Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Saatko tarpeeksi rakkautta ja läheisyyttä?
24.10.2005 |
Tajusin yhtenä iltana, että olen miltei koko tähän astisen elämäni elänyt tavallaan toisen ihmisen kautta... en ole ajatellut mitä itse tarvitsen ollakseni onnellinen, vaan toisen onni on riittänyt. Tai olen vaan tyytynyt siihen. Tajusin tämän kun viime viikolla näytettiin Ensirakkaus-niminen leffa telkkarissa. Ja sen jälkeen tuli ihan kauhea olo. En ole pystynyt keskittymään mihinkään sen jälkeen. Tuntuu että elän jossain tyhjiössä. Mieheni on aivan kuin siinä elokuvassa sen naisen mies, rakastaa kyllä mutta ei näytä sitä juurikaan, ei halaa spontaanisti, ei tarvitse samanlaista läheisyyttä kuin minä. Nyt mietin että lähdenkö tästä suhteesta.. koska olen joskus tuntenut todella vahvasti, ja tajusin että tässä suhteessa niin ei ole koskaan ollut. Olen oppinut tuntemaan vahvasti, mutta se on eri asia...ei se ollut aitoa rakkautta alusta lähtien. Olen puhunut tästä miehelleni, eikä hän selvästikään tajua mitä tarkoitan. Ehkä hän on liian erilainen, tunteettomampi ja kylmempi..ei ymmärrä mitä aito tunteellisuss on, ja sitä että tunteiden näyttämisen pitäisi tavallaan tapahtua itsestään kun tuntee aidosti. Mieheni sanoo että mietin liikaa. Mutta jos olisin onnellinen, niin tuskin miettisin näitä asioita? Luulen että moni muukin on jokseekin samassa tilanteessa...sellaisessa että toinen kaipaa enemmän läheisyyttä kuin toinen. Tottakai on normaalia, että välillä on tällaisia " epätasapainoja" suhteessa, mutta jos se on enemmän sääntö kuin poikkeus... Meillä ei ole vielä lapsia, mutta mies kyllä haluaisi jo niitä..minäkin, mutta nyt on herännyt suuri kysymys että olenko onnellinen tämän miehen kanssa 20 vuoden päästä. Ei siihen voi vastata kukaan, omat valinnat täytyy itse tehdä... mutta en haluaisi joutua katumaan. kannattaako tiedän ulkopuolisten mielestä tämän perusteella vielä yrittää, vai onko jotkut asiat niin suuria luonnekysymyksiä ettei niihin voi lopulta vaikuttaa?
Kommentit (21)
Minä en varsinaisesti saa tarvitsemaani määrää hellyyttä. Tällä tarkoitan ihan perusteellista lähellä olemista, halimista yms. Olen todella hellyydenkipeä ollut aina ja tahtoisin jonkun ikäänkuin " suojelemaan" minua kaikelta kovuudelta ja raakuudelta maailmassa. Unelmiini pakenen tavallaan hakemaan tätä, haaveissani elän elämää jossa olen hellitty riittävästi, tätä hellyyttä en koskaan silti oikeassa elämässä lähtisi hakemaan esim.rinnakkaissuhteesta, koska rakkaus omaan mieheeni on yhtä suuri kuin on aina ollut. Ymmärrän ettei kukaan voi kuluttaa vapaa-aikaansa minua kädestä pitämällä, mutta siihen omat unelmat ovat tarkoitetut. Elän oikeaa elämää suurimmaksi osaksi aikaa, mutta usein pakenen näihin " mielikuvitusmaailmoihin" romanttisiin haaveisiin. Helpottaa kummasti. Taidan olla pöpi:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies se välillä ruikuttaa etten halaile tarpeeksi, mutta kun se on niin kamalaa ajan hukkaa...
Vierailija:
Mies se välillä ruikuttaa etten halaile tarpeeksi, mutta kun se on niin kamalaa ajan hukkaa...
