Kotiäiti polvileikkaukseen, kuka hoitaa lapset?

Ette vaan lähde ulkoilemaan ja et siivoa jne.



Mies tekee ruuat jääkaappiin valmiiksi. Jos teillä on vauva, niin vaunut sisälle: istumisasennossa nostat vauvan vaunuihin ja sitten keppien kanssa työnnät toiseen huoneeseen. Vaipanvaihdot ym. pesulapuilla paikoillaan.



Taaperoita jos on, mies siivoaa kodin lapsiturvalliseksi ja sinä vaihtelet videota toisensa perään, piirrätte, luette kirjoja jne. Isä ulkoiluttaa sitten iltaisin.

Minulla on ollut jos jonkinlaista vaivaa mutta taitaa kokovartalokipsi olla ainoa joka estäisi pärjäämästä kotona yksin lasten kanssa.



En ymmärrä ap ongelmaa, tää nykyaika..

jos ei pysty kävelemään, eikä kantamaan (kädet on kiinni niissä kepeissä) ja yöt valvoo säryn kanssa, niin kyllähän elämä huomattavasti vaikeutuu.



Minulta murtui oikea ranne syksyllä - ja se sotki todella tehokkaasti perheen elämän moneksi kuukaudeksi.

en tosin voi kantaa mitään, joten ruuat pöytään vien joko hinaamalla niitä tasolta toiselle, köpötän taas vähän matkaa ja siirrän seuraavalle tai sitten lastaan tavarat nukenvaunuihin ja pukkailen sitä edelläni :D



Se nyt vähän helpottaa, kun ei enää ole koko aikaa särkyä, eikä tarvii vetää pään sekottavia nappeja... Etenkin aamuisin tosin pulssi tuppaa nousemaan tonne 120-130 korville, mikä ei tunnu kovin kivalta... Joutuu vähän puhaltelemaan välillä.



Vanhin on onneksi jo koululainen ja tytöstä on nyt kyllä iso apu.



Nuorin on vähän vaille 2v ja sen kanssa lähinnä tuppaa olemaan noita käytännön hankaluuksia. PItää vaan toivoa, ettei päiväsaikaan esim. kakkaa vaippaan... Tyttö ei meinaan lähtis suurin surminkaan vessaan vaipanvaihtoon, juoksee vaan karkuun, enkä mä tietty voi vaan kopata sitä kainaloon ja kantaa vessaan... Päiväunille laiton kanssa vähän sama homma. Tähän asti meillä on joku ehtinyt käydä sen verran päivällä (esim. mies ruokiksella), että on laittanut tytön päikkäreille, mutta tänään pitäs keksiä joku kikkakolmonen, jolla saan sen huijattua tarpeeksi lähelle sänkyä... Reppanalla kyllä rankkaa, kun se on tähän asti ollut semmonen pieni pussieläin ja roikkunut päivät pitkät lähinnä sylissä. Vaikka ottaahan tuo nyt tietty ilon irti niistä hetkistä, kun mun on pakko vaan maata/istua sohvalla... :P



Jänniä tilanteita saadaan toki aikaiseksi. Eilen nuo kaksi nuorempaa leikkivät piilosta. Mä pidin pienemmän "laskemassa" ja isompi (4v) meni piiloon sillä välin. Muuten ihan hyvä, mutta sit poika päätti mennä isosiskon sängyn alle piiloon ja se sängynalus on täynnä laatikoita (semmonen pikkuparvi, jossa on lipasto ja pöytä ja lipaston taakse jää tilaa). Onnistui sitten blokkaamaan ittensä sinne, eikä meinannut päästä pois... Onneks tuo nuorin sai liikautettua etummaista laatikkoa sen verran, että jätkä pääs kömpimään itse sieltä pois... Mä en todellakaan taipunut sinne pöydän alta poikaa pelastamaan. Noh, ei leikitä enää piilosta. Ihan äkkiä...



Mutta voisihan elämä vähän helpompaakin olla. Toivottavasti ei nyt montaa viikkoa enää mene, että pääsis edes toisesta kepistä eroon, niin pystyis ees toisella kädellä tekemään jotakin.



Päivät joutuu melkein makaamaan sit muuten vielä kontti ojossa sohvalla, kun se ei sais turvota, mutta turpoo silti heti kun nousen pystyyn. Tässä joutaakin sit miettimään, että mitähän hevoa mä teen, jos vaikka sattuu joku tulipalo tai jotain... :O Ihmisellä ei pitäs olla liikaa aikaa miettiä...



Mutta nyt pyydystämään naperoa päikkäreille. Saa toivottaa onnea yritykseen.

sulla on ihana asenne :) Pikaista paranemista ja tsemppiä arjen pyörittämiseen!

ps. teit muuten hyvän kysymyksen ap!

