Ärsyttää suomalaisten tekopirteys

Ja syyhän tähän on se, että suomalaiset eivät ole oikeasti ihmisystävällisiä ja suvaitsevaisia ihmisiä. Suomalaiset ovat perinteisesti aivan vitun juntteja. En lukenut muita kommentteja ketjusta, mutta taatusti joku vitun juntti syyttää, että "eurooppalaiset ja jenkit ne nyt vasta tekopirteitä ovatkin". Voin sanoa, että esimerkiksi USAssa ihmiset ovat aidosti ystävällisiä verrattuna Suomeen. Toki heidän kulttuuriin kuuluu vähän liikaakin se, mutta on sekin parempaa kuin suomalaisuus jossa oikein ylpeillään, että kellekään en ole aidosti ystävällinen ja ketään muuta en suvaitse paitsi itseäni. Se, että sinä suomalainen lukija siellä sillä puolen näyttöä et osaa olla aidosti ystävällinen ja suvaitsevainen, ei tarkoita etteikö muualla maailmassa osattaisi.

kuinka ollaan niin vitun ystävällisiä ja suvaitsevaisia =D

Voin sanoa, että esimerkiksi USAssa ihmiset ovat aidosti ystävällisiä verrattuna Suomeen. Toki heidän kulttuuriin kuuluu vähän liikaakin se, mutta on sekin parempaa kuin suomalaisuus jossa oikein ylpeillään, että kellekään en ole aidosti ystävällinen ja ketään muuta en suvaitse paitsi itseäni.

Se, että sinä suomalainen lukija siellä sillä puolen näyttöä et osaa olla aidosti ystävällinen ja suvaitsevainen, ei tarkoita etteikö muualla maailmassa osattaisi.

En nyt voi käyttää esimerkkinä kuin itseäni, mutta olen ollut monissa erilaisissa asiakaspalvelutehtävissä, joissa olen oikeasti viihtynyt. Minun ei ole tarvinnut teeskennellä, vaan olen tehny töitä omalla persoonallani, eli ollut iloinen ja kohtelias ja ottanut huomioon niin asiakkaat kuin kollegatkin. Kotona on opetettu hyvät käytöstavat, joten aivan automaattisesti tervehdin bussikuskia ja kiitän kaupan myyjää. Se ei ole päälleliimattua teeskentelyä, vaan aitoa kohteliaisuutta. Mielestäni on tosi moukkamaista, jos ei hallitse sanoja "kiitos", "ole hyvä", "hei" ja "anteeksi".

Voisitko siis kertoa, mikä on se erityistaito, jolla erotat tämän aidon ystävällisyyden, kun sinulla näyttää olevan otsaa väittää, että jollain kansakunnalla sitä on, kun se taas toiselta puuttuu tyystin? Kuulen mielelläni perustelusi.

meillä taas tädit ja sedät kassoilla, postissa ja urheiluliikkeissä muistaa lasten nimet ja tulee kyselemään kuulumisia kun näkevät kaupassa ja samoin me tiedetään useammasta muutakin kuin että on 'K-marketin kassa'. Ei edes asuta missään Juankoskella vaan ihan pääkaupunkiseudulla. Aika paljolti on omasta käytöksestä kiinni, niin metsä vastaa kuin sinne huutaa jne.

Siksi en puhu enkä pukahda paikoissa missä en halua kontaktia kehenkään ottaa.

Ja syyhän tähän on se, että suomalaiset eivät ole oikeasti ihmisystävällisiä ja suvaitsevaisia ihmisiä. Suomalaiset ovat perinteisesti aivan vitun juntteja. En lukenut muita kommentteja ketjusta, mutta taatusti joku vitun juntti syyttää, että "eurooppalaiset ja jenkit ne nyt vasta tekopirteitä ovatkin". Voin sanoa, että esimerkiksi USAssa ihmiset ovat aidosti ystävällisiä verrattuna Suomeen. Toki heidän kulttuuriin kuuluu vähän liikaakin se, mutta on sekin parempaa kuin suomalaisuus jossa oikein ylpeillään, että kellekään en ole aidosti ystävällinen ja ketään muuta en suvaitse paitsi itseäni.

