Onko muita, joiden perheessä ja kotona ei tapahtuisi mitään ilman sinun aloitettasi?

Varaan parturin miehelle, jottei ihan röllipeikolta näytä. Viikonloppuisin teen listan töistä jotka saa hoitaa (esim lamppujen polttimoiden vaihto tai raskaammat työt). Miehellä on totaalikietäytyminen esim. IKEAan ym. Ei suostu tulemaan auttamaan, vaikka ostaisin jonkun raskaan kalusteen kotiin. Lakanat saisivat olla vaikka kolme kuukautta vaihtamatta jos en niitä vaihtaisi tai pistäisi miestä vuorostaan vahtamaan.. Lista esimerkeistä on loputon.

Kyllä kaikki miehestä mielenkiintonen hoituu heti, kuten lomien suunnittelu ja auton hoito/korjaus.

koko ajan pitää potkia miestä toimimaan,rasittavaa

Toiset ovat tyytyväisempiä vähään. Meillä minä olen se, jolle ukko saa ehdotella koko ajan että hankitaanko sitä, tätä ja tuota, mutta kun itse en ole mikään materialisti niin vähempikin riittäisi.



Minä reissasin reissailuni ennen mieheni tapaamista, nyt ei enää oikein edes huvita. :)

arjen pienistä asioista isompiin,kaiken tapahtuminen vaatii potkun multa. Ongelma nyt siinä, että 17 vuoden jälkeen en enää jaksais...

kanssa yksi perhe jossa ei muuta tapahtuisi kuin autot vaihtuisi ja tulisi lisää "työkaluja"... Kaikki muu jää minulle, jopa ihan arkinen siivous:(

Mies kyllä toimii annettujen toimintamallien mukaisesti. Mutta oma-aloitteisesti hän ei tee mitään. Siis hoitaa lapset, siivoaa, mutta juuri siten kuin hänet on ohjeistettu.



Hän ei koskaan tee aloitetta mistään. Ei yhtään mistään. Minä maksan jopa laskut, minä varaan matkat (valitsen tietysti kohteen), minä valitsen autot, minä ostan kaikkien vaatteet, minä ehdotan menemisiä, minä kehotan häntä menemään parturiin jne. jne. jne.



Se varmaan homehtuisi paikoilleen karvoineen päivineen jos ei kukaan sanoisi mitä tehdä ja toimia.

Onpahan yksi ohjeistettava vähemmän, kun ukko muuttaa pois.

Nimim väsynyt raahaamaan kivirekiäijää perässäni. Asuttaisiin varmaan vieläkin 30 neliön yksiössä ja ajettaisiin edelleen vm. 86 Toyotalla, jos se ukosta riippuisi. Ai niin, ja yhdellekään matkalle tms. ei olisi koskaan päästy. Esimerkkejä riittää.

Olenko ainoa? Vai olenko ainoa, joka on osaansa tyytymätön?

pakko takertua ensimmäiseen vastaan kävelevään mieheen?

Mies kyllä toimii annettujen toimintamallien mukaisesti. Mutta oma-aloitteisesti hän ei tee mitään. Siis hoitaa lapset, siivoaa, mutta juuri siten kuin hänet on ohjeistettu.

Hän ei koskaan tee aloitetta mistään. Ei yhtään mistään. Minä maksan jopa laskut, minä varaan matkat (valitsen tietysti kohteen), minä valitsen autot, minä ostan kaikkien vaatteet, minä ehdotan menemisiä, minä kehotan häntä menemään parturiin jne. jne. jne.

Se varmaan homehtuisi paikoilleen karvoineen päivineen jos ei kukaan sanoisi mitä tehdä ja toimia.

Ei se mies uskalla tehdä mitään! Olen varma että on joskus yrittänyt, mutta mamma vaimensi sen jatkuvalla nalkutuksella siitä, että mies teki jotain persiilleen....

miestä pitää paapoa ja kouluttaa, mutta jos vuosienkaan koulutus ei tuota tulosta, sama heivata pellolle kehityskelvoton yksilö.

Varsinkaan jos ei miehisty yhtään edes lapsia saatuaan.

Oliko mies yhtään aloitteellinen edes seurusteluaikoina? Miten päädyitte yhteen? oliko se niin, että nainene vaan päätti ja miestä vietiin kuin pässiä narussa, jos omaa aloitekykyä ei ole?



En tarkoita moittia mitään, olen ihan vilpittömän kiinnostunut, miten kaikki on saanut alkunsa. En ole nimittäin edes tajunnut, että tuollaisia nahjuksia on omelamssa. Tai siis luulin, että he ovat niitä peräkammarin poikia.

Onpahan yksi ohjeistettava vähemmän, kun ukko muuttaa pois.

Ihmetyttää kyllä, millä perustein se luulee minun haluavan homehtua kanssaan hautaan saakka.

suostumaan lapsentekoon. Sitten kun siittiöt on saatu ja lapset tehty, joutaa kivirekisiittäjä kiertoon.

Halvemmaksi tulee kuin hedelmöityshoidot, mutta huomattavasti vittumaisempaa.