Voi herranjestas, yhtä tärkeä sen miehen pitäisi olla kuin lapsetkin! Miehen ja naisen välinen hellyys on todella tärkeää...ja miehesi selvästi kaipaa sitä. halailu ei todellakaan ole ajanhukkaa, se on terapeuttista ja ihana rakkauden osoitus! Mulla taas mies on vähemmän halijatyyppiä...välillä turhauttaa että aina mä olen halailemassa, ja mies vaan on tms. Kaikkea ei voi saada :(
monta kertaa spontaanisti. Ihmeelliseltä se joskus itsestä tuntuu, että vielä 17 vuoden yhdessäolon ja kolmen lapsen jälkeen se jaksaa minua rakastaa!
t. yksi onnellinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja eiköhän se ollut menoa kun tosirakkaus tuli kohdalle. Se oli niin vahva tunne, etten miettinyt hetkeäkään. Eikä ole koskaan tarvinnut katua. Jälkeenpäin ihmettelen...olisin ollut yksinkin onnellisempi kuin sen miehen kanssa, jolta sai kerjätä läheisyyttä. Sitä siltikään saamatta. älä hukkaa elämääsi...jos jatkuvasti joudut miettimään asiaa, eiköhän se kerro jotain. Oikean ihmisen kanssa on hyvä olla, ajoittaisista murheista yms huolimatta.
Vierailija:
Mies se välillä ruikuttaa etten halaile tarpeeksi, mutta kun se on niin kamalaa ajan hukkaa...
Ydinperheen peruspilari on vanhempien parisuhde. Jos sen antaa mennä pilalle, niin perhe ei voi hyvin. On ihan lastenkin etu että vanhemmat rakastavat toisiaan ja näyttävät sen myös lapsille vaikka halailemalla.
Meillä halitaan vähän väliä ja telkkariakin tuijotetaan toisiimme nojaten!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta toisin kuin ennen, en ole parisuhteessa. Saan rakkautta (hyväksyntää, kannustusta, seuraa, minua kuunnellaan) ystäviltäni ja perheenjäseniltäni (vanhemmat, veli) ja läheisyyden tarpeen (seksin, yhdessäolon, halailun, suukottelun, koskettelun) saan täytettyä tällä hetkellä exäni kanssa. Emme halua kumpikaan palata yhteen, mutta pidämme yllä fyysistä suhdetta toistaiseksi, koska se sopii molemmille.
Olen aiemmin ollut ap:n kuvailemassa tilanteessa kahdessakin eri suhteessa... Enkä voi oikein muuta sanoa kuin että näin onnellinen, kuin mitä nyt olen, en ole koskaan ennen ollut!
PS. Olen ihan normaali ihminen, joten kyllä minäkin tottakai toivoisin että joskus löytyisi vielä sellainen mies, jonka kanssa voisin jakaa elämäni ja sänkyni (myös nukkua yhdessä), mutta toistaiseksi tämä nykyinen elämäni toimii hyvin näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tässä näkee kuinka erilaisia ihmiset ovat...itse en kykene seksiin ilman tunteita. jos taas niitä tunteita on niin seksi exän kanssa olisi melkoista itsensäkidutusta.
kyllä mulla vaikuttaa heti läheisyydenpuute seksin määrään ja laatuun mieheni kanssa. se on kumma ettei hän ole tätä tajunnut jo kauan sitten :) kyllä hän silloin tällöin on hellällä tuulella mutta valitettavan harvoin. minä se olen joka halia yms kaipaa. miehelle riittää että istun vieressä katsomassa salkkaria...ei kiinnosta koko ohjelma mut katon monesti miehen mieliks :)
Olen hyvä antamaan lämpöä läheisilleni ja aviomieheni on ensimmäinen mies elämässäni, joka kykenee samankaltaiseen antamiseen ja ottamiseen. Ja vaatii sitä myös kumppaniltaan. Tämä on yksi merkittävä asia meidän yhdesssäolollemme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemme olleet vasta kaksi vuotta naimisissa ja mieheni ei ikinä pussaile eikä halaile julkisesti eikä kotonakaan.Minä joudun aina siitä sanomaan ja kerjäämään.Vain silloin kun hän haluaa seksiä tulee halimaan.Onko normaalia?Mitä voin tehdä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies haluaisi aina pussailla, halailla jne mutta minua ne vaan ahdistavat. En tiedä miksi.
" Mies haluaisi aina pussailla, halailla jne mutta minua ne vaan ahdistavat. En tiedä miksi."
Joillekin riittää vähempi, jotkut vaativat kaiken. Eikä kummassakaan ole vikaa. Se että kohtaa juuri sellaisen ihmisen, jonka kanssa tarpeet kohtaa kaikilta osin, niin vau... ei ole itselläni sellaista koskaan ollut. Nykyisessäni on ne kaikki hyvät piirteet joita exissä ei ollut, mutta tämä läheisyyden tarve on suurin erottava tekijä. välillä tuntuu pahalta, mutta tuskin koskaan löydän ihmistä joka olisi kaikin puolin minulle sopiva. En ainakaan jaksa toivoa enää...
Vierailija:
Mies haluaisi aina pussailla, halailla jne mutta minua ne vaan ahdistavat. En tiedä miksi.
Ennen miestäni olin tulisessa suhteessa jossa minä olin se joka halusi aina hellyyttä, haleja, pusuja ja seksiä. Mies oli kylmä, mutta minä vain odotin. Nyt mulla on mies joka on kohta 10 vuotta halinut, pusutellut ja kertonut rakkaudentunnustuksiaan ja minä en vain pysty. Minua surettaa katsoa kun mieheni kärsii kosketuksen puutteessa. Yritän välillä väkisin mutta silloin menen entistä enemmän lukkoon ja alkaa ahdistaan ihan hemmetisti. Lapsiani halaan kyllä paljon.
Me ollaan sellainen ällöttävä pariskunta,joka pusuttelee ja halailee koko ajan.
Siis ei meitä itseämme ällötä,mutta kavereiden mielestä ollaan ihan tosi ällöttäviä.
Vierailija:
Ennen miestäni olin tulisessa suhteessa jossa minä olin se joka halusi aina hellyyttä, haleja, pusuja ja seksiä. Mies oli kylmä, mutta minä vain odotin. Nyt mulla on mies joka on kohta 10 vuotta halinut, pusutellut ja kertonut rakkaudentunnustuksiaan ja minä en vain pysty. Minua surettaa katsoa kun mieheni kärsii kosketuksen puutteessa. Yritän välillä väkisin mutta silloin menen entistä enemmän lukkoon ja alkaa ahdistaan ihan hemmetisti. Lapsiani halaan kyllä paljon.
Mä taas olin aiemmin kylmempi, mutta eräs mies rakastui minuun palavasti kerran, ja minäkin lopulta häneen. hän oli hyvin tunteellinen, ja ylisti aina kauneuttani, ymsyms, jopa liikaakin :) mutta sain todella tuntea itseni rakastetuksi. Nyt kun olen parisuhteessa " perussuomalaisen" miehen kanssa, joka nyt joskus halii muttei oo kauheen tunteellinen...ni tuntuu ettei enää riitä tämä. haluankin sitä mitä oli silloin joskus, ehdin tottua siihen liikaa. :(
aiemmalta sain, mutta hän oli juoppo. nykyinen kunnollinen, mutta kylmä. Tuntuu lähipiirin yms perusteella että tunteelliset/herkät ihmiset ovat enemmän alkoholin ongelmakäyttäjiä...
Alue: Aihe vapaa
Kun sitä täydellistä parisuhdetta et tule löytämään, sitä ei ole olemassakaan.
Jos nyt vaihdat miehesi halailevampaan, todennäköisesti huomaat jonkin ajan kuluttua hänestä puuttuvan sellaisia tärkeitä piirteitä joita ex-miehelläsi oli.
Vielä: älä projisoi omia ongelmiasi mieheesi tai parisuhteeseesi, sillä keinolla on monta turhaa eroa saatu aikaiseksi.