Ärsyttää ko synnärillä annetaan aina

imoittaa, että ei halua vauvalleen lisämaitoa, kuin lääketieteellisesti pakottavassa tilanteessa.



Minulla maito nousi kunnolla vasta kolmantena päivänä. Vauvan paino ehti pudota n.9%, kun ite kysyttiin, missä saa punnita vauvan. Lisämaidolta kuitenkin vältyttiin, halusin selvitä viimeiseen asti omallani, jos mahdollista, kun Kättärillä luovutusmaitoa ei riitä muille, kuin sairaille vauvoille ja keskosille.



Punnitusta seuraava yö sitten eräteltiin vauvaa kahden tunnin välein syömään, mieheni oli ihanasti mukana, nosti vauvaa ja korjasi imetysasentoa ym. Olin itse aika huonossa kunnossa, anemiaa ja en pystynyt istumaan jne.



Neuvolan terkkarini sanoi muuten, että Jorvissa tutti laitetaan valmiiksi vauvan vuoteeseen! en tiedä pitääkö paikkaansa. Mielestäni se ei ole hyvä käytäntö, ikäänkuin valmiiksi osoitta, että se olisi muka välttämätön vastasyntyneelle. Toki, jos vanhemmat sitten itse haluavat, voivat harkinnan mukaan tuttia antaa.

eipä meidän vauva saanut lisämaitoa vaikka painoikin 4660 g. Esikoinen sai heti, kysyvät minulta kyllä ensin, oma kuntoni rojahti todella huonoksi synnytyksen jälkeen. Annaoin tietysti luvan, koska muuten suloinen vauva oli kärsynyt.

JORVISSA SIIS OLTIIIN.

Meidän vauvat olleet kyllä vielä isompia. Mutta sokeri- tai muuta vaivaa ei löydetty keltään vaikka kuinka hakivat. Minua ei leikattu kertaakaan, olin ihan kunnossa. Maitoa nyt ei heti tule silti, ja sanoivat, että lisämaitoa on pakko antaa. Viimeisen kohdalla (s. 2008) osasin vaatia, että luovutettua tai erikoistuttelia edes. Joka pullollista sai vahtia: antavat yleensä aivan normi-Tuttelia.

Ja sain siis tapella tästä. Ei kysytty. Kun yritin kyseenalaistaa, uhattiin viedä lapsi letkuihin lastenosastolle.

Lapsi ei ollut keltainen, sokerit olivat sallituissa rajoissa (mitattiin pahimmillaan 5 kertaa vuorokaudessa).

Aivan natsi laitos. Jos joillakin on parempia kokemuksia niin hyvä.

eipä meidän vauva saanut lisämaitoa vaikka painoikin 4660 g. Esikoinen sai heti, kysyvät minulta kyllä ensin, oma kuntoni rojahti todella huonoksi synnytyksen jälkeen. Annaoin tietysti luvan, koska muuten suloinen vauva oli kärsynyt.

JORVISSA SIIS OLTIIIN.

Meidän vauvat olleet kyllä vielä isompia. Mutta sokeri- tai muuta vaivaa ei löydetty keltään vaikka kuinka hakivat. Minua ei leikattu kertaakaan, olin ihan kunnossa. Maitoa nyt ei heti tule silti, ja sanoivat, että lisämaitoa on pakko antaa. Viimeisen kohdalla (s. 2008) osasin vaatia, että luovutettua tai erikoistuttelia edes. Joka pullollista sai vahtia: antavat yleensä aivan normi-Tuttelia.

Ja sain siis tapella tästä. Ei kysytty. Kun yritin kyseenalaistaa, uhattiin viedä lapsi letkuihin lastenosastolle.

Lapsi ei ollut keltainen, sokerit olivat sallituissa rajoissa (mitattiin pahimmillaan 5 kertaa vuorokaudessa).

Aivan natsi laitos. Jos joillakin on parempia kokemuksia niin hyvä.

Lisään vielä, että synnäri oli ihan ok. Synnyttäneiden osasto vain karmea. Ja eräs lastenlääkäri erityisen epämiellyttävä. (Lääkäri raahattiin paikalle, kun yritin kysellä pakkolisämaidosta.)

Synnytin lapseni 90-luvulla, ja jo silloin parikymppisenä tyttelinä olin päättänyt, että minun vauvalleni ei sairaalassa tehdä mitään, mihin en anna lupaa. Ilmoitin siis jo etukäteen, että sokerivesiä tai lisämaitoja EI saa antaa. Toiveitani kunnioitettiin kaikilla kolmella kerralla.