Se, että sinä suomalainen lukija siellä sillä puolen näyttöä et osaa olla aidosti ystävällinen ja suvaitsevainen, ei tarkoita etteikö muualla maailmassa osattaisi.

What's up? Hehe.. high 5!

ap

meillä taas tädit ja sedät kassoilla, postissa ja urheiluliikkeissä muistaa lasten nimet ja tulee kyselemään kuulumisia kun näkevät kaupassa ja samoin me tiedetään useammasta muutakin kuin että on 'K-marketin kassa'. Ei edes asuta missään Juankoskella vaan ihan pääkaupunkiseudulla. Aika paljolti on omasta käytöksestä kiinni, niin metsä vastaa kuin sinne huutaa jne.

Siksi en puhu enkä pukahda paikoissa missä en halua kontaktia kehenkään ottaa.

kun samat ihmiset on nähneet lasten kasvavan ja kiikuttaneet mun paketteja ja piippailleet ostoksia ja jotka tapaan vuodesta toiseen ainakin viikottain (no urheiluliikkeenmyyjää en ;) )

Mun mielestä on kiva, että perheeni olemassaolo huomioidaan ihan oikeassa elämässä muutenkin kuin niiden 'oikeiden läheisten keskuudessa', lapset tietävät että jos vaikka kauppakeskuksessa eksyy, mistä saa apua ja niin edelleen. On kiva, että kaupan täti tietää että tuo on 'Millan' lapsi jos näkee kadulla pahanteossa ja minä osaan bongata pyörällä kaatuneen postin Tuijan lapsenlapsen.

Kyllä yksi omista suurista kasvatushaasteista on se, että lapseni oppisivat kiittämään, auttamaan, huomioimaan ja antamaan arvon ihmisille ihan ihmisyyden vuoksi. Minusta on kamalan karua ajatella ettei kassaa tai bussikuskia tarvitse kiittää koska tämä saa palkan, tai muuta vastaavaa.

Asumme kerrostalossa (lähiössä!) ja tunnemme naapurit, yksi säilyttää vara-avaintamme, toiselle voi mennä kylään koska tahansa, kaikkien kanssa moikataan, voidaan lainata sokeria, polkupyörää tai vahtia toistemme lapsia. Joku alkoholistikin täällä pyörii, mutta ei sitäkään kiusata eikä se meitä, itseasiassa senkin kanssa vaihdan pari sanaa aina kun tuolla ulkona törmätään.

Minullakin on päiviä jolloin kaikki menee takalistolleen ja mikään ei ole hyvin, silloin varsinkin tulee hyvä mieli kun joku näistä arjen ihmisistä huomioi olemassaolon, tulee olo, että ehkä kaikki ei olekaan niin huonosti ja ihmiset vielä välittää muistakin kuin itsestään.

minä taasen olen AIDOSTI pirteä, oikea yltiöpositiivari. Se kuulkaa vasta ärsyttää!!!!!!!!



Ja juuri siksi koska kaikki ovat niin helvetin teennäisiä.

Mutta ihan ok jos sä sellaista saat kun kerran sitä tarvitset.

meillä taas tädit ja sedät kassoilla, postissa ja urheiluliikkeissä muistaa lasten nimet ja tulee kyselemään kuulumisia kun näkevät kaupassa ja samoin me tiedetään useammasta muutakin kuin että on 'K-marketin kassa'. Ei edes asuta missään Juankoskella vaan ihan pääkaupunkiseudulla. Aika paljolti on omasta käytöksestä kiinni, niin metsä vastaa kuin sinne huutaa jne.