Lasten isä ottaa palkatonta vapaata töistä tai käyttää lomapäiviä. Jos olet yh niin sitten en osaa sanoa mikä avuksi. Nykyaikana taitaa olla niin ettei kunnalta saa apua. Mutta sellainen saattaisi olla mahdollista että lapset saisi päiviksi väliaikaisesti päiväkotiin ja isä/mummo/täti/kummi hoitaisi sitten iltaisin. Tämä voisi toimia sekä sinun sairaalassaoloaikanasi että toipilasaikana.

voisit ehdottaa jotain hoitokuviota järjestettäväksi? Vanhempasi? Mannerheimin lastensuojeluliiton hoitotyttö?

sanoisinko, että tähystyspäivä+seuraava päivä, sitten kyllä jo helpottaa. Ehkä kolmantenakin päivänä. Mutta kannattaa varautua, että käy kaupassa ja ostaa jääkaapin täyteen ruokaa yms.



Olen itse moneen kertaan polvileikattu ja tähystyksiä on tehty 5kpl, joten sen perusteella vastaan.

kudosrakenteisiin, niin toipuminen on nopeaa. Mutta jos sorkitaan muita rakenteita niin saattaa kestää 2-3 viikkoa ennenkuin jotenkuten menettelee.



t. itsekin polvioperoitu

Meillä oli ihanteellinen tilanne että isovanhemmat auttoivat ja mieheni tietysti (tosi hyvä työ mikä antaa periksi ja joustavuutta, lähes liukuva työaika).

Sen operaation ajan lapset olivat isovanhemmilla, mies vei ja haki minut.

Kun kotiuduin, mies haki lapset ja tulivat kotiin.



Polvi oli leikkauspäivän iltana oikein hyvä, kiitos puudutteen! Seuraavana aamuna oli kipua ja jäykkyyttä. Aamun kinkkasin kahella kepillä, illalla jo yhdellä kepillä.

Jumpat aloitin ohjeiden mukaan ja seuraavana päivänä kotona jo käpöttelin ilman yhtäkään keppiä. Ulkona oli molemmat kepit käytössä muutaman päivän.

Kipulääkettä vaan nassuun, ohjeiden mukaan tietysti! Minä otin 4x600mg buranaa päivässä.



Tosi nopee alkoi toipuminen ja paraneminen kunhan vaan oikeest lähti liikkumaan, ja tekemään jumppaa jalalla ohjeiden mukaan.

Ja kylmäpussi polvelle monesti päivässä!!



Toipuminen/paraneminen on kyllä tapauskohtasta, toiset voi olla kipeempiäkin.

Ja tehän tiedätte ajankohdankni etukäteen, joten helppohan tuo on järjestää.

tänään olis operaatio ja eka viikolla lasten isä pitää lomaa ja sit lasten mummi pystyy olemaan jonkinverran apuna, ainakin omien iltavuorojensa ja vapaapäiviensä verran.



Sain kuitenkin nyt viikonloppuna kuulla, että jos sinne joudutaan eräs toimenpide tekemään saattaa täysi varauskielto kestää 2-6 viikkoa riippuen vaurion sijainnista :O Sairaslomakin kuukaudesta kolmeen kuukauteen. o_O



Mies ottaa pari kuukautta palkatonta? No, ei ehkä ihan talous veny...



Voi räkä... Toivotaan todellakin, että ihan VAAN siistitään polvi ja sillä selvä... Lääkäri väläytteli tuon pienen luun porailun mahdollisuutta jossain sivulauseessa, mutta ei kyllä puhunut halaistua sanaa mistään pitkästä varauskiellosta...



ap

tuollaisessa tilanteessa.



Tai sitten kotiin voi palkata hoitajan.

ja mies sai s-päivärahaa (oli siis kh-tuella kotona). Sen jälkeen kun toipuminen pitkittyi, niin saatiin lapsille päiväkotipaikat, jossa olivat 1,5kk ja itse palasin töihin.

tänään olis operaatio ja eka viikolla lasten isä pitää lomaa ja sit lasten mummi pystyy olemaan jonkinverran apuna, ainakin omien iltavuorojensa ja vapaapäiviensä verran.

Mikähän siinä on että jos perheen äiti on liikunta/toimintakyvytön niin pitää masinoida sukulaisiakin apuun, ei kodin ja lasten hoito nyt niin vaativaa ole etteikö mies siitä selviydy yksinkin. Ja jos ei selviydy, ei taida olla ihan täyspäinen? (Jos siis kyse on vain vaikka 1vkon toipumisajasta?)

tänään olis operaatio ja eka viikolla lasten isä pitää lomaa ja sit lasten mummi pystyy olemaan jonkinverran apuna, ainakin omien iltavuorojensa ja vapaapäiviensä verran.

Mikähän siinä on että jos perheen äiti on liikunta/toimintakyvytön niin pitää masinoida sukulaisiakin apuun, ei kodin ja lasten hoito nyt niin vaativaa ole etteikö mies siitä selviydy yksinkin. Ja jos ei selviydy, ei taida olla ihan täyspäinen? (Jos siis kyse on vain vaikka 1vkon toipumisajasta?)

että kun mummi pääsee meille, menee mies töihin ;)

ap

polvi pitäis leikata. eturistinivelside revenny. oltu jo lääkäriin yhteydessä ja leikkaustakin suunniteltiin mut sit tulin raskaaks. onneks lääkäri sillon sano että ei ole välittömästä leikkausta tarvitseva. polvi on löysä mutta näillä mennään kun poika on vasta 7 kuukautta. onneks ei rajoita normaali elämää kovin paljon. välillä päivän pari kipeä. mutta joskushan se leikata pitää.