Voi luoja, millaista porukkaa täällä taas on! Uusperheen omaavat

En ole koskaan haaveillut asuvani isän kanssa. Mitä paskaa te taas jauhatte?

onpa "yllätys" että täällä on vain näitä "meillä on lapset nyt paljon onnellisempia

jnejne" -tapauksia. Lähipiirissäni on kuitenkin monia todella surullisia "uusperheviritelmiä". Siis LASTEN kannalta. Lapsilla on kaksi kotia, joissa molemmissa uusia lapsia. Arvatkaa, kuinka väliinputoajiksi nämä kaksi vanhempaa lasta itsensä tuntevat? Uudet lapset saavat olla kotonaan kun nämä kaksi reissaavat. Ei voi olla hyvä, eikä olekaan, oireilua on.

Toisessa perheessä isä ei osaa päättää kummassa perheessä olisi, on jo 3 kertaa vaihtanut perhettä. Yhteisiä lapsia ei "uuden vaihtoehdon" kanssa ole, mutta voin vaan kuvitella miltä alkuperäisen perheen tytöistä tuntuu silloin, kun isä onkin päättänyt elää tätä ainoaa elämäänsä tässä uudessa intohimoisessa suhteessa -> muuttaa uuden naisen ja TÄMÄN kahden tyttären luokse.

Kyllä minä sen ymmärrän että avioliitto ei aina onnistu. Kovin monet vaan lähtevät siitä todellakin taistelematta ja yrittämättä edes. Sitten puolustellaan juuri näin "me vaan riideltiin, lapse kärsi". Se taitaa vaan kuitenkin olla kivempaa lähteä uuden rakkauden kanssa, eihän sitä silloin enää edes yritä kunnolla sen oman miehen kanssa. Kuka jaksaa muistaa niitä lapsia, joita on tullut tehtyä...

JA tämä oli siis niille, jotka haluavat itse erota jonkin paremman toivossa. Onhan se varmaan kivaa että se uusi onni löytyy, mutta ihan oikeasti ei lapset näe asioita samalla tavalla kun sinä, aikuinen, vaikka kuinka niin haluaisit.

jonkun uuden kanssa. Kun rakas ystävä, ei se todellakaan aina näin mene.

tuossa esimerkki ykkösessä ei niitä uusia kavereita tosiaan heti löytynyttään. Reilu vuosi tais mennä ekalla ja toisella neljättä vuotta. Se ei kuitenkaan muuta tilannetta minnekään suuntaa, RAKAS!

vakuuttavat kilpaa, miten paljon onnellisempia lapset ovat uusperheissä, ja miten HEIDÄN lapsensa ei kärsinyt erosta ollenkaan. Joopa joo, lapsenne varmaan itkivät ilosta kun kyllästyitte ensimmäiseen puolisoon, ja se työpaikan Matti alkoi vaikuttaa "sielunkumppanilta" (maailman kornein ilmaisu, muuten). Sitten äkkiä Matin kanssa hynttyyt yhteen, koska eihän Teillä ole kuin Yksi Elämä (niin on lapsillannekin vain yksi lapsuus, mutta siitä viis). Sitten, omatuntonne vaimentaaksenne todistelette muille (mutta oikeasti itsellenne) miten hyvää itsekäs ratkaisunne erota on lapsillenne tehnyt. Kysykääpä lapsilta, ottaisivatko oman isänsä sen Matin tilalle? Ja te, joiden ex on väkivaltainen juoppo, älkää te kommentoiko. Painitte eri sarjassa.

Ero ei mennyt ihan noin mutta ex ei myöskään ole väkivaltainen juoppo. Minulla ei ole mitään Mattia ja tuskin lapsetkaan haluavat että vuoden riidattoman elon jälkeen muuttaisimme taas yhteen ja olisimme onnettomia.

ja olin 6 vuotta välissä täysin ilman minkäänlaista parisuhdetta... voin väittää, että lapseni on onnellinen nykyisessä tilanteessa isäpuolen kanssa.



