"Puhevamaista lyödään suulle, näkövammaista kasvoille..." MUA OKSETTAA!

Vammainen nainen ei välttämättä tunnista hyväksikäyttöä



Torstai 10.3.2011 klo 17.09



Vammaiset tytöt ja naiset kohtaavat tutkimusten mukaan seksuaalista väkivaltaa paljon todennäköisemmin kuin vammattomat naiset.



Asiantuntijan mukaan yhtenä ongelmana on tiedonpuute. Vammaiset eivät välttämättä saa seksuaalivalistusta ollenkaan, jolloin heillä ei ole tietoa myöskään siitä, mikä on oikein ja mikä väärin.



- Heillä ei silloin ole käytössään sanoja, joilla kertoa kokemuksistaan, sanoo kehittämispäällikkö Minna Piispa Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.



Oli kyse sitten seksuaalisesta väkivallasta tai muusta väkivallasta, tekijä on tutkimusten mukaan yleensä uhrille tuttu: esimerkiksi omainen, muu sukulainen, tukihenkilö tai ohjaaja. Koska avustamis- ja hoitotilanteisiin liittyy paljon koskettamista, uhrin voi olla vaikea tunnistaa, milloin sopivan käytöksen raja ylittyy.



Vammaisten naisten kokema väkivalta on usein röyhkeää. Liikuntavammaista lyödään jalkoihin tai selkään, näkövammaista kasvoille ja kommunikaatiovammaista suulle.



Vammaisen kertomusta ei välttämättä uskota



Kun kysymys on parisuhteesta, väkivallan muodot ja seuraukset ovat Piispan mukaan usein vakavampia kuin vammattomilla.



- Parisuhdeväkivalta on yleensäkin luonteeltaan sellaista, että se muuttuu pitkittyessä yhä rajummaksi. Jos uhri on vammainen ja väkivaltaa tekevästä läheisestä riippuvainen, hänen on vielä vaikeampi saada kierrettä poikki.



Vammaisen kertomusta kokemuksistaan ei Piispan mukaan välttämättä oteta todesta. Helpommin kuunnellaan läheistä, jolla on esimerkiksi paremmat kyvyt kommunikoida.



Koska suomalaista tutkimustietoa vammaisten naisten ja tyttöjen kohtaamasta väkivallasta ei juuri ole, sen yleisyydestä ei ole tarkkaa tietoa. Helsingin poliisin mukaan vammaisiin kohdistuvia seksuaalirikoksia tulee tietoon muutamia vuosittain.



- Siitähän meillä ei ole tietoa, kuinka paljon näitä rikoksia jää pimentoon. Seksuaalisesta väkivallasta kertominen on uhrille yleensäkin hyvin vaikeaa, puhumattakaan tilanteesta, jossa uhri on vammainen, sanoo Helsingin poliisin väkivaltarikosyksikön johtaja Kari Tolvanen.



STT