Lapset kävivät appiukon luona kylässä...

Vai oletko pienessä päässäsi mennyt keksimään omiasi?



Jos puhut lapsillesi aina totta, niin tietysti kerrot totuuden myös appiukosta. Mutta jos tapanasi on kaunistella asioita (väittää, että puuro on hyvää, vaikka ei oikeasti ole tai sanoa, että meillä ei nyt ole varaa uuteen legopakettiin, vaikka rahaa olisikin) niin sitten voisit miettiä, miksi haluat loukata sekä lapsia että appiukkoa kertomalla oman versiosi asioista.



Varmasti appiukkoasi harmittaa, että ei ole sellaisia vanhan ajan miniöitä, jotka kerran viikossa tulivat siivoamaan huushollin, laittoivat ruokaa ja leipoivat, kutsuivat lauantaina saunaan jne.

Ei se ole ikinä ollut kiinnostunut lapsistamme. Yleensä sanookin heille, kun he menevät sinne, "menkää kotia siitä". Lapset luulee, että se on leikkiä, mutta aikuinen kyllä ymmärtää erottaa leikin ja totuuden.



Itselle ainakin oli iso asia lapsena se, että oli aina tervetullut mummolaan, isovanhemmat puuhalivat kanssamme arkisia asioita tehden. Lämpimät on muistot!

Olipas kärkäs vastaus, mikähän sinä olet vastaamaan tuollalailla neuvoa kysyvälle? Niinkuin tietäisit asiasta jotain?



En tiedä minäkään, mutta mieletäni ihmisille voi vastata asiallisesti, eli:



Kehoittaisin juttelemaan asiasta appiukonkanssa! Jos tästä ei tule mitään en kuitenkaan ehkä noin suoraan sanoisi asiaa lapsille että heitä ei sinne haluta, lapset vain pahoittavat mielensä turhaan ja saattavat alkaa miettimään mik heissä on vikana. Lapsilla kun on mahtava taito olettaa aina ett heissä on jotain vikaa vaikkei näin ole. Itse kertoisin vaan että paapalle ei juuri silloin sovi tai jotain vastaavaa.



Kurja juttu... :/

Ei se ole ikinä ollut kiinnostunut lapsistamme. Yleensä sanookin heille, kun he menevät sinne, "menkää kotia siitä". Lapset luulee, että se on leikkiä, mutta aikuinen kyllä ymmärtää erottaa leikin ja totuuden. Itselle ainakin oli iso asia lapsena se, että oli aina tervetullut mummolaan, isovanhemmat puuhalivat kanssamme arkisia asioita tehden. Lämpimät on muistot!

Ja vielä ilman aikuisia?

Kannattaisiko vaikka ajatella niin, että normaaliin kohteliaaseen kanssakäymiseen kuuluu sopia kyläilystä etukäteen. Ehkäpä appiukolla on ihan oma elämänsä, jota hän haluaa elää ilman vastuuta lapsistasi.

Monelle nykylapselle on iso asia, että omat vanhemmat viitsisivät puuhailla heidän kanssaan arkisia asioita. Kokeile joskus, voit yllättyä elämästä yhdessä lastesi kanssa.

MInä en voisi kuvitellakaan meneväni vanhemmilleni noin vain etukäteen sopimatta.

Eikös jossain tutkimuksessa selvitetty, että pojan lapset ovat aina isoisälle etäisimpiä, koska ei voi olla varma, onko poikansa isä eikä voi olla varma, onko poika lastenlasten isä.

Eikös jossain tutkimuksessa selvitetty, että pojan lapset ovat aina isoisälle etäisimpiä, koska ei voi olla varma, onko poikansa isä eikä voi olla varma, onko poika lastenlasten isä.

Mistä se appiukko tietää, onko se tytärkään hänen?

Eivätkö adoptiolasten vanhemmat suostu olemaan isovanhempia laisinkaan?