Lapsen isä asuu toisella puolella Suomea ja välit ovat ystävälliset, mutta eivät kovin läheiset... isällä oli jo ennen eroa eri intressit kuin lapsi, eikä se siitä sen jälkeen ole miksikään muuttunut.

Onnellisesti naimissa ja kaikki on paremmin, kuin ydinperheessä muinoin. Edellisen liiton lapset jo aikuisia ja heidän kanssa asiasta puhuttu.

He ovat olleet onnellisimpia uudessa liitossani. Ovat kokeneet kuuluvansa tähän. Biologisesta isästään eivät halua kuulla mitään.

Ovat olleet onnellisia isäpuolestaan.

Ikävä tuotta sinulle pettymys, mutta asiat voivat oikeasti olla uusperheissä paremmin.

vakuuttavat kilpaa, miten paljon onnellisempia lapset ovat uusperheissä, ja miten HEIDÄN lapsensa ei kärsinyt erosta ollenkaan. Joopa joo, lapsenne varmaan itkivät ilosta kun kyllästyitte ensimmäiseen puolisoon, ja se työpaikan Matti alkoi vaikuttaa "sielunkumppanilta" (maailman kornein ilmaisu, muuten). Sitten äkkiä Matin kanssa hynttyyt yhteen, koska eihän Teillä ole kuin Yksi Elämä (niin on lapsillannekin vain yksi lapsuus, mutta siitä viis). Sitten, omatuntonne vaimentaaksenne todistelette muille (mutta oikeasti itsellenne) miten hyvää itsekäs ratkaisunne erota on lapsillenne tehnyt. Kysykääpä lapsilta, ottaisivatko oman isänsä sen Matin tilalle? Ja te, joiden ex on väkivaltainen juoppo, älkää te kommentoiko. Painitte eri sarjassa.

Ero ei mennyt ihan noin mutta ex ei myöskään ole väkivaltainen juoppo. Minulla ei ole mitään Mattia ja tuskin lapsetkaan haluavat että vuoden riidattoman elon jälkeen muuttaisimme taas yhteen ja olisimme onnettomia.

Koettakaa nyt vihdoin tajuta se, että lapsille ne omat vanhemmat, riitelevätkin, ovat rakkaita. Ja ero omasta vanhemmasta satuttaa, vaikka riitojen loputtua kotona varmaan onkin rauhallisempi tunnelma. Älkää vähätelkö lasten tunteita.

Tästä he haaveilevat ja unelmoivat. Näin se vaan on, vaikka me aikuistet kuinka muuta toivoisimme. Lapsi on lapsi ja elää lapsen maailmassa, lapsen todellisuutta.

ja olin 6 vuotta välissä täysin ilman minkäänlaista parisuhdetta... voin väittää, että lapseni on onnellinen nykyisessä tilanteessa isäpuolen kanssa. Lapsen isä asuu toisella puolella Suomea ja välit ovat ystävälliset, mutta eivät kovin läheiset... isällä oli jo ennen eroa eri intressit kuin lapsi, eikä se siitä sen jälkeen ole miksikään muuttunut.

miehen lasten näkökulmasta voisin vastata.



Äiti tosiaan löysi uuden työpaikaltaan joten isä sai lähteä. Äiti vieläpä muutti tuhannen kilometrin päähän miehen ja lasten kanssa. Mies vaihtui matkan varrella, nyt en tiedä, onko hänellä ketään.



Minä tapasin tuon hylätyn- mutta maailman parhaan- miehen 6kk eronsa jälkeen. Ollaan naimissa ja meillä on kolme yhteistä lasta. Onnellisempi en voisi olla. Isot lapset tulevat meille 2-3 kertaa vuodessa, jos äiti päästää ja jos maksamme matkat ja käymme hakemassa ja viemässä heidät. Tykkäävät olla meillä ja tulemme tosi hyvin toimeen. Puuhaillaan yhdessä kaikkea, esim. elivotaan, pelataan, ulkoillaan. Tykkään heistä lähes kuin omistani. Ja kohtelen heitä kuin omiani.



Mutta mutta... vähän masentaa, kun sieltä täältä kuuluu kommentointia pahoista äitipuolista ja perheensä hylänneistä isistä, jotka eivät saa tavata lapsiaan. Äidit sen sijaan ovat pyhiä äitejä, vaikka tekisivät mitä.

mutta täällä saa aina vaan paskaa niskaan :(



Joskus nyt vaan on tilanteita että ero on ainoa oikea ratkaisu :( KIVA että sun ei ole tarvinnut erota ja olet onnellinen suhteessasi!!!



Minäkin olen onnellinen uudessa avioliitossani :) En toki väitä että tämä kaikki olisi ollut lasten etu :( ja kyllä ymmärrän että lapsillakin on rankkaa.



Elämämme on kuitenkin säännöllisempää, tasaisempaa ja turvallisempaa tässä uusperheessä kuin koskaan aikaisemmin.



MUTTA hienoa että sinulla on oikeus arvostella meidän muiden ratkaisuja ja hehkuttaa täällä omaa ydinperheesi onnea!!!



Toisaalta myös mieheni on eroperheesta, mutta heillä jatkettiin mahdollisimman pitkään ydinperheenä lasten takia ja EI lapset eivät olleet kovin onnellia nähdessään vanhempien olevan onnettomassa suhteessa vaan olisivat paljon mieluummin eläneet eroperheessä.

vakuuttavat kilpaa, miten paljon onnellisempia lapset ovat uusperheissä, ja miten HEIDÄN lapsensa ei kärsinyt erosta ollenkaan. Joopa joo, lapsenne varmaan itkivät ilosta kun kyllästyitte ensimmäiseen puolisoon, ja se työpaikan Matti alkoi vaikuttaa "sielunkumppanilta" (maailman kornein ilmaisu, muuten). Sitten äkkiä Matin kanssa hynttyyt yhteen, koska eihän Teillä ole kuin Yksi Elämä (niin on lapsillannekin vain yksi lapsuus, mutta siitä viis). Sitten, omatuntonne vaimentaaksenne todistelette muille (mutta oikeasti itsellenne) miten hyvää itsekäs ratkaisunne erota on lapsillenne tehnyt. Kysykääpä lapsilta, ottaisivatko oman isänsä sen Matin tilalle? Ja te, joiden ex on väkivaltainen juoppo, älkää te kommentoiko. Painitte eri sarjassa.

Ero ei mennyt ihan noin mutta ex ei myöskään ole väkivaltainen juoppo. Minulla ei ole mitään Mattia ja tuskin lapsetkaan haluavat että vuoden riidattoman elon jälkeen muuttaisimme taas yhteen ja olisimme onnettomia.

Koettakaa nyt vihdoin tajuta se, että lapsille ne omat vanhemmat, riitelevätkin, ovat rakkaita. Ja ero omasta vanhemmasta satuttaa, vaikka riitojen loputtua kotona varmaan onkin rauhallisempi tunnelma. Älkää vähätelkö lasten tunteita.

nämä lapset voivat koska tahansa mennä isän luokse, asuu naapurissa. Eivät ole kuitenkaan juurikaan siellä käyneet oikeiden tapaamisaikojen lisäksi. Isän olemus kotona ollessa antoi ymmärtää että perhe ja lapset eivät ole se ihan ykkösasia hänen elämässään ja niillä eväillä mennään. On isän tehtävä saada läheinen kontakti lapsiin, minä autan siinä ja tuen tätä tehtävää mutta isä itse päättää kuinka sen tekee. Ehkä isällä ei ole samoja eväitä vanhemmuuteen kuin minulla, esimerkiksi.

Ydinperheen ongelma on usein se, että isovanhemmat ja muu turvaverkosto on kaukana. Uusperheessä se turvaverkosto tulee itsestään. Lapsella on jo lähtökohtaisesti neljä kasvattajaa, sitten on sekava määrä isovanhempia, yms.



Uskokaa tai älkää, meillä ainakin touhusta on tullut rentoa ja turvallista avioeron jälkeen. Hassua, mutta näin on.



Ex-miehen kanssa siis hyvät välit, tämä on tietty edelleytys,

onko niin hirveän vaikea hyväksyä, että ihmiset saattavat löytää onnen eron jälkeen??



Ja tottakai olisi kiva, jos kaikki menisi elämässä aina niin kuin lapsi haluaa, mutta sellaista elämä ikävä kyllä ei ole. Mulla oli

ydinperhe ja pettymyksiä ja ikäviä asioita tuli

eteen harva se päivä + biologiset vanhemmat riitelivät niin paljon, että meidän sisarusten

koulunkäynti + vapaa-aika kärsi, eikä meille kehdannut kutsua ketään kylään. Nuoremmat sisarukseni kärsivät tästä edelleen eivätkä ole vieläkään kovin läheisiä vanhempieni kanssa. Itselläni on jo niin paljon ikää, että olen antanut anteeksi ja jatkanut elämää, mutta olisin kyllä taatusti antanut anteeksi heidän eronkin.



Hyvä isä/äitipuoli sisarpuolineen ei ole pahinta mitä lapselle voi tapahtua. Jos uusperhe toimii järkevien vanhempien toimesta, hyväksykää se älkääkä koko ajan kivittäkö!

jos ex on "vain" juoppo, ei väkivaltainen? Ei sitä juomista jaksanut katsella lapsetkaan.

perhe on minun ainoani. Siihen kuuluu mieheni poika myös, heidän erolleen minä en mahda mitään; se tapahtui 4v ennen kuin edes tavattiin. Onneksi miehen exä perheineen on mukava ja pystytään yhdessä viettämään lapsen juhlia ja sopimaan asioista.

että mua riipii ISOSTI omata-verbi

mutta täällä saa aina vaan paskaa niskaan :( Joskus nyt vaan on tilanteita että ero on ainoa oikea ratkaisu :( KIVA että sun ei ole tarvinnut erota ja olet onnellinen suhteessasi!!! Minäkin olen onnellinen uudessa avioliitossani :) En toki väitä että tämä kaikki olisi ollut lasten etu :( ja kyllä ymmärrän että lapsillakin on rankkaa. Elämämme on kuitenkin säännöllisempää, tasaisempaa ja turvallisempaa tässä uusperheessä kuin koskaan aikaisemmin. MUTTA hienoa että sinulla on oikeus arvostella meidän muiden ratkaisuja ja hehkuttaa täällä omaa ydinperheesi onnea!!! Toisaalta myös mieheni on eroperheesta, mutta heillä jatkettiin mahdollisimman pitkään ydinperheenä lasten takia ja EI lapset eivät olleet kovin onnellia nähdessään vanhempien olevan onnettomassa suhteessa vaan olisivat paljon mieluummin eläneet eroperheessä.

enkä myöskään exääni jättänyt, vaan hän dumppasi minut. Miehelleni kävi samalla lailla. Me kaksi entisen elämän jätöstä, hylkyä pistimme hynttyyt yhteen.

enkä myöskään exääni jättänyt, vaan hän dumppasi minut. Miehelleni kävi samalla lailla. Me kaksi entisen elämän jätöstä, hylkyä pistimme hynttyyt yhteen.

Mun exä jätti mut aikoinaan toisen naisen takia. Meillä on yksi lapsi.



Kahden vuoden kuluttua löysin uuden miehen ja menimme naimisiin. Nyt meillä on kaksi yhteistä lasta, olemme onnellisia.



Olenko toiminut väärin, hyvä ap?