En jaksaisi päivääkään olla muksun kanssa kotona enää.

Tosin en halua mennä takaisin töihinkään kun työpaikkani sattuu olemaan päiväkodissa :(

Muksu 10 kk ja pää hajoaa. Ei kontakteja muihin aikuisiin päivisin. Ruokkimista, vaipanvaihtoa ja vahtimista mistä tippuu milloinkin.



AP

Koen että tämä kotona olo on paljon rentouttavampaa kun on vain yksi kitisijä 20:n sijaan.

Onko lapsesi ollut vahinko? Minulle ei tulisikaan mieleeni valittaa kun tätä lasta yritettiin niin kauan.

...ja en haluaisi ikinä enää takaisin töihin!



Esim. netin kautta voi löytyä samassa tilanteessa olevia aikuisia ystäviä...ja sitten vaan tapaamisia vauvojen kanssa pystyyn! Meillä on toiminut!

Tuntuu, etten kestä enää päivääkään töissä. Suunnittelen usein sitä, että otan lopputilin. Se ei riitä että on tehokas ja hyvä työntekijä. Pitäis sitten jaksaa hoitaa kotia ja jossakin välissä vielä ehtiä olla lastenkin kanssa. Mies käy myös töissä (tekee samanpituisia päiviä), mutta ei ota osaa kodinhoitoon. Tekee vain " ulkohommia" . Yritin saada miehen auttamaan, mutta nyt välit ovat todella huonot. Saan haukkuja koko ajan huonosti tehdyistä töistä. Työpaikalla kyllä kehutaan kuinka hyvin teen työni, mutta samaan hengenvetoon kuulen, mitä kaikkea vielä pitäis tehdä. Kiire ei lopu ikinä.



Olen väsynyt, ja olen sen kertonutkin esim, miehelle, pomolle, työterveyslääkärille. Mutta kukaan ei ota sitä tosissaan. " Lepää nyt viikonloppuna, lomalla yms" , saan neuvoksi, mutta milloin minä lepään, kun kotonakin on kamala kaaos.



Tiedän , että lapset osaavat olla tosi rasittavia. Olin äitiyslomajan kotona, eikä toista autoa ollut ja asuttiin maalla. Reissujen määränpää oli aina kävelymatkan päässä. Mutta en minä näin väsynyt silloin ollut.



Nyt olen liian väsynyt tehdäkseni tälle olotilalle mitään. Pelkään ottaa lopputiliäkään. Uutta työpaikkaan en kobin helpolla löytäisi ja samanlaista síelläkin olisi. Jos taas olen muutaman vuoden kotona, vanhenee ammattitaito.



Lyhenettyä työaikaankin olen miettinyt, mutta sitten saisin tehdä samat hommat lyhemmässä ajassa. Nytkin yöitöitä vaaditaan, mutta niistä olen kieltäytynyt. Mitä nyt joskus paperit seuraavat mukana kotiin.



Kunpa uskaltaisin tehdä ison muutoksen elämässäni.

Haluan älyllisiä haasteita tasoisteni ihmisten kanssa.

Ja se että on väsynyt ja tympääntynyt ei tarkoita sitä, että lapsi olisi ei toivottu/vahinko.



AP

AP

mutta niin voi olla töissäkin. Itse olen nyt kolmannella kuulla raskaana ja pahoinvointi ja väsymys vaivaavat helvetillisimmillän. Töissä kamala projektitilanne menossa, kireä ilmapiiri, jatkuva kiritys päällä. Koko ajan pitäisi antaa 110% prosenttia, kun tuntuu, että tässä kunnossa en jaksa edes 50%. Kotona ei saa koskaan levätä, kun tapero vaatii koko illan huomiota + kotityöt odottavat. Joskus aina ihmettelen missä välissä elämäni on muuttunut tällaiseksi päivästä toiseen hampaat irvessä sinnittelyksi. Välillä ihan oikeasti toivon, että iskisi joku raskausmyrkytys tms. että pääsisin vaikka sairaalaan lepäilemään hetkeksi ilman jatkuvia vaatimuksia. Olisi ihanaa, jos hetken aikaa joku pitäisi minusta huolta, ettei itse aina tarvitsisi jaksaa voimien äärirajoilla. No, ehkä nyt ei raskausmyrkytystä sentään, mutta kuitenkin...

Tosin en ole raskaana, mutta mietin, että kun vaikka tulisi kuumetta, niin voisin olla pari päivää sairaslomalla, mutta kun ei. Vaikka yskää ja nuhaa on ollutkin, niin kuumetta ei. Välillä tuntuu, että olisin mieluummin vatsataudissa kotona kuin töissä.