Idioottimaisia ihmisiä on aina, ja he keksivät näitä idioottimaisia selityksiä, että koska en voi mitenkään olla varma, niin enpä viitsi ryhtyä nyt papaksi. Just joo. Jos suosii yhtä lasta ja tämän lapsia, on vain kusipäinen tyyppi, siinä kaikki. Kaikki muut ovat tekosyitä.

Mutta tästähän ei kai ollut ap:llä kyse vaan siitä, että appi ei halua viettää aikaa lastenlasten kanssa. No, asiastahan voitaisiin keskustella aikuisten taholla, ja kun seuraavan kerran lapset mankuvat yökylään, niin appi voisi itse ihan suoraan sanoa, että ei.

Niin, ja tosiaan minäkin mietin, miksi viitsitte käydä kylässä koko perheen voimin, jos toinen ei sitä arvosta vaan päinvastoin se on hänelle vastenmielistä. Jos mies haluaa pitää isäänsä yhteyttä, niin käyköön yksin. Olen vahvasti sitä mieltä, että sitä saa, mitä tilaa. Jos lapsenlapset eivät kiinnosta, turha odottaa heidän taholtaan mitään palveluksia myöhemminkään.

Miksi ap itse ja miehensä eivät hoida lapsiaan, jos se kerran kertoo kiinnostuksesta?



Eiköhän tuo isoisä ole jo osuutensa lastenhoidosta tehnyt eikä enää halua vastuuta ja velvollisuuksia, jotka luontaisesti kuuluvat vanhemmille eikä kenellekään muulle.



Tunnen hyvin vähän iäkkäitä miehiä, joiden mielestä elämässä ihaninta on päästä hoitamaan lapsenlapsiaan. Kyllä ne vaarit ja ukit aika usein mieluummin harrastavat omiaan tai turisevat äijäporukassa sen sijaan, että vaihtaisivat vaippoja tai keittelisivät soseita tai opettaisivat solmimaan kengännauhoja.

Siis onko tosi, että nykyään pitää jopa isovanhemmille erikseen soittaa ja kysyä, saako lapsenlapsi tulla kylään, jos asuvat lähellä, kävelymatkan päässä?



Ollaanko täällä ihan tosissaan, että jos lapset ovat kiinnostuneita suhteen luomisesta omaan isovanhempaan, niin se on sitten lasten hoidattamista siellä? Mikä täällä av:lla tekee, että asiat pyörähtää aina näissä isovanhempikeskusteluissa tuohon vanhempien vastuuseen?



Ilman muutahan jokaisella ihmisellä on oikeus omaan elämään ja se oma lastenkasvatus työ on tehty, kun lapset ovat maailmalla. Ja vanhemmalla on vastuu omista lapsistaan. Mutta elän kai jossain omassa sisäisessä maailmassa, kun kuvittelen että isovanhemmille olisi jotenkin kivaa luoda suhde lapsenlapseen. Omilla ja lastenlasten ehdoilla, ei sillä että MINÄ täällä nyt määrittelen koska lapset saa käydä, mitä siellä saa tehdä jne.



Kai se on kadonnutta maailmaa, ainakin jos näitä av-kommentteja on uskoen, että sukulaiset keskenään haluaisivat olla vapaaehtoisesti tekemisissä. Ei ole enää mitään lomia mummoloissa, ihania viikkoja serkkujen kanssa leikkien. Ei naapurin lapsia soittamassa ovikelloa ja kysymässä saako nicopetteri tulla leikkimään. Ketään ei saa häiritä ja jokaisella isovanhemmalla pitää olla omat menonsa ja elämänsä, joihin ei edes lapsenlapsilla tarvitse olla tilaa. Ja jos joku vanhempi erehtyy kuvittelemaan, että lapsen pitäisi oppia tuntemaan sukunsa, isovanhempansa, niin hohhoijakkaa! -> huono vanhempi, joka pyrkii hoidattamaan lapsiaan jollain muulla ihmisellä, huono vanhempi joka ei halua ottaa vastuuta lapsistaan...



