Miehen huonot hermot...mitä tehdä?

Sitäpaitsi näytä minulle ihminen joka EI hermostu kun korjaa tietsikkavikaa. Minäkin teen niin vaikka normaalisti olen aivan lammas.

todella äkkipikainen ja käyttäytyy välillä tosi agressiivisesti, mutta vain sanallisesti. Ei siis käy käsiksi, ei uhkaile väkivallalla tms., mutta huutaa puhuu kiukkuisesti ja äänekkäästi, "mylvien ja ärhennellen". Ihan kauhea piirre miehessäni, en voi sietää ja välillä olen miettinyt, pitäisikö erota...



Lapsellekin huutaa ja uhkailee lelujen takavarikoimisella, roskiin heittämisellä, lapsen ulos yksin pakkaseen laittamisella... huoh! :(



Muuten on todella hyvä mies. Osallistuu kotitöihin, leikkii paljon lapsen kanssa, on raitis, ei hummaile baareissa jne...



Olen huomannut, että nuo äkkipikaiset kohtaukset esiintyvät ja lisääntyvät silloin kun esim. töissä on paljon stressiä tai hän on hyvin väsynyt (yöunet jäänyt vähille tms.). Silloin täytyy kaivella ja lypsää mieheltä se tieto, mikä siellä taustalla on ongelma ja yrittää keskustelemalla jakaa taakkaa. Lisäksi miestä pitää välillä toppuutella ja kehoitella pitämään huoli riittävästä yöunen määrästä.



Ja sitten tärkein; toista et voi muuttaa, mutta itseäsi voit. Minulle tämän ajatuksen konkreettinen toteuttaminen toi apua. En provosoidu kun mies taas uhittelee ja ärhentelee. Olen itse rauhallinen ja otan esim. vetovastuun lapsen hoidosta silloin ja komennan miehen pois paikalta.



Toivottavasti näistä neuvoista on jotain apua.

ärsyyntyy pienimmistäkin asioista. Luulen että on masentunut, mutta sanopa se miehille...

B-vitamiinia kannattaisi kokeilla.

noin että ärhennellään. Muuten on hirveän leppoisa ja venyttää pinnaa pitkäänkin ennenkuin räjähtää/ärähtää.



Vaikka muuten onkin tyyni niin kyllä se aamuisin vituttaa kun toinen nousee ja alkaa ärhennellä lapsille ja toteaa että vihaa tätä elämää kun noi kakarat ei nuku tms.

Tunnin jälkeen on jo ihan eri mies taas ja hermot kestää paremmin kuin mulla.

KIITOS.

Tosi helpotus tietää, etten ole ainoa, jolla samanlainen kotielämä.

Eroa ajattelin myös, mies uhitellut jättävänsä minut heti, kun lapset isoja, sain vakituisen työpaikan toiselta

paikkakunnalta ja suunnittelin sinne muuttamista mies ei hyväksynyt, pyysin muuttamaan yhdessä, ei halunnut, olemme rakentaneet omakotitalon paikkakunnalle, jossa ei pääse töihin, mutta miehen suku ja äiti asuu.

Mies reissuhommissa, viikot asuu paikkakunnalla, jossa työ sattuu olemaan, tulee kyllä viikonlopuiksi kotiin

eikä koskaan huomaa, vaikka kuinka olisi raatanut viikon aikana "kodissa".

Kuulostaa tutulta.

Itse tajusin tekeväni itsestäni noissa tilanteissa täydellisen pellen. Aloin miettimään "kohtauksen" esiintullessa tilannetta ja tajusin miten typerää ylireagointi on. Tämän tajusin valitettavan myöhään (n. 25-vuotiaana), mutta siitä asti olen yrittänyt ainakin julkisesti käyttäytyä kuin aikuinen mies.

Yritän myös jatkossa.

[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 02:48"]

KIITOS.

Tosi helpotus tietää, etten ole ainoa, jolla samanlainen kotielämä.

Eroa ajattelin myös, mies uhitellut jättävänsä minut heti, kun lapset isoja, sain vakituisen työpaikan toiselta

paikkakunnalta ja suunnittelin sinne muuttamista mies ei hyväksynyt, pyysin muuttamaan yhdessä, ei halunnut, olemme rakentaneet omakotitalon paikkakunnalle, jossa ei pääse töihin, mutta miehen suku ja äiti asuu.

Mies reissuhommissa, viikot asuu paikkakunnalla, jossa työ sattuu olemaan, tulee kyllä viikonlopuiksi kotiin

eikä koskaan huomaa, vaikka kuinka olisi raatanut viikon aikana "kodissa".

[/quote]

Ehkä puutteellinen tapasi ilmaista itseäsi on yksi syy miehesi huonoihin hermoihin? 

Jos toinen tekee jotain keskittymistä vaativaa, puolison kuuluu auttaa häntä niin, että jättää hänet rauhaan eikä mene siihen viereen jubailemaan, vaatimaan selostusta ja seurustelua. 

Se on onneton.