Lue keskustelun säännöt.
Minulle, tai perheellemme, tapahtui jotain niin kamalaa
09.03.2011 |
että mikään näistä ärsytyksen aiheista tai rypemisistä täällä ei tunnu enää miltään. En jaksa provosoitua, en kommentoida, en sääliä, en kauhistella.
En ajattele, ettei niistä asioista saisi kirjoittaa. Totta kai saa ja pitää ja on inhimillistä, että asiat tuntuvat pahalta.
Miksi sitten oikein kirjoitin tämän. En tiedä, tuntuu vaan niin tyhjältä, koko elämä on suuri solmu ja tulevaisuus lähinnä harmaata. En voi kertoa, mitä tapahtui. En halua, osaa enkä edes uskalla, koska tällaista vain ei tapahdu kenellekään. En tunne ketään, joka olisi ollut samanlaisessa tilanteessa. En halua, että mut tunnistetaan.
Olen ihan loppu. Kunpa tämä loppuisi joskus. Ei kukaan voi oll akiitollinen kauheista tapahtumista, mutta silti sanon, että kun miehenne pettää tai kaverinne on ärsyttävä tai lapsenne ei nuku tai exä kiusaa, niin olkaa vihaisia ja kiukkuisia ja raivotkaa. Mutta muistakaa ajatella aina jossain välissä, että loppujen lopuksi voisi olla pahemminkin.
Itseäni lohdutan sillä, että kukaan ei ole kuollut.
Kommentit (33)
Ei tarvitse sanoja kertomaan tuskaa, jota koemme. Ymmärtäjiä on vähän kuulijoita enemmän, mutta osa kuulisi vain uteliaisuudesta ja revittelisi arkaa aihetta aiheuttaen lisää tuskaa.
Tarkoitusta tälle ei käsitä ehkä koskaan.
Suren nyt kaikkien äitien puolesta, joilla on vakavasti sairas lapsi. Tiedän tunteen, ettei voi avautua perimmäisistä tunnoistaan kuin harvoille. Haluaa suojata itseään ja rakasta lastaan, joka tulee jättämään maailman ennen meitä.
Minua lohdutti joskus hetkellisesti lause: Jumala ottaa maailmasta varhain pois hänet, joka on Jumalalle erityisen rakas.
Mutta kun se on niin rakas minulle, etten luopuisi hänestä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun rupesin taas omaa asiaani täällä puhumaan. Jotenkin olen vielä niin sekaisin surusta. Toivottavasti sinun asia selkiintyy ja pystyt puhumaan asiasta jollekin. Voisitko puhua ammattilaiselle, jolla vaitiolovelollisuus?
t. lapsensa menettänyt
Että aluksi en kestänyt kommentteja elämän tarkoituksesta sun muuta jeesustelua, sillä kuka voi oikeasti uskoa, että pienen lapsen tarkoitus on kuolla. Mutta sitten saavutin tuon ajatuksen, että Jumalalle kaikista rakkaimmat lähtevät ensimmäisinä.
Nyt ajattelen, että lapseni on jossain, jossa on paljon parempi olla kuin täällä. Hän pääsi sinne etuoikeutettuna niin varhain.
Itse en enää pelkää kuolemaa, sillä tiedän, että pääsen silloin takaisin lapseni luo.
puhu vaan tässä ketjussa. Teillä on niin järkyttävä tilanne, ettei sitä voi kuvitella kuin saman kokenut. Onneksi, valitettavasti onneksi, heitäkin on. Saathan vertaistukea ja apua riittävästi? Tai voiko olla riittävästi... mutta täytyy päästä puhumaan ja lapsen kuolemaa ja niitä tunteita ei varmasti voi ymmärtää kuin saman kokenut.
Vaikka minun tilanteeni on aivan erilainen, niin löysin tuttuakin viestistäsi. Nimittin sen uteliaisuuden ja revittelyn. Se on yksi syy, miksi en halua jakaa meille tapahtunutta kenellekään. Aihe on juuri sellainen, joka innostaa kauhistelemaan ja oikein levittelemään ja rumasti sanoen "sosiaalipornoiluun". Kipeää asiaa ja rikkirevittyä sieluaan ei voi antaa muiden revittäväksi enää. Siksikin vertaistuki on tärkeää
Jaksamista surussasi. Kuten sanottu, sanat tuntuvat niin tyhjiltä tällaisen edessä.
Taidan myös ottaa vinkistäsi vaarin ja pyrkiä puhumaan jollekin ammattilaiselle.
puhu vaan tässä ketjussa. Teillä on niin järkyttävä tilanne, ettei sitä voi kuvitella kuin saman kokenut. Onneksi, valitettavasti onneksi, heitäkin on. Saathan vertaistukea ja apua riittävästi? Tai voiko olla riittävästi... mutta täytyy päästä puhumaan ja lapsen kuolemaa ja niitä tunteita ei varmasti voi ymmärtää kuin saman kokenut.