Lisäksi ilmoitin, että vauva nukkuu jo sairaalassa vieressäni. Tamppasin siis sairaalasängyn kiinni pöytään ja vauvanpetiin (en enää muista tarkemmin kuinka) ja nappasin vauvan kainalooni nukkumaan. Jotkut kätilöt hieman nikottelivat, mutta mitäpä siitä. Olipa joukossa muutama sellainenkin, jotka kävivät ihastelemassa. :-)



Siskot hyvät, moneen asiaan voi itse vaikuttaa!



t. Kolmen ihanan teinitytön alle nelikymppinen äiti

Synnytin lapseni 90-luvulla, ja jo silloin parikymppisenä tyttelinä olin päättänyt, että minun vauvalleni ei sairaalassa tehdä mitään, mihin en anna lupaa. Ilmoitin siis jo etukäteen, että sokerivesiä tai lisämaitoja EI saa antaa. Toiveitani kunnioitettiin kaikilla kolmella kerralla.

Lisäksi ilmoitin, että vauva nukkuu jo sairaalassa vieressäni. Tamppasin siis sairaalasängyn kiinni pöytään ja vauvanpetiin (en enää muista tarkemmin kuinka) ja nappasin vauvan kainalooni nukkumaan. Jotkut kätilöt hieman nikottelivat, mutta mitäpä siitä. Olipa joukossa muutama sellainenkin, jotka kävivät ihastelemassa. :-)

Siskot hyvät, moneen asiaan voi itse vaikuttaa!

t. Kolmen ihanan teinitytön alle nelikymppinen äiti

Tuossa aiemmin kerroin, miten Jorvissa yritin kieltää (tai edes kyseenalaistaa) lisämaidon antamisen. Minun kimppuuni suorastaan hyökättiin. Tehtiin selväksi, että lääkäri tekee päätökset (Jorvissa kuulemma oli 2008 periaatepäätös antaa lisämaitoa kaikille isoille vauvoille jos sokerit eivät ole reilusti YLI alarajan). Sanoivat suoraan, että me emme päätä lapsestamme, vaan otetaan huostaan, jos yritämme vastustaa.

Uskomattominta, että lapsemme oli siis kunnossa kaikilla kolmella kerralla. (Näihin uhkailuihin törmäsin viimeisen kohdalla.) Lapsi ei ollut missään hädässä eikä ongelmia ollut synnytyksessä eikä sen jälkeen, ei minulla eikä hänellä. Mutta kokoa oli liikaa heidän mielestään.

Muutenkin kohtelu oli niin tylyä, että ällistyttää edelleen. Yksikään hoitaja ei esim. kehunut lasta mitenkään koko sen kahden päivän aikana, minkä sairaalassa olimme.

Joku sanoo, että minä olin sitten varmaan jotenkin tosi v-mäinen. Olin (ja olen) kyllä mielestäni ihan tavallinen.

minulla on neljä lasta, eikä yhdellekään ole heti työnnetty pulloa suuhun. Heti kun vauva syntynyt, on nostettu rinnalle, ja aloitettu imemisharjoittelut.



Kolmannen kanssa kävi kuitenkin niin, että vauva alkoi täristä kovaa siinä rinnalla, aivan kuin olisi palellut. Hoitaja mittasi heti vauvan verensokerin, ja se oli noin 2. Sai sitten lisämaitoa tuohon alhaiseen sokeriin.

Mun synnärillä pulloa piti pyytää, vaatia ja vielä kerran pyytää ja vaatia...

Molemmat vauvat on nostettu heti synnytyksen jälkeen rinnalle imemään. Esikoinen huuti nälkäänsä vuorokauden ikäisenä, tisseistä ei irronnut mitään ja lisämaitoa ei meinattu antaa, ei sitten niin millään. Lopulta kai hoitajatkin kyllästyi siihen huuton ja sain kuin sainkin antaa lapselleni ruokaa. Synnärin lisämaitojen jälkeen poika oli täysimetyksellä 4,5kk ikään ja tissimaitoa sai vuoden ikäiseksi, pullosta ei juonut ollenkaanö

Me vaan saatiin jotain 10ml:n annoksia että "saa pahimman kärjen nälältä katki ja jaksaa sitten keskittyä imemiseen". No vauvan paino putos 9% eivätkä meinannu päästää kotiin, siitäki sai tapella. Lopulta ku päästivät, painoa alko tulla huikeeta vauhtia. Maito nousi vasta 4. päivänä synnytyksestä.

Itse harkitsisin vakavasti toisessa sairaalassa synnyttämistä tuollaisen kokemuksen jälkeen. Nyt lapsesi ovat tietenkin isompia eikä asialla ole enää väliä.

Et varmaan kysynyt multa - olen se Jorvissa kolmesti kärsinyt - mutta vastaan omalta osaltani näin: kun synnytysten väliä on kuitenkin vuosi tai pari, sitä tuppaa unohtamaan moiset ikävyydet. Sitten itse synnäri on Jorvissa mielestäni iso ja toimiva ja luotettava; siellä ei ole ollut ongelmia. Ja meillä tilanne paheni joka kerta: toivoin, että nyt ei tulisi sitä ikuista juttua, mutta se tuli aina vaan pahempana... :-(