Ai niin, ap kirjoittaa ja kyllä meillä on kiinnostusta viettää aikaa omien lasten kanssa. Kyse ei todellakaan ole siitä, eikä lasten hoidattamisesta muualla. Ei lasten ole pakko mennä mihinkään. Heillehän tekee hyvää nähdä, että vain ne omat vanhemmat ovat välittäviä aikuisia, vain niiden omien vanhempien kanssa voi tehdä asioita ja vain omat vanhemmat vastaavat kaikesta. Aika suppea maailmankuva ja surullistakin.

Siis onko tosi, että nykyään pitää jopa isovanhemmille erikseen soittaa ja kysyä, saako lapsenlapsi tulla kylään, jos asuvat lähellä, kävelymatkan päässä? Ollaanko täällä ihan tosissaan, että jos lapset ovat kiinnostuneita suhteen luomisesta omaan isovanhempaan, niin se on sitten lasten hoidattamista siellä? Mikä täällä av:lla tekee, että asiat pyörähtää aina näissä isovanhempikeskusteluissa tuohon vanhempien vastuuseen? Ilman muutahan jokaisella ihmisellä on oikeus omaan elämään ja se oma lastenkasvatus työ on tehty, kun lapset ovat maailmalla. Ja vanhemmalla on vastuu omista lapsistaan. Mutta elän kai jossain omassa sisäisessä maailmassa, kun kuvittelen että isovanhemmille olisi jotenkin kivaa luoda suhde lapsenlapseen. Omilla ja lastenlasten ehdoilla, ei sillä että MINÄ täällä nyt määrittelen koska lapset saa käydä, mitä siellä saa tehdä jne. Kai se on kadonnutta maailmaa, ainakin jos näitä av-kommentteja on uskoen, että sukulaiset keskenään haluaisivat olla vapaaehtoisesti tekemisissä. Ei ole enää mitään lomia mummoloissa, ihania viikkoja serkkujen kanssa leikkien. Ei naapurin lapsia soittamassa ovikelloa ja kysymässä saako nicopetteri tulla leikkimään. Ketään ei saa häiritä ja jokaisella isovanhemmalla pitää olla omat menonsa ja elämänsä, joihin ei edes lapsenlapsilla tarvitse olla tilaa. Ja jos joku vanhempi erehtyy kuvittelemaan, että lapsen pitäisi oppia tuntemaan sukunsa, isovanhempansa, niin hohhoijakkaa! -> huono vanhempi, joka pyrkii hoidattamaan lapsiaan jollain muulla ihmisellä, huono vanhempi joka ei halua ottaa vastuuta lapsistaan... Ai niin, ap kirjoittaa ja kyllä meillä on kiinnostusta viettää aikaa omien lasten kanssa. Kyse ei todellakaan ole siitä, eikä lasten hoidattamisesta muualla. Ei lasten ole pakko mennä mihinkään. Heillehän tekee hyvää nähdä, että vain ne omat vanhemmat ovat välittäviä aikuisia, vain niiden omien vanhempien kanssa voi tehdä asioita ja vain omat vanhemmat vastaavat kaikesta. Aika suppea maailmankuva ja surullistakin.

ja joku tulee teillä käymään, niin jätätkö nukkumisen väliin ja rättiväsyneenä ryhdyt seurustelemaan. Vai sanotko, että menkää kotiin.

Mietipä hetki ap:n appiukkoa: sinun mielestäsi tämän tulisi 24/7 olla valmiina ottamaan lastenlapset vastaan, vaikka hän mieluummin tekisi jotain muuta. Ei saisi käydä kaupassa, ei ottaa päivätorkkuja, ei katsoa televisiota, koska lastenlapset menevät kaiken oman elämän edelle.

Miksi lasten vanhempien ei tarvitse uhrata elämästään päivääkään lapsilleen, vaan he saavat käydä töissä, harrastaa, matkustella, mutta isovanