Mieheni 3 lapsen lisäksi meille tulee myös hänen edellisestä avioliitosta oleva koira !

luojan kiitos ole kokemuksia.

hoitaa koira ja sano miehellesi, ettet jaksa. ei kai mies voi tietää jos et kerro tätä?



ei se koira kyllä mun mielestä kauppaan kuulu, mutta sinänsä ymmärrän exää, että varmasti hankin kaipaa ihan omaa aikaa jolloin ei ole pakko viedä koiraakaan lenkille. ero ei varmasti kuulunut suunnitelmiin kun koira hankittiin ja sille piti olla kaksi hoitajaa.



jos et jaksa koiralenkkejä niin älä niitä tee. koira ei ole sinun eikä sinun vastuulla, ehkä voit koiralenkin sijaan vaikka täyttää+tyhjentää astianpesukoneen väähn ekstraa tai jotain?

No onhan se yleinen myytti,että rakkauden vuoksi pitää hyväksyä tuhansia asioita. Itse en ottaisi koiraa, koska minulla riittää puuhaa omien lastenikin kanssa aivan riittämiin. Mietiskelin tuossa,että eihän me koskaan olla edes puhuttu mieheni kanssa,että onko se minulle ok,että koira on myös täällä. Koira on aina automaattisesti ollut mukana "paketissa",jonka olen itse halunnut ja valinnut.

Itse olen kuitenkin sillä kannalla,että vaikka uusperheessä eletään,niin asiat pitäisi ajatella me muodossa. Miten pitkään "entisen elämän" asiat voi olla mukana matkassa? Miten rakentaa sitä omaa juttua,kun aina pitää ottaa huomioon myös se edellinen elämä? Enkä tarkoita tässä kohtaa lapsia.

Eli opettelepa nyt siihen me-muotoon lisäämään "meidän koira".



Entinen elämä kulkee mukana ihan kuolemaan asti, koirineen ja kissoineen ja entisine vaimoineen.

Exällä ei vielä ainakaan uutta perhettä, joten ei tarvitse mielipiteitä kysellä tai asiasta neuvotella, mutta koira todellakin kulkee lasten mukana isälle ja on välilä muutenkin hoidossa.



Ja tulee kulkemaan koiran koko iän, jos vaan on minusta kiinni. Siinähän tulevat morsiamet itkevät entisen elämän mukana kulkemisesta, niin se kulkee mullakin, halusin tai en.

Se koira kai tollasessa rumbassa on pienin rasitus, mutta kun ei oo sopivaa sanoa että vituttaa kun on liikaa lapsia ympärillä huollettavana... niin pannaan sitten koiran ja exän syyksi ettei itse jaksa...

mutta jos pariskunnalla on ollut koira vaikka 8 vuotta ja sitten tulee ero, niin kyllä se koira vaan kaipaa sitä toistakin "huoltajaansa" ja on reilua koiraa kohtaan jos pääsee molempien luona olemaan/molempia tapaamaan. Ei se koira hetkessä unohda ja voi ikävöidä pahastikin puuttuvaa isäntäänsä/emäntäänsä

"edellisestä avioliitosta koira"?????????????? Onko miehesi varma, että on sen biologinen isä XD

Ei vaan, leikkiä.. Mutta sehän on ELÄIN, ei se tarvitse tapaamisoikeutta entiseen omistajaan. Hyvänen aika, kaikkea sitä kuulee... Jos sinä et koiraa kotiasi sotkemaan ja vaivoiksesi huoli, niin ei sitä minusta sinne tarvitse päästää. Eiköhän hulinaa ole lapsissa tarpeeksi. Vai ikävöikö miehesi koiraa niin paljon, että haluaa sen välttämättä? Se kyllä kuulostaa oudolta, oletan kuitenkin kyseessä olevan aikuisen miehen. Vai haluaako ex koirasta edes joskus eroon ja tuppaa sen teille?

kyllä sen kestää, jos rakkautta ja tahtoa riittää

niin sillä ei ollut lapsia, mutta oli koira entisen tyttöystävän kanssa ja kai sillä joku yhteishuoltajuus oli.

