Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Lopullinen hei hei työssäkäynnille asuinpaikanvalinnan takia. Valitanko turhasta?

Vierailija
09.03.2011 |

Otetaan ihan faktana, että asuinpaikkakunnalta en tule koskaan saamaan mitään työtä. Asutaan täällä miehen tahdosta. On koti, perhe, riittävä toimeentulo, hyvä terveys, ystäviä, harrastuksia. Vain pettymys työttömyydestä kaihertaa mieltä, jopa mielenterveyttä uhkaavalla tavalla. Tunnen itseni toispuoliseksi ja arvottomaksi ilman työpaikkaa. Olen 30-vuotias.



Voisitko rakentaa elämäsi ja ajattelusi em. oloissa onnelliseksi, jos sinulta puuttuisi työ, jota siis todella kovasti itsellesi toivot?

Kommentit (13)

Vierailija
1/13 |
09.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Missä työssä mies käy? Kouluttaudu samalle alalle. Jos miehelle kerran on alalta työpaikka, niin kokeile sinäkin.

Itse en tekisi mitään, jos se olisi mahdollista, mutta taloussyistä ei ole. Yhden henkilön palkka ei riitä asuntolainan maksuun. Mutta sitten kun työtä ei taloudellisista syistä tarvitse enää tehdä, en takuulla liikauta enää pikkurilliäkään.

Vierailija
2/13 |
09.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

enpä ole sitä koskaan edes edellyttänyt. Työmatkaa on 40 km suuntaansa ja viimeiset 20 vuotta olen töissä ollut, mahdottomasta ammatinvalinnasta huolimatta.



Ei pidä olettaa, että työpaikka olisi vieressä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/13 |
09.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta monien tekijöiden summana mulle ei koskaan ovet aukea. Ei ole ns. oikea tausta. Koulutusta ja työkokemusta muualta on. Olen yrittänyt niin paljon että kohta sairastun. Otetaan tämä tilanne nyt annettuna, vaikka moni aina yrittääkin kaikkia keinoja vielä ehdottaa.



Luulen että ainoa selviytymiskeino on yrittää hyväksyä tilanne ja lakata toivomasta ja pettymästä. Haluaisin nyt kommentteja, voiko sellainen olla mahdollista, että ihmiseltä otetaan lopullisesti pois jokin todella tärkeä osa elämästä. En ole urakeskeinen, en ronkeli työn suhteen, mutta haluan käydä töissä. Tuntuu pahalta, että minä en kelpaa.



ap

Vierailija
4/13 |
09.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

mun työnhakualue on noin 400 km halkaisijaltaan. Kaikki jonne junalla tai autolla pääsee. Työmatkoihin en voi käyttää päivässä enempää kuin 3 h.



Juuri tuollaisia oletuksia ihmiset tekevät tilanteestani. Että jonkun 40 km päässä olisi töitä, jos vaan viitsisin mennä.

Vierailija
5/13 |
09.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta monien tekijöiden summana mulle ei koskaan ovet aukea. Ei ole ns. oikea tausta. Koulutusta ja työkokemusta muualta on. Olen yrittänyt niin paljon että kohta sairastun. Otetaan tämä tilanne nyt annettuna, vaikka moni aina yrittääkin kaikkia keinoja vielä ehdottaa.

Luulen että ainoa selviytymiskeino on yrittää hyväksyä tilanne ja lakata toivomasta ja pettymästä. Haluaisin nyt kommentteja, voiko sellainen olla mahdollista, että ihmiseltä otetaan lopullisesti pois jokin todella tärkeä osa elämästä. En ole urakeskeinen, en ronkeli työn suhteen, mutta haluan käydä töissä. Tuntuu pahalta, että minä en kelpaa.

ap


eikä suinkaan asuinpaikkakunnasta.

Vierailija
6/13 |
09.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

tai jonka lähistöltä ei löydy mitään työtä. Olen kotoisin parin tuhannen asukkaan peräkylästä ja siellä on töitä myyjille, siivoojille, opettajille, myös sijaisille, kerhon pitäjille, puutarhatyöntekijöille, vastaanottoapulaisille, sairaanhoitajille, lähihoitajille, talonmiehille ym. Eiköhän kyse ole siitä, miten tarmokkaasti on valmis hakemaan töitä ja mahdollisesti kouluttautumaan. Myös oppisopimuskoulutuksia on saatavilla pieneilläkin paikkakunnilla. Teillä on hyvä elintaso, hankkikaa toinen auto sinulle, niin pääset pidemmänkin matkan päähän töihin tai opiskelemaan, jos julkista liikennettä on huonosti.



