ihminen oli oikein mukava ja vietimme vapaa-aikaa muutenkin yhdessä. Mutta kaipa ne pari tyyppiä olivat hauskempaa seuraa ja heidän mielipiteensä siis vaikutti niin, että minut suljettiin pois koko joukosta. Pari tyyppiä piti vielä hetken yhteyttä muuten, mutta lopetin sen oma-aloitteisesi, kun eivät voineet olla kavereita porukan nähden.



Olihan se surullista ja huvittavaakin. Ihan itse siis olin varmasti syyllinen porukasta tippumiseen, mutta varmasti toimisin samoin uudestaankin. Olin jonkin aikaa kamlan loukkaantunut, mutta myöhemmin aloin ymmärtää porukkaakin. Olin heidän mielestään varmaan ilonpilaaja. En itsekään viihtyisi kovin kauan ihmisten seurassa, jotka selvästi eivät hyväksy mielipiteitäni.

asioita ja ystävystyvät niin eihän siitä muuta voikaan seurata kuin että etäisyydenpitäjä jää ulkopuoliseksi.

jaa äitien kanssa intiimejä asioitaan (pois lukien synnytys) eikä retostele suhdettaan mieheensä. jos hiekkalaatikko on ainoa yhdistävä tekijä, on se aika heikko lenkki olla jonkun ystävä. ei ne sulje toisiaan tietenkään pois, mutta jos yhdistävät tekijät jäävät vain yhteen elämänvaiheeseen, ei se riitä luomaan tiivistä sidettä toiseen ihmiseen.

lapsemme olivat vanhimmasta päästä eli aloittivat päivähoidon. Luonnollinen "poistuma" hikkalaatikkopiireistä meillä siis :) Lapsemme leikkivät edelleen ajoitain yhdessä viikoittain. Nimittäin isät tapaavat iltaisin pihalla. Lapset ovat samat, vanhemmat ovat vain isejä :) Eikä esim. meidän lapsemme ole isien seurassa "vaikea" kuten päivisin nämä muut äidit minulle valittivat kun lapseni otti usein johtajan roolin.

Ei minua kirpaissut itseäni, lähinnä lapseni puolesta sillä em. hiekkisäitien lapset leikkikavereina olivat tärkeitä. Juteltiin kuitenkin usein kotona lapsen kanssa että joskus on parempi leikkiä myös muiden lasten kanssa . J ameillä tosiaan oli/on lapsiperhekavereita muuallakin kuin kotipihaympyröissä. Ja saahan lapseni toki viikoittain leikkiä näiden "vanhojen" hiekkalaatikkokavereiden kanssa. Siitä olemme pitäneet vanhempina huolta ja kuten sanottua, miehillä monesti asiat ovat yksinkertaisempia vaikka juoruilua hekin harrastavat :)

t: 8- se hiukan erilainen ex-hiekkalaatikkoäiti :)

voi, miten tuttua! voisiko tosiaan olla kyse kateudesta. tai kateudesta JA siitä, ettei peesaa muita ja pyrkii olemaan kaikille ystävällinen, muttei ystävä? oliko poistuminen "piireistä" tuskatonta vai udeltiinko sinulta myös syitä miksi et enää käy puistossa?

ja pahoittelee kirjoitusvirheitään :)



Olen edelleen tekemisissä näiden äitien kanssa niinkuin normaalisti , ainakin omalta puoleltani pyrin asiallisiin väleihin. Olen kyllä kuullut kaikenlaisia juoruja muiltakin "piireistä" läheteneiltä. Itseäni koskevat juorut eivät haittaa sillä olen varma itsestäni jo tässä iässä, juorut eivät haittaa elleivät ne ole aivan prättömiä ja lapsiani koskevia. Ja minulla on Elämä :)



Ymmärrän myös toisaalta nämä äitipiirien suhteet, monesti se hiekkalaatikko on äidille se koko elämä kodin lisäksi. Monen kotona vietetyn vuoden aikana piirit käyvät todella pieneksi ! Jos ei ole omaa aikaa, ei huolehdi omasta fyysisestä kunnostaan yms. ja elää vain ja ainoastaan lapsilleen niin kyllä se käy jo hermojen päälle!

asioita ja ystävystyvät niin eihän siitä muuta voikaan seurata kuin että etäisyydenpitäjä jää ulkopuoliseksi.

jaa äitien kanssa intiimejä asioitaan (pois lukien synnytys) eikä retostele suhdettaan mieheensä. jos hiekkalaatikko on ainoa yhdistävä tekijä, on se aika heikko lenkki olla jonkun ystävä. ei ne sulje toisiaan tietenkään pois, mutta jos yhdistävät tekijät jäävät vain yhteen elämänvaiheeseen, ei se riitä luomaan tiivistä sidettä toiseen ihmiseen.

peräpukamien määrällä ja koolla tai valittamaan kun mies ei siivoa/kokkaa/hoida lapsia?

no, ehkä olen etuoikeutettu kun en enää kuulu tuohon hiekkisremmiin.

mutta kyllä sä selkeästi olet kertonut syyt miksi olet jäänyt (=jättäytynyt) ulkopuoliseksi.

asioita ja ystävystyvät niin eihän siitä muuta voikaan seurata kuin että etäisyydenpitäjä jää ulkopuoliseksi.

jaa äitien kanssa intiimejä asioitaan (pois lukien synnytys) eikä retostele suhdettaan mieheensä. jos hiekkalaatikko on ainoa yhdistävä tekijä, on se aika heikko lenkki olla jonkun ystävä. ei ne sulje toisiaan tietenkään pois, mutta jos yhdistävät tekijät jäävät vain yhteen elämänvaiheeseen, ei se riitä luomaan tiivistä sidettä toiseen ihmiseen.

peräpukamien määrällä ja koolla tai valittamaan kun mies ei siivoa/kokkaa/hoida lapsia? no, ehkä olen etuoikeutettu kun en enää kuulu tuohon hiekkisremmiin.

ettei niitten kanssa kestä. Mä pakkasin aina kamppeeni kun yksi talon mammoista tuli pihalle.Jakeli kasvatusnäkemyksiään kysymättä joka käänteessä ja arvosteli muita. Meillä ei ollut kiinteää yhteisöä pihassa, mutta huomasin että myös muut kaikkosi paikalta kun ko. äiti tuli pihaan.

jos olet jo työelämässä ym ja he eivät tms, ihan normaali "koulukiusaus"reaktio, eli jätetään ryhmän ulkopuolelle, moni aikuinen tekee sit itse edes tajuamatta kun ei ole puututtu koulussa tai muualla niin jatkaa samaa. se kai nostaa heidän omaa oloaan? outoa silti. ymmärtäisin paremmin jos siinä olisi 2 bestistä jotka eivät haluaisi kolmatta pyörää tms..

ihan sairasta silti.ja tavallista