Meillä neljä poikaa ja

Kyllä me nyt vähemmälläkin ymmärretään, että tykkäätte omista lapsistanne ja muiden ihan ihan p..stä



terv pojan ja 2 tytön äiti, jolle kumpikaan sukupuoli raskausaikoina ei tuntunut oudolta

ja nuorimmainen on tyttö. Nyt on sellainen olo, että meiltä ei puutu mitään, eikä tarvitse enää arpoa asian suhteen : lapset ovat tässä.

Mutta totta : suurempi ongelma meidän poikaperhe tuntui olevan usein ulkopuolisille.

On tuo tytön tyllerö silti niin ihana, etten voinut kuvitellakaan, miten ihanaa on, kun on se oma tyttö! :) Ja se ei ole mitään pois siitä rakkaudesta, mitä tunnen poikiani kohtaan.

mutta edelleen arvon että pitäiskö tehdä vielä 1 lapsi vai ei.

Ikäkin tulee kohta vastaan eli muutaman vuoden sisään asia ratkaistava...

ja onneksi myös tyttöjä



tunnen muutaman perheen, missä 2 ekaa on poikia ja 3. tyttö. ja voi jeesus, minä pikkuprinesassana näitä tyttöjä pidetään.

kauheeta kattoo

jos sukupuoli vaihtuu vaikka kahden tai kolmen lapsen jälkeen. Tulee jotenkin tuntu, että juuri tätä sukupuolta kaipasimme, nyt meillä on kaikki. Aika kovat odotukset asetetaan lapselle ja toisaalta mitätöidään ne aiemmat samaa sukupuolta olevat lapset.

Neljättä odotetaan. Ei tarvitse onneksi kenenkään mennä sanomaan, että tytön/pojan toivossa meille tulee neljäskin. Molemmat sukupuolet ovat ihania. Ovat erilaisia, mutta kuitenkin samanlaisia. Ihania aina.

kun mieheni täti on tuhahtanut viidennestä tytöstään?



Ihan sama mitä tänne kirjottaa, niin saa kyllä todella outoja vastauksia.



ap

ja onneksi myös tyttöjä

tunnen muutaman perheen, missä 2 ekaa on poikia ja 3. tyttö. ja voi jeesus, minä pikkuprinesassana näitä tyttöjä pidetään.

kauheeta kattoo

Vaikeat prinsessat tulee perheistä, joissa useamman pojan jälkeen tulee tyttö. Mamit menee jotenkin ulapalleen, katoaa viimeinenkin järki. Kauheinta oli nähdä, kun äidillä ja tyttärellä oli samanlaiset pinkki-valkeat juhlapuvut.

ja nuorimmainen on tyttö. Nyt on sellainen olo, että meiltä ei puutu mitään, eikä tarvitse enää arpoa asian suhteen : lapset ovat tässä.

Mutta totta : suurempi ongelma meidän poikaperhe tuntui olevan usein ulkopuolisille.

On tuo tytön tyllerö silti niin ihana, etten voinut kuvitellakaan, miten ihanaa on, kun on se oma tyttö! :) Ja se ei ole mitään pois siitä rakkaudesta, mitä tunnen poikiani kohtaan.

ympäristön paineitten takia?

ja onneksi myös tyttöjä tunnen muutaman perheen, missä 2 ekaa on poikia ja 3. tyttö. ja voi jeesus, minä pikkuprinesassana näitä tyttöjä pidetään. kauheeta kattoo

Vaikeat prinsessat tulee perheistä, joissa useamman pojan jälkeen tulee tyttö. Mamit menee jotenkin ulapalleen, katoaa viimeinenkin järki. Kauheinta oli nähdä, kun äidillä ja tyttärellä oli samanlaiset pinkki-valkeat juhlapuvut.

älkää olko tiukkiksia, suokaa nyt se ilo jollekulle joka tyyliin 20vuotta odottanut tyttöä ja sitten lopulta sen saa... :)

Meillä on vasta kolme poikaa, mutta kuukauden päästä voi olla neljä tai sitten meille tulee tyttö.