Ennen kaikkea suosittelen sinulle topakkaa otetta omaan elämääsi!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/13 |
09.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei sopisi minulle. Hulluksi tulisin.



Mies haluaisi muuttaa omalle kotipaikkakunnalleen. Se on minustakin kuin maanpäällinen paratiisi, lintukoto, mutta mitään töitä siellä ei minulle olisi. Onneksi mies on tämän hyväksynyt. Kun lapset kysyvät: "MIKSI VOI MIIKSI me ei voida muuttaa sinne", mies vastaa että koska äidille ei olisi siellä töitä.



Huh onneksi, koska olen huippukivassa työssä nyt pääkaupunkiseudulla.



Jos tämä nyt Sinua auttoi... :-(

Vierailija
8/13 |
09.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta monien tekijöiden summana mulle ei koskaan ovet aukea. Ei ole ns. oikea tausta. Koulutusta ja työkokemusta muualta on. Olen yrittänyt niin paljon että kohta sairastun. Otetaan tämä tilanne nyt annettuna, vaikka moni aina yrittääkin kaikkia keinoja vielä ehdottaa. Luulen että ainoa selviytymiskeino on yrittää hyväksyä tilanne ja lakata toivomasta ja pettymästä. Haluaisin nyt kommentteja, voiko sellainen olla mahdollista, että ihmiseltä otetaan lopullisesti pois jokin todella tärkeä osa elämästä. En ole urakeskeinen, en ronkeli työn suhteen, mutta haluan käydä töissä. Tuntuu pahalta, että minä en kelpaa. ap

Minusta tilanteeseesi liittyy kaksi eri asiaa: se, että ei kelpaa työhön, ja se, että ei tee työtä. Jokuhan voisi valita kotonaolon ihan vapaaehtoisesti, jos taloudellista pakkoa työnteolle ei olisi. Tai jos paikkakunnalla ei yksinkertaisesti olisi sinulle sopivaa työtä (esim. sairaanhoitaja kunnassa jossa ei ole yhtään sairaalaa/terveysasemaa/hoitolaitosta, joo huono esimerkki mutta kuitenkin), olisi ehkä helpompi hyväksyä se, että valitset paikkakunnan ja luovut työstä. Tällöin täytyy miettiä, mikä muu asia tekee elämästä mielekästä, lasten hoitaminen, puolison tukeminen, vapaaehtoistyö, luovuus harrastuksissa, sukulaisten auttaminen...

Jos tilanne on kuitenkin se, että syystä tai toisesta et saa hakemiasi työpaikkoja, asia varmasti vaatii enemmän käsittelyä. Miksi minä en kelpaa jne.

Itse en voisi elää ilman työtä, mutta se johtuu pitkälti siitä, että koen ammattini olevan iso osa identiteeettiä ja työn iso osa elämääni. Olen tavallaan kutsumusammatissa. Luulen, että meillä muutettaisiin enemmin minun kuin miehen työn perässä.

Auttaisiko sinua uudelleenkouluttautuminen, mikäli haluat tehdä työtä, mutta et ole urakeskeinen juuri nykyisessä ammatissasi?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/13 |
09.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Moni muualta muuttanut kokee vähän noin, kaupungissa on liikaa opiskelupaikkoja suhteessa työpaikkoihin.



Mutta kyllä ne ovet jossain vaiheessa aukeavat, ainakin omassa tuttavapiirissäni. Kun jaksaa yrittää, ja tehdä pieniäkin sijaisuuksia.