En mä siitä koirasta välittänyt pahemmin, en käyttänyt ulkona jne. Kyllä mä nyt veden vaihdoin tarvittaessa ja annoin ruokaa mutta ei muuta.



Mun mielestä se oli ärsyttävää kun sai jonkun koiran takia miettiä mitä pystyy tekemään ja minne menemään. Mutta joo, kun toista rakastaa ja välittää toisesta niin kyllähän sitä sietää jos mitä, vaikka yhden koiran.

Ei senpuoloeen, kiltti koira se oli, mutta en mä kauheesti surrut (en ollenkaan) kun se jouduttiin lopettamaan jonkun sairauden takia, en edes muista minkä sairauden.

"edellisestä avioliitosta koira"?????????????? Onko miehesi varma, että on sen biologinen isä XD



Ei vaan, leikkiä.. Mutta sehän on ELÄIN, ei se tarvitse tapaamisoikeutta entiseen omistajaan. Hyvänen aika, kaikkea sitä kuulee... Jos sinä et koiraa kotiasi sotkemaan ja vaivoiksesi huoli, niin ei sitä minusta sinne tarvitse päästää. Eiköhän hulinaa ole lapsissa tarpeeksi. Vai ikävöikö miehesi koiraa niin paljon, että haluaa sen välttämättä? Se kyllä kuulostaa oudolta, oletan kuitenkin kyseessä olevan aikuisen miehen. Vai haluaako ex koirasta edes joskus eroon ja tuppaa sen teille?

Hänhän on muuten ihan kiinni lemmikissä, eikä voi olla pois kotoa viikonloppuisin, jolloin lapset isänsä luona. Jos koira on hankittu ed. liiton aikana, on ihan kohtuullista jakaa vastuu siitä.

Mieheni ei ikävöi koiraa tai ei ainakaan ole sanonut niin olevan. Epäilen,että mieheni ex on eron tullessa vaatinut asian hoidettavan näin ja siitä on jäänyt tapa. Itse en ole myöskään ennen kuullut tälläisestä tavasta,mutta meillä se valitettavasti on näin. Itselläni ja lapsillani oli entisen avioliittoni aikana hankittuja kaneja 2 kpl,mutta eipä tullut mieleenikään laittaa kaneja lasten mukaan,kun he menevät tapaamaan isäänsä:)

Mutta jokatapauksessa tämä on todella outoa :)

lenkille koiran kanssa, pääsette hetkeksi kaikista eroon ;-)

ole muita vaihtoehtoja kuin kestää tai heivata mies pellolle koirineen.

Eli siinä mielessä "voi voi"- tilanne.



Kuuden lapsen kanssa elämä on kaoottista joka tapauksessa, ja tulee kaoottisena pysymään on siinä sitten koira mukana tai ei.



Ei ole helppo tilanne teillä. Minun ex kokeili samaa eromme jälkeen, meni kimppaan naisen kanssa jolla oli neljä lasta. Siihen kun laski omat lapset päälle viikonloppuisin ja loma-aikoina, niin ei kateeksi käynyt. Pari vuotta jaksoivat, sitten tuli ero.



Toivottavasti saatte asian ratkeamaan jollakin tavalla. Koiran olemassaolo tai olemattomuus ei kuitenkaan kaaosta ratkaise.

Monesti erossa käy niin, että toisen vanhemman /molempien vanhempien /lasten vuoksi on lemmikki tai lemmikkejä hankittu. On ihan ok hoitaa ne yhdessä eron jälkeenkin. (Ja varsinkin kun koira vaatii enemmän mitä esim. marsu) Ja onhan jopa oikeuteen menty "eläinten huoltajuudesta" eron jälkeen, moni lemmikki on rakas ja avioerosta tulee entistä raskaampi jos ei enää rakasta lemmikkiä näe/näkisi sen jälkeen. (Toki ap:n miehellä ei ehkä koiraa ole ikävä, mutta monella varmasti on)



Ja onhan se ex:ää kohtaa myös reilua, hän vahtii lapsia enemmän ja hoitaa sitä koiraa myös enemmän, että pääsee välillä irrottautumaan kunnolla. Paha lähteä esim. viikonloppu-matkalle (tai oikeastaan edes viettää yhtä iltaa työttöporukalla!) jos koiraa pitää mennä pissattamaan aina tasaisin väliajoin. Ap voi olla onnellinen siitä ettei sitä koiraa tarvitse JOKA päivä käydä pissattamassa 4-5 kertaa. +Teillä lapsia, ulkoiluttamise voi deletoida heille osittain.