Vierailija:

mutta niin voi olla töissäkin. Itse olen nyt kolmannella kuulla raskaana ja pahoinvointi ja väsymys vaivaavat helvetillisimmillän. Töissä kamala projektitilanne menossa, kireä ilmapiiri, jatkuva kiritys päällä. Koko ajan pitäisi antaa 110% prosenttia, kun tuntuu, että tässä kunnossa en jaksa edes 50%. Kotona ei saa koskaan levätä, kun tapero vaatii koko illan huomiota + kotityöt odottavat. Joskus aina ihmettelen missä välissä elämäni on muuttunut tällaiseksi päivästä toiseen hampaat irvessä sinnittelyksi. Välillä ihan oikeasti toivon, että iskisi joku raskausmyrkytys tms. että pääsisin vaikka sairaalaan lepäilemään hetkeksi ilman jatkuvia vaatimuksia. Olisi ihanaa, jos hetken aikaa joku pitäisi minusta huolta, ettei itse aina tarvitsisi jaksaa voimien äärirajoilla. No, ehkä nyt ei raskausmyrkytystä sentään, mutta kuitenkin...

Meidän lapsi on todella suunniteltu ja haluttu, mutta kuitenkin olen niin kypsä tähän kotona olemiseen. Onneksi pääsen kahden kuukauden päästä töihin takaisin. Uskon että olen parempi äiti lapselleni, kun saan tehdä ajatustyötä aikuisten seurassa muutaman tunnin päivässä. Tämä kotona olo on todella hirveää, vaikka lapsi on aivan ihana.

AP

ja alkavat vaatia. Ei ehdi istua koneella niin kuin silloin kun se vain nukkui ja söi.

Vierailija:

Meidän lapsi on todella suunniteltu ja haluttu, mutta kuitenkin olen niin kypsä tähän kotona olemiseen. Onneksi pääsen kahden kuukauden päästä töihin takaisin. Uskon että olen parempi äiti lapselleni, kun saan tehdä ajatustyötä aikuisten seurassa muutaman tunnin päivässä. Tämä kotona olo on todella hirveää, vaikka lapsi on aivan ihana.

Äitikin tarvitsee aikuista seuraa, vaikka kuinka rakastaisi lastaan. Se että käy töissä voi todellkin merkitä sitä, että jaksaa sitten olla parempi äiti lapselle. Mutta ainakin minun tapauksessani työyhteisö vaatii minulta niin paljon, että en enää jaksa olla hyvä äiti lapselle.

Syyllisyys on koko ajan läsnä. Syyllisyys siitä että ei pysty olemaan tarpeeksi hyvä työntekijä ja siitä että ei pysty olemaan tarpeeksi hyvä äiti, syyllisyys siitä ettäei pysty olemaan tarpeeksi hyvä vaimo.

Saavathan töissäkäyvätkin yhtä lailla valittaa, vaikka myös töissäkäynti on oma valinta. Raskasta duunia on lasten kotihoito, kyllä siihenkin saa tympääntyä ja väsyä välillä.



Tsemppiä, ap!

Aika harvallapa se työssäkäynti on oma valinta. Se on ennemminkin pakko koska raha ei kasva rahapuissa. Yhtä hyvin voisi väittää että syöminen on oma valinta, voi ihan yhtä hyvin olla syömättä.

käymättä työssä :)



Mutta esim. ammatin ja työnantajan voi aika pitkälle valita ja silti työ on välillä tosi tympeetä. Tällä hetkellä työnantajani on 1-vuotias pieni neiti, joka osaa välillä olla tosi rasittava. Mutta niin osaa olla pomokin työpaikalla.



Lasten kotihoito on työtä siinä missä muukin työ, hyvine ja huonoinen puolineen. Itselleni on raskainta juuri aikuiskontaktien vähäisyys, vaikkei edes asuta maalla.

Monet isätkin olisivat välillä mielellään kotona lasten kanssa. Vaan mistäpä löytyvät ne äidit, joiden palkka riittää omakotitalon lainanlyhennyksiin? Ja siihen että isät viettävät lasten ja toisten isien kanssa aikaansa kauppakeskuksissa shoppaillen ja kahviloissa rupatellen?

Vierailija:

Saavathan töissäkäyvätkin yhtä lailla valittaa, vaikka myös töissäkäynti on oma valinta. Raskasta duunia on lasten kotihoito, kyllä siihenkin saa tympääntyä ja väsyä välillä.

Tsemppiä, ap!

Joka ei ole kokeillut, ei sitä varmaankaan ymmärrä kuinka paljon touhua on kotonakin. Kotona et välttämättä pääse tiettyyn aikaan ruokatunnille (no, täytyy myöntää, ettei meillä töissäkään pääse), lapsen kanssa asioita ei voi minuuttiaikatauluttaa. Lapsi ehkä nukkuu päiväunet, mutta silloin on tekemistä ihan tarpeeksi. Se on myös raskasta, kun ei voi puhua aikuisten kanssa. Aikuinen ihminen kaipaa aikuista seuraa.

Varmasti se riippu ihmisestäkin, toinen tykkää olla enemmän kotona kuin toinen. Mutta yhtä kaikki äitinä oleminen ei ole helppoa. vaikka kuinka yrität, aina on joku arvostelemassa ratkaisujasi.