Kouluaikoina käsityötuntien tunari.. Aikuisiällä päinvastoin? Mahdotontako?

Kouluajoista jäänyt aika pahat traumat... Olin aina se, joka onnistui mm. sotkemaan ompelukoneen langat, katkomaan neulat ja kun toisilla sukat valmiina niin itsellä ensimmäinen ei vielä kantapäässäkään :-(

Toinen luontainen ominaisuus, jota toisilla on ja toisilla ei, on huolellisuus ja tarkkuus. Jotkut tekevät luonnostaan tarkempaa jälkeä.



Mutta eri käsityötekniikoita voi toki jokainen opetella. Ja voihan olla, että jos motivaatio ja kiinnostus on nyt aikuisena eri luokkaa kuin koululaisena, niin nyt voi saada niitä onnistumisen elämyksiä, joita ei koulussa saanut.

ja käsitöissä onnistumiseen ainakin osaltani vaikuttaa paljon se, etten tykkää/jaksa keskittyä pikkunäpräämiseen, varsinkaan jos esim. ompelukone menee kerta toisensa jälkeen sata kertaa solmuun. grrrrr...



Anyway, olen ollut suunnattoman ylpeä, kun olen saanut ommeltua jotain pientä, esim. lyhentänyt verhot, ommellut paneeliverhoihin tarranauhat jne. Silloin ajattelen, että en VOI olla toivoton tapaus, jos vaan haluan oppia. Vaaditaan vain sitä kärsivällisyyttä ja huolellisuutta..

Itse olen myös TODELLINEN tunari enkä kyllä ole oppinut käsityötaitoja vieläkään, mikä harmittaa suuresti :(