Vaikka minun tilanteeni on aivan erilainen, niin löysin tuttuakin viestistäsi. Nimittin sen uteliaisuuden ja revittelyn. Se on yksi syy, miksi en halua jakaa meille tapahtunutta kenellekään. Aihe on juuri sellainen, joka innostaa kauhistelemaan ja oikein levittelemään ja rumasti sanoen "sosiaalipornoiluun". Kipeää asiaa ja rikkirevittyä sieluaan ei voi antaa muiden revittäväksi enää. Siksikin vertaistuki on tärkeää
Jaksamista surussasi. Kuten sanottu, sanat tuntuvat niin tyhjiltä tällaisen edessä.
Taidan myös ottaa vinkistäsi vaarin ja pyrkiä puhumaan jollekin ammattilaiselle.
Ja kappas vaan. Vaikka aluksi sanoin, etten jaksa kauhistella, kommentoida ja sääliä, niin kuolema pysäytti minutkin.
Mutta ihmissuhdeasioissa en siihen pysty.
t. edelleen ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joilla samaa tilannetta kuin minulla. Osuu..
Jotenkin kuitenkin tökkii kirjoitukset, joissa puhutaan tuttaville sattuneista asioista. Eli revittely alkoi välittömästi.
omistaan voi kertoa, jätetään suku ja tuttavapiiri rauhaan.
Hoito aikoo synnyttää lapsen/on jo synnyttänyt ja sitä ap ei kestä.
Mies aikoo jatkaa littoa ap:n kanssa mutta pitää myös au lapsesta huolen. Eikö niin? osuinko oikeaan. Tai lähelle?Tai sitten ap itse on muhinoinut appensa /
miehensä veljen kanssa ja nyt on saatu selville että kuka on oikea isukki?
Ap ei kestä sitä syyllisyyden ja noluden taakkaa.NO mitäpä noita murehtimaan, elämäähän se vain on.
Juuri tällaisten takia en aio enkä halua puhua tarkemmin siitä, mitä on tapahtunut. En haluaisi, että minulle kipeää asiaa revittäisiin näin. On hirveää, ettei voi puhua, mutta juuri tällaiset ihmiset tekevät sen puhumisen vaikeksi.
Miten kamalia jotkut ovatkaan. En ymmärrä, miksi täytyy kirjoittaa yhtään mitään, jos näkee, että toisella on hätä, eikä pysty siihen hätään mitenkään vastaamaan tai edes halua keventää taakkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siitä on hyvä jatkaa. Itse pidän lapsen menettämistä kauheimpana
odotettavana asiana (myötätuntoni lapsensa menettäneelle nro?) ja sitten saan välillä väläyksenomaisia pelkoja lasteni raiskaamisesta, pahoinpitelystä yms.
Läheinen menetti ainoan lapsensa hyvin väkivaltaisesti ja näin miten se pahin kohtaa ihmisen. Anteeksi te, joille näin käynyt, tästä muistutuksesta, koettakaa jaksaa.
Jos nyt vaikka ap:n äiti on muhinoinut ap:n miehen kanssa ja vauveli tulossa tms., niin eihän se hauskaa ole, mutta kuten sanottu, kukaan ei ole kuollut vielä..
Ja ap, niin kauan kuin tekijä et ole sinä itse, niin aina parempi, eikö?
vakavasi sairastunut läheinen eloon vai ei. Tuntuu ihan johdatukselta, että luen tämän ketjun! Kopioin jo Dag Hammarskjöldin runon talteen - kotenkin tavattoman lohduttava karuudessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vakavasi sairastunut läheinen eloon vai ei. Tuntuu ihan johdatukselta, että luen tämän ketjun! Kopioin jo Dag Hammarskjöldin runon talteen - kotenkin tavattoman lohduttava karuudessaan.
Kaikkea hyvää sinulle ja läheisellesi!
vakavasi sairastunut läheinen eloon vai ei. Tuntuu ihan johdatukselta, että luen tämän ketjun! Kopioin jo Dag Hammarskjöldin runon talteen - kotenkin tavattoman lohduttava karuudessaan.
mielestä toi runo on kaikkea muuta kuin lohduttava: "sinun osasi on kiittää" .
Toihan on kamala runo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mielestä toi runo on kaikkea muuta kuin lohduttava: "sinun osasi on kiittää" . Toihan on kamala runo.
Mutta joitakin se puhuttelee, toisia ei. Kuten mun mielestä hyvät runot tekevät. Kuten sitä jo pohjustinkin, aika itsesäälikäs hän se on, mutta lähinnä se pointti, että toisilla on helpompaa ("lepopaikkoja auringossa"), toisilla vain kivistä. Mutta se tie on valinnut meidät, me emme voi aina valita. Hyvä ei aina saa palkkaansa yms. Kuitenkin, elämme.
Nro 2
Samoin sinulle paljon jaksamista. Jotenkin tuntuvat tyhjiltä tällaisen edessä sanat.