Voi hyvä luoja..😬. Mulla paraikaa samanmoinen tilanne tosin ilman parisuhdetta. Kaikki elukat olen sietänyt matkanvarrella ja käyttänyt ulkona..siivonnut häkkejä jne. Tein lopulta selväksi että en halua eläimiä hoidettavaksi ja kun jo oli tiedossa että muutetaan erilleen, 3 lapseni äiti päätti ottaa 2 sisälle kusevaa ja paskovaa pikkupiskiä ja koirathan tietenkin oli "lapsille".

Ja näinollen sitten kun lapset tulee luokseni on nämä kusiaiset mukana.

Arvostan ihmisiä jotka tykkäävät eläimistä ja haluavat eläimiä koska ITSE tahtovat niitä ja HUOLEHTIA niistä.

Tiedän itse kokemuksesta millaista on kun vanhemmat ostaa koiran ja puhutaan että käytetään varmasti ulkona ja blaa blaa.. 2 viikon päästä alkaa tappelu että kukaan ei halua enää viedä ulos ilman käskemistä ja sittenkin koirien lenkit jäävät pahimmillaan n.2min mittaisiksi vaikka pitäisi olla ainakin 10-15min x 3 päivässä.

Lapsia olen halunnut ja niistä huolehdin oli sitten mitä tahansa ongelmia niiden mukana.

Minä en itse vie koiria ollenkaan ulos, en niitä syötä enkä myöskään siivoa niiden aiheuttamia sotkuja paitsi silloin kun lapset eivät ole osanneet sitä tarpeeksi hyvin tehdä.

Koiran ottaminen ei IKINÄ saa olla päätös joka tehdään lapsen halujen mukaan jos ei aikuinen ole valmis siitä huolehtimaan kun lapset sanovat etteivät halunneetkaan semmosta eläintä mitä joutuu käyttämään ulkona.

Edelleen, en ole eläinvihaaja mutta tiedän myös että itse en niitä halua ja jos haluisin niin en niitä muitten taakaksi ottaisi.

Jokainen joka minun tilanteessa on tietää että on kaksi vaihtoehtoa... kieltää koirien tulon ja tuloksena siitä mahdollisesti lasten näkeminen vaikeutuu tai sitten hyväksyy tilanteen ja pitää sopua yllä. Jos ei olisi riskiä lasten näkemisen esteytymisestä ei koirat tulisi ikinä tähän taloon.

Ja tähän joku varmasti sanoo että olen munaton...😂 mutta joo eikös liian kiltti ole aika munaton niin kai se sitten pitää paikkaansa.

Joo.. kaiken kaikkiaan pienimuotoinen avautuminen

Eiköhän tuo koira asia ole sovittu jo erotessa.

Sinuna en siihen puuttuisi eikä se koira sinun hoidettavana teillä ole.

Miehesi varmasti pitää tuosta koirasta ja jokin tunneside on varsinkin jos koira ollut perheessä useamman vuoden.

Jos tuntuu ettet kestä niin mene muualle siksi aikaa mutta älä sotkeudu asioihin joihin et pysty vaikuttamaan.

Ei ole reilua miestäsi kohtaan että kyseenalaistat hänen sopimukset exänsä kanssa.

Hyväksy ne asiat tai hanki oma elämä.

Kyseessä on vain koira.

Mä en usko, että ongelmana on koira. Jotain muuta tuossa on takana,ja pistät sen nyt vain koiran ja exän syyksi.

Ja jos teillä oikeasti on jotain menoja kuuden penskan kanssa, niin eiköhän homma ole sovittavissa sen miehen exän kanssa koiran osalta. Ette varmaan ole ikinä kokeillut keskustelua hänen kanssaan. Ai niin, ette te minnekään tuollaisen lapsilauman kanssa ole ajatellut edes lähteä.

Siis joka toinen viikonloppu?