Ovatko lapsuuden traumat seuranneet aikuisikään asti?

Kun nyt on sairaanhoitaja täällä paikalla niin todella toivon, että nykyään terveydenhuolto on sen verran sivistyneempää että lasten -ja aikuistenkin- henkiseenkin puoleen osoitetaan jotakin kiinnostusta. Mulla kun vaan on sellainen käsitys, että jos joku homma kiinni pitämällä onnistuu niin mitä sitä turhaan rauhoittelemaan.

Onneksi toimintavat ovat muuttunet paljonkin esim. 80-luvulta, jolloin olin itse lapsi, ja muistan hyvin, kuinka esim. hampaita revittiin lapsilta niin, että hoitajat piti pelkäävää lasta väkisin aloillaan, ja lääkäri repi (puudutettuna kylläkin). Kyllä asenteet ovat mielestäni muuttuneet paljon. Sama muutos näkyy myös muualla terveydenhuollossa, esim. synnyttäjät, vammaiset, psykiatriset potilaat jne jne.

Nykyään en ole törmännyt tuollaisiin toimintatapoihin enää. Ennen ikäviä toimenpiteitä lapselle annetaan tarvittaessa rauhoittavaa lääkettä, tai jopa humautetaan nukuksiin ikävän toimenpiteen ajaksi.

Itse en suostu väkisin hoitamaan lasta, ellei ole hengestä kyse.

Suosittelen kertomaan terveydenhuollosta traumaattisista lapsuuskokemuksistasi, jotta se voidaan sinua hoidettaessa huomioida erityisellä hienotunteisuudella. Kannattaa kertoa, ettet halua esimrkiksi enempää henkilökuntaa paikalle kuin on pakko (harvoin ylimääräisiä edes onkaan, mutta opiskelijoita saattaa olla).

On hirveää mitä pahaa vanhat käytännöt ovat ihmisille aiheuttaneet, olen pahoillani puolestasi! Ei sitä kyllä voi sanoa, että täydellisiä oltaisiin vieläkään, mutta asenteessa potilaisiin on tapahtunut silti valtavasti hyvää!

Sh

Yläaste oli yhtä helvettiä. Siltikin olen ymmärtänyt, että tämä on poikkeustapaus, ja maailma on suurelta osin erilainen. Pääsin asiasta yli melkeinpä heti, kun muutin lukioon toiselle paikkakunnalle.

Nyttemmin olen huomannut, että ne ihmiset, jotka eivät ole tuollaisista lapsuustraumoista päässeet yli, ovat kaikkein ikävimpiä (ilmeisestikin lähes kaikki tässä säikeessä kirjoittavat). Heille muut ihmiset ovat poikkeuksia lukuun ottamatta saastaa. Tällaista kohtelua joskus saaneena en sitä enää tahdo kestää. Suhtautukaa muihin ihmisiin ihmisinä, tai saatte mitä ansaitsette = valheellista halua tai ylenkatsetta. Ja se on teille ihan oikein!

Siis syytät lapsena kiusattuja kiusaajiksi?

En tunne ketään, joka kohtelisi muita kuin saastaa vaikka kantaisikin mukanaan käsittelemätöntä traumaa. Miksi traumasta kärsivälle olisi oikein, että häntä kohdellaan huonosti?

Kiitos vaan tohtori Freud tästä psykojaarittelusta!

Häntä "kohdellaan huonosti", jotta hän kasvaisi traumastaan eroon, totta kai! Ja se mitään huonoa kohtelua ole, sanotaan vaan aikuiselle ihmiselle, kuten asiat on. Ei leikitä mitään riippuvuusleikkejä koko ikä. Milloin sitä ihminen alkaisi elää sitten oikeastaan?

Itse en suostu väkisin hoitamaan lasta, ellei ole hengestä kyse.

Minulla kun on ollut sellainen käsitys, että esim. verikokeita usein otetaan väkisin. Eihän se toki niin paha ole kuin jokin kajoavampi toimitus, mutta traumat voi sekin jättää.

Hei, minulla on lähes samamlaisia kokemuksia. Faija ammatti doku, Mutsi alistunu sosiopaattisille ihmisille( isä-puoli ). 13-14-vuotiaani ollessani entinen isä puoleni yritti ampua äitini 2m päässä niin että näin koko tilanteen ja tämä tapahtui juuri kun olin päässyt psykiatriselta pakkohoito jaksolta. Pelkotiloja tulee vieläkin lapsuudessa koetuista traumoista. Vaikea luottaa ihmisiin, pelkään tulla petetyksi. Oma itsetunne elämäni on aivan maassa, koska en ole kokenut normaalia hyvää itsetuntoa kertaakaan. Epäilen vahvasti että isä-puoli yritti tappaa minut ollessani 7-vuotias mutten voi sata varma muistot ovat sekavia ja pimennossa. Ja entinen isä puoleni haukkui aina alimpaan helvettiin jos en osannut jotain tehdä oikein tämä jatkui 1-7luokalle asti. Äitini huusi monesti minulle lapsena, koska en osannut tehdä jotain asioita niinkuin hän halusi. En ikinä elämässä ole kerennyt asettua mihinkään paikkakuntaan suomessa, jatkuvan muuttojen takia. Biologinen Faija jätti minut leikkipuistoon yksin kun olin 2-3v ja meni itse vetään kännit olalle läheiseen baariin. En tiedä onko jotain seksuaallista tapahtunut. Seksi ahdistaa jossain hetkissä enemmän kuin kuoleman pelko.

Onko kenelläkään samanlaisia kokemuksia esim: että sinut on erittäin useasti henkisesti hakattu, mollattu, syytelty, haluttu kuoleva koska olet täysin turha. lapsena/aikuis-iässä.??

Kaikki kokemat vaikuttaa vieläkin elämääni ja siihen että on vaikeeta olla normaalisti. apua haettu, kiitos ymmärtäväisten ihmisten tuella.

Valitettavasti kyllä. Oon nyt parikymppinen, mutta silloin kun asuin vielä kotona niin äiti osti usein viikossa coca cola pulloja ja me lapset sitten maksoimme niistä myös viikkorahoistamme mikäli mielimme niitä juoda (isän sääntö. hassua oli ettei itse maksanut äidille mitään, mutta joi kokista päivittäin itse) Hän piti niitä pulloja oikein lukon takana. MUTTA niistä isä sitten huusi paljon ja usein jos esim kerran pari kuukaudessa me lapset aukaisimme pullon josta sitten 5 lasta joi pienen lasillisen. Oli aivan kauheaa huutamista ja syyllistämistä. Jotenkin siitä jäi trauma kokista kohtaan kun yhdistän sen edelleen isääni ja muistan kaiken sen raivon, huutamisen ja syyllistämisen. En ole juonut kokista sen jälkeen kun olin 9.