Siksi en puhu enkä pukahda paikoissa missä en halua kontaktia kehenkään ottaa.

kun samat ihmiset on nähneet lasten kasvavan ja kiikuttaneet mun paketteja ja piippailleet ostoksia ja jotka tapaan vuodesta toiseen ainakin viikottain (no urheiluliikkeenmyyjää en ;) )

Mun mielestä on kiva, että perheeni olemassaolo huomioidaan ihan oikeassa elämässä muutenkin kuin niiden 'oikeiden läheisten keskuudessa', lapset tietävät että jos vaikka kauppakeskuksessa eksyy, mistä saa apua ja niin edelleen. On kiva, että kaupan täti tietää että tuo on 'Millan' lapsi jos näkee kadulla pahanteossa ja minä osaan bongata pyörällä kaatuneen postin Tuijan lapsenlapsen.

Kyllä yksi omista suurista kasvatushaasteista on se, että lapseni oppisivat kiittämään, auttamaan, huomioimaan ja antamaan arvon ihmisille ihan ihmisyyden vuoksi. Minusta on kamalan karua ajatella ettei kassaa tai bussikuskia tarvitse kiittää koska tämä saa palkan, tai muuta vastaavaa.

Asumme kerrostalossa (lähiössä!) ja tunnemme naapurit, yksi säilyttää vara-avaintamme, toiselle voi mennä kylään koska tahansa, kaikkien kanssa moikataan, voidaan lainata sokeria, polkupyörää tai vahtia toistemme lapsia. Joku alkoholistikin täällä pyörii, mutta ei sitäkään kiusata eikä se meitä, itseasiassa senkin kanssa vaihdan pari sanaa aina kun tuolla ulkona törmätään.

Minullakin on päiviä jolloin kaikki menee takalistolleen ja mikään ei ole hyvin, silloin varsinkin tulee hyvä mieli kun joku näistä arjen ihmisistä huomioi olemassaolon, tulee olo, että ehkä kaikki ei olekaan niin huonosti ja ihmiset vielä välittää muistakin kuin itsestään.

Ja syyhän tähän on se, että suomalaiset eivät ole oikeasti ihmisystävällisiä ja suvaitsevaisia ihmisiä. Suomalaiset ovat perinteisesti aivan vitun juntteja.

ja epäsuomalaisen sivistynyt, ystävällinen ja suvaitsevainen. Ja tietysti perheesi. Ja ystäväsi. Ja tuttavasi.

suomalaisten katkenneesta yhteydestä omiin tunteisiinsa. Heillä ei ole aavistustakaan siitä keitä he oikeasti ovat ja mihin heillä olisi mahdollisuus. Luulevat että Suomi on paras maa ja mitään muuta ei ole. Lampaita jotka kulkevat laumassa.

"En kai mä nyt itseäni tarkoittanut, muahan luullaankin aina muunmaalaiseksi kun käyn Ruotsin-risteilyllä..."

suomalaisten katkenneesta yhteydestä omiin tunteisiinsa. Heillä ei ole aavistustakaan siitä keitä he oikeasti ovat ja mihin heillä olisi mahdollisuus. Luulevat että Suomi on paras maa ja mitään muuta ei ole. Lampaita jotka kulkevat laumassa.

"En kai mä nyt itseäni tarkoittanut, muahan luullaankin aina muunmaalaiseksi kun käyn Ruotsin-risteilyllä..."

tekopirteitä. Heillä on vaan eri elämänasenne he ajattelevat positiivisesti ja se on aitoa. Mutta suomalaiset vääntävät väkisin sen hymyn ja mielessään kiroavat.

jenkit on aitoja siinä pirteydessään ja sosiaalisuudessaan. Suomalaiset miettii heti, että mitäköhän tuo musta miettii, jenkit pitää itsestään selvänä että toi tykkää musta. Itsevarmuutta vai mitä, mutta kyllä mä ihailen amerikkalaisia, just sitä sosiaalisuutta ja itsevarmuutta.