Lue keskustelun säännöt.
Varatun yksipuolinen rakastuminen toiseen varattuun
09.03.2011 |
Siinäpä se tulikin. Olen syvästi ihastunut ja rakastumassa mieheen, joka on naimisissa. Itsekin olen naimisissa. Olemme tutustuneet työn merkeissä, ja olemme siis työn kautta tekemisissä edelleen. Olemme tutustuneet melko hyvin, ja ystävinä meillä synkkaa ihanasti. Itse en ole valmis "hylkäämään" perhettäni, enkä usko että hänkään olisi. Ja siis tämä ihastuminen/rakastuminen on ainakin toistaiseksi yksipuolista. Hän ei ole antanut ymmärtää, että hänen puoleltaan olisi mitään romanttisia tunteita. Hän on ihmisenä helposti iholle tuleva ja ystävyytemme on syvällistä. Mutta hän on sellainen myös muiden ystäviensä kanssa. Ongelmana on omat tunteeni. Tämä on kuin kidutusta. En pysty olemaan läsnä omassa perheessäni, kun ajattelen jatkuvasti vain tätä miestä. Toisaalta en ole valmis tunnustamaan tunteitani hänelle, koska epäilen, että en saa vastakaikua, enkä halua siis tuhota kenenkään perheitä enkä menettää tätä ystävyyttä. Onko kukaan kokenut samaa? Miten näistä tunteista pääsisi eroon? PItäisikö minun välttää koko ihmistä vai onko tästä paluuta tilanteeseen, jossa näin hänessä vain hyvän ystävän? Kamalinta on vilpitön tunteeni siitä, että hän olisi minulle se ainoa täysin oikea. En ole tuntenut ketään muuta kohtaan koskaan näin.
Kommentit (5)
Teet todella väärin perhettäsi kohtaan, kun et ole heidän elämässään nyt täysin läsnä ja pidemmän päälle siitä on todelliset seuraukset. Olet ihastunut haavekuvaan, samaa se arki lopulta on joka miehen kanssa, eikä sen takia kannata rikkoa omaa eikä toisten perhettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin kauan kun tuo on yksipuolista, ei ole mitään hätää. Lainemee ajan myötä.
Teet todella väärin perhettäsi kohtaan, kun et ole heidän elämässään nyt täysin läsnä ja pidemmän päälle siitä on todelliset seuraukset. Olet ihastunut haavekuvaan, samaa se arki lopulta on joka miehen kanssa, eikä sen takia kannata rikkoa omaa eikä toisten perhettä.
Kysymykseni kuuluikin, että miten pääsen tunteesta eroon? Kun sitä ei pysty naps vaan lopettamaan (yritetty on). Tarkoitus ei olekaan rikkoa kenenkään perhettä, kuten aloituksessani jo kirjoitinkin. Tiedän, että yhteisestä tulevaisuudesta haaveileminen on täysin epärealistista.
Paitsi että meillä on myös ollut vipinää, siis hänkin oli jossain vaiheessa kiinnostunut (tietenkin, kun huomasi että joku nainen on aivan hulluna häneen) mutta sitten kiinnostus minua kohtaan laimeni ja selvästi "valitsi" perheensä. Nyt ollaan eri työpisteissä ja se on helpottanut tilannetta kovasti. Mutta edelleen kun tavataan, on jotain värinää, enkä voi unohtaa häntä... mutta olen vaan hiljaa mielessäni päättänyt, että vaikka hän olisi se ainoa oikea, niin olkoon, kahden perheen elämää en lähde pilaamaan. Suosittelen samaa! Kyllä aika auttaa, tähänkin.
mutta tilanne vähän eri.
Työympyröissä näin miehen aina välillä katsovan pidempään ja siten kiinnitti huomioini. Aloin nähdä hänestä "päiväunia" eli siis kuvittelemaan kaikenlaista.
Sitten eräänä päivänä hän lähetti sähköpostia minulle vahingossa! Siitä alkoin pitkä pari vuotta kestänyt ajatustenvaihto ja ihan puhdasta "nettiseksiä". Se tuntuu edelleen ihan uskomattomalta.
Tavattiin muutama kerta työkuvioiden ulkopuolella ja jotain pientä kanssakäymistä oli, mutta mies pelkäsi kovasti kiinnijäämistä ja lisäksi epäröi ison ikäeromme vuoksi. Hän on siis huomattavasti mua vanhempi. Lopulta hän ilmoitti ettei halua enää tavata epäilyttävissä merkeissä ja viestittelykin tyrehtyi minun toimestani, ei sellainen toimi että joutuu miettimään onko toinen enää yhtään kiinnostunut. Itsetunto nollissa siis.
Mulla on edelleen toi tunne että olisi niiin se oikeanlainen mulle, odottelen tässä että pääsisi siitä tunteesta eroon..
Tsemppiä sinullekin. Toivottavasti asiat jotenkin menevät hyvin.