Jotenkin silti ärsyttää nämä ihmiset joiden mielestä meille tehdään vielä tyttöä vaikka meille halutaan lapsi. Eikä tosiaan vaikuta meidän lapsi lukuun tämänkään lapsen sukupuoli tai edellisen.



Toki myönnän että olishan se itsellekkin kivaa vaihtelua päästä ostamaan vaaleanpunaisia vaatteita ja saada vahvistusta tämän mies ylivoiman keskelle :D Mutta poika on ihan yhtä tervetullut!



Just sanoin miehelle että onhan se sit kiva liikkua kun ihmiset ensin laskee että montako lasta niillä oikein on ja sitten toteavat että kato ovat kaikki vielä poikia :D

uskonnollisista paineista.



3

Tosi hauskasti sanottu. Mulla ei varmaan tuota ongelmaa tule olemaan, jos sattuisi tyttö syntymään poikien jatkoksi. Olen miesvaltaisella alalla töissä ja kuljen turvasaappaissa ja turvavaatteissa.



Vapaa-ajalla vain farkkulinja, maastokengät tai bootsit. En meikkaa en ole ikinä meikannu, en käytä koruja. Ei ainuttakaan mekkoa ole kaapissani.



Vai höyrähtäisnkö sitten ihan erilaiseksi tytön myötä. Luulen, että tyttö kulkisi äidin ja poikien mallin mukaan ;)



T:ap

ja onneksi myös tyttöjä

tunnen muutaman perheen, missä 2 ekaa on poikia ja 3. tyttö. ja voi jeesus, minä pikkuprinesassana näitä tyttöjä pidetään.

kauheeta kattoo

Meillä kaksi poikaa ja tyttö. Ja tuossa tuo 3v tyttö leikkii poikien vanhoissa sinisissä vaatteissa poikien kanssa legoilla. Tykkää kyllä vaaleanpunaisesta, prinsessoista jne. vaikka kukaan perheessä ei ole sellaista tytölle tuputtanut eikä käy hoidossakaan missä sellaista mallia näkisi.

Minulla on vain 3 isoveljeä ja ei minua kyllä "prinsessaksi" kasvatettu. Nukeilla en suostunut leikkimään enkä hameita käyttämään jne. Eli eipä yleistetä turhaan.

joista kolme ensimmäistä olivat tyttöjä. neljännestä toivoin tyttöä ihan käytännön syistä, ettei tarvitsisi kovin paljon vaatteisiin tai tarvikkeisiin panostaa, meillä kun jo ihan nämä ensimmäisetkin ovat olleet niitä prinsessatapauksia. lisäksi ajattelin jotenkin olevani "tyttöjen äiti". en edes tiedä miten tuon perustelin itselleni, mutta noin vain kuvittelin.



poika tuli ja olin aivan yhtä onnellinen, kuin jokaisesta aikaisemmasta lapsestani.



vanhemmilleen lapsi on lapsi, oli hän sitten mitä sukupuolta tahansa. toivoa saa ja voi, mutta käytännössä taitavat suurin osa olla onnellisia kummasta tahansa sukupuolesta.



niin joo, ja meillä on myös se vammainen lapsi. eli kaikki eivät ole edes niitä kaivattuja terveitä. ja yhtä paljon rakastan häntäkin kuin muita lapsiani.

Ja itse olin ihan samanlainen ennen neljättä lasta, toistelin etten mitään tyttöjä haluakaan.

Sitten kun sen tytön sain, niin silmät vasta aukesi. Kyllä se äiti-tytärsuhde vaan on jotain ihan muuta kuin äiti-poikasuhde.

Vaikka kuinka äijämäisesti olisit ja tekisit, siitä tytöstä voisi silti tulla niin tyttöä ettei voisi kuvitellakaan, se toisiaan voisi olla liiankin outoa sulle :)

ja molempia toivoin.

Kaikki omia persoonia ja pinkki-innon sain purettua aika nopeasti pikku-vauva -aikana. Siitä eteenpäin neitokainen on mennyt siinä missä isoveljensäkin tasavertaisena eikä meidän perheessä ketään nosteta toista korkeammalle. Kaikki ihania kullan muruja!