Vierailija
10/13 |
09.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

olin töissä firmassa, joka lakkautti kotipaikkakunnallani olevan toimintansa. minulle tarjottiin työtä toiselta paikkakunnalta. en ottanut sitä vastaan, koska olin ollut etäsuhteessa nykyisen avopuolisoni kanssa neljän vuoden ajan ja ajattelin, että jos nyt kerran joudun muuttamaan, on sama muuttaa lopultakin hänen kanssaan yhteen, kuten olimme jo vuosia puhuneet. en ole koskaan aikaisemmin ollut pitkään työttömänä - en itse asiassa ole tainnut viikkoa pitempään olla ilman töitä opintojen jälkeen - joten ajattelin, että saan varmasti jotain työtä tältäkin paikkakunnalta.



toisin kävi. tämä on todella pieni paikka, joten en olettanut, että saisin työtä ihan kävelymatkan päästä, mutta nyt olen hakenut töitä kaikista lähikunnistakin, eikä sitä vain löydy. huolisin ihan mitä vain hommaa. mitään ei tunnu löytyvän. ainoa mitä olen sitten tehnyt, on ollut sihteerinhommia mieheni firmassa, mutta sitäkään ei niin paljon pienyrityksessä ole, että se täyttäisi elämää. rahallisesti tämä ei ole ongelma, miehen firma tuottaa hyvin ja pärjäämme ilman minun palkkaani, mutta henkisesti tämä repii.



minulla on lisäksi sellainen tilanne, että en juurikaan tunne tältä paikkakunnalta muita kuin mieheni ystäviä - miehiä - ja muutaman heidän puolisonsa, joilla tuntuu olevan ystävät jo omasta takaa. harrastusmahdollisuuksia täällä ei myöskään juuri ole lenkkeilyn ja hiihtämisen lisäksi, joten sitäkään kautta ei oikein ihmisiin tutustu. lapsetkin ovat isoja, joten koulun kautta en ole pystynyt tutustumaan ihmisiin. ja kun on kauppareissuja ja lenkillä käymistä lukuunottamatta kotona, on olo jo nykyään todella mökkihöperöitynyt. huomaan, että olen alkanut jopa muuttua ulkoisestikin homssuiseksi. tuntuu, ettei minun kannata välttämättä itsestäni huolehtia, kun kukaan ei minua kerran koskaan näekään.



olen jo alkanut miettiä muuttoa takaisin kotikaupunkiini tämän yksinäisyyden ja tekemisen puutteen takia. itse asiassa lueskelin eilen tänne linkitettyjä blogeja ja naureskelin itsekseni, että voisin alkaa ihanan pienen elämän tapaan pitää fitun downshiftattu elämä -tyylistä blogia. se ei olisi välttämättä kaunista luettavaa. =DDD

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/13 |
09.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

mahdoton paikka esim. open paikkojen suhteen... Jotain kuitenkin pitää tehdä, esim.vapaaehtoistyötä jotta on jotain omaa. Toinen riskin on se että jos perhe ei pysykään kasassa niin äiti on uhrannut oman uransa. Minä voisin taloudellisesti olla vaan kotona mutta kun elämästä ei koskaan tiedä niin haluan turvata itsseni omalla ammatilla.

Vierailija
12/13 |
09.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Muutettiin miehen työn perässä ja silloin kuvittelin, että kyllä täältä minullekin töitä löytyy. Pitkän jouduin etsimään ja sitten jouduin tyytymään siihen mitä suinkin sain. Työpaikka siis on mutta silti olen kuin umpikujassa. Seuraan entsisen paikkakuntamme työpaikkoja ja katson mitä kaikkea voisinkaan hakea ja tehdä. Voisin toteuttaa itseäni.



JA oikeasti minua ärsyttää nämä vastailijat,jotka toteavat vian olevan peilissä. Tai kouluttaudu vain uudelleen. Tai sitten siivousta, sitähän voi aina tehdä. Ei se aina ole niin yksinkertaista. Minulta puuttuu ne suhteet ja se tausta,jonka avulla monet pääsee eteenpäin. JA olen jo kouluttautunut alalle josta pidän.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/13 |
09.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

jota ei voi tajuta, ellei itse ole tämän totaalitilanteen edessä. "Kiva" että on kohtalontovereitakin.



Sorry, mutten halua tarkemmin sanoa tilanteestani. Asutaan pienehkössä suomalaisessa kaupungissa ja haen töitä, joita tavallaan on joka puolella. Täällä vaan niin vähän, että ne menevät suhteilla, siis ne harvat, jotka tulevat avoimiksi.



En usko että vika on peilissä ainakaan ihan täysin, sillä minulla työttömyys alkoi tänne nykyiselle paikkakunnalle muutosta.



Ap

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme kuusi viisi