Miksi kalastajanvaimo-blogista tulee niin yksinäinen olo?

vaan mulle tulee jotenkin siitä blogista masentunut ja surullinen tunnelma.

Kauniitä kuvia jne. En halua lukea blogeja jotka ovat arkisia. Tottakai blogisti antaa "pintasiloitellun" kuvan elämästään, mutta juuri sitä minäkin antaisin ja haluan lukea. Kiva blogi Kalastajan vaimo.

tulee blogisteista mieleen lähinnä, että niiden elämä on tosi tylsää, vaikka monilla on hulppeat puitteet, ja siksi pitävät blogia ja jopa ottavat kuvia päivän vaatteistaan. Vähän kuin huomiotta jäänyt pikkulapsi. Siinä mielessä surullista.

Kadehdittavaa elämää tuntuu elävän.

en tosin ole tuota koskaan aikaisemmin lukenutkaan, enkä jaksanut nytkään kuin pari kolme sivua. ihan kivan tuntuista elämää tuntuu elävän ja tyytyväinen olevan. hyvä niin.

Kuvat oli ihan kivoja kyllä mutta ei mitään mikä olisi minua kiinnostanut erityisesti.

Se on yksi suosikkiblogeistani

Kun blogisti itse on kuvissa? Mieskö siellä heiluu kameran kanssa? Vai lapset?

Eihän tuo nainen ole kuin synnyttänyt viime vuonna lapsen, muuttanut uuteen kotiin ja remontoinut miehensä kanssa sen, aloittanut työt, vaihtanut Indiedaysin bloggariksi, juhlinut ystävien kanssa, käynyt matkoilla (esim. viimeksi Madridissa) ja kaiken tuon ohella pitänyt itsensä sen näköisenä kuin on.



Juu.. av-mammoilla on varmaan paljon mielenkiintoisempi elämä.

Eihän tuo nainen ole kuin synnyttänyt viime vuonna lapsen, muuttanut uuteen kotiin ja remontoinut miehensä kanssa sen, aloittanut työt, vaihtanut Indiedaysin bloggariksi, juhlinut ystävien kanssa, käynyt matkoilla (esim. viimeksi Madridissa) ja kaiken tuon ohella pitänyt itsensä sen näköisenä kuin on.

Juu.. av-mammoilla on varmaan paljon mielenkiintoisempi elämä.

tuo nyt varmaan kauheasti poikkea kenenkään muun samanikäisen elämästä, lapsi, työ, koti, kaverit.

Sairaanhoitajana työskentelee.

Mä olen hiukan samaa mieltä kuin 8.

Ihanalta vaikuttaa kaikki ja koko elämä mutta jotenkin tulee huomion kerjääminen mieleen kun esittelee omaa vaatetustaan yms.

Silloin tällöin tulee ko. blogia luettua ja mielestäni blogisti vaikuttaa kyllä todella yksinäiseltä ihmiseltä. Ottaa itsestään itse-stailattuja kuvia, kertoo mitä on taas yksin tehnyt... Silmistä paistaa haikea kaipaus ja riittämättömyys, jota yritetään tekohymyllä huonolla menestyksellä peitellä. Ilmeisesti mies ei ole paljoakaan kotona?

Jo pelkkä blogin nimikin kertoo että kyseessä ei ole itsenäinen nainen. Hän määrittelee itsensä miehensä kautta: kalastajan vaimo.

Eihän tuo nainen ole kuin synnyttänyt viime vuonna lapsen, muuttanut uuteen kotiin ja remontoinut miehensä kanssa sen, aloittanut työt, vaihtanut Indiedaysin bloggariksi, juhlinut ystävien kanssa, käynyt matkoilla (esim. viimeksi Madridissa) ja kaiken tuon ohella pitänyt itsensä sen näköisenä kuin on.

Juu.. av-mammoilla on varmaan paljon mielenkiintoisempi elämä.

tulee siitä, että hirveän vähän kerrotaan mitä ollaan tehty kavereiden kanssa. Tuntuu että elämä on pelkkää suorittamista ja esittämistä. Että on niinkuin hienot puutteet, mutta tylsä elämä.

kun joka paikassa sitä toitotettiin. Mutta tajuttoman tylsä oli minusta. Toista kertaa en ole käynyt.



t: yksi vielä tylsemmän blogin kirjoittaja. :)

Olen seurannut kyseistä blogia jo kauan ja minusta se on kiva. Minä ainakin ymmärrän että nuo päivän asut ovat sitä varten että muutkin saavat niistä ideoita pukeutumiseensa. Ei se minusta ole näyttelemisen halua. Pakkoko niitä blogeja on lukea jos niistä ei tykkää.

Olen asunut jo parikymmentä vuotta pois Suomesta ja kyllä täällä joskus aika yksinäistä on. Mies tekee pitkää päivää 10-20:30, sydänystävät ja sukulaiset ovat kaikki Suomessa, miehellä pieni suku jolta ei paljon apua saa lastenhoidossa, olen itse kotiäitinä joten työkavereitakaan ei ole. Jos pitäisin blogia niin varmaan sieltä silloin tällöin yksinäisyys paistaisi läpi. Olen kaikesta huolimatta onnellinen enkä palaisi enää Suomeen vaikka sukulaisia onkin ajoittain kova ikävä.

Olkaa kilttejä ja lopettakaa jo "Kalastajan vaimo" ja "Kaunis pieni elämä"-blogien haukkuminen. Minusta he vaikuttavat todella mukavilta ihmisiltä enkä kadehdi heitä yhtään vaikkei mulla olekaan Johannan kroppaa ja Annen kotia. Annetaan kaikkien kukkien kukkia.

Ja ihan sama juttu, mulle on aina tullut olo että hänen elämänsä on jotenkin surullista ja tyhjää (siis niissä puitteissa mitä nyt lasten kanssa voi olla, toki heistä tulee sisältöä elämään).

Että kaikki se ylenmääräinen poseeraaminen ja shoppailu ja "itsestään suloisen kuvan luominen" ovat keino yrittää täyttää jotain tyhjiötä.

Kuin hän ei olisi olemassakaan ilman blogijulkisuutta ja tuntemattomilta satavia kehuja.

Tuntuu että itse shoppailen paljon enemmän(ainakin lapsille)enkä todellakaan ole mikään shoppailufriikki. Aika köyhäkin olen.

Ihan kiva blogi on ja siitä löytää ideoita pukeutumiseen tällainenkin, jolla ei muuten ole silmää yhdistellä asusteita.

Ei kai niin jumalaton määrä kampetta itestään ilmesty kaappeihin. kuka oikeesti tarvii sellasen määrän vaatteita? Surullisen pinnallinen maailmankuva, vaatteita ja teennäisiä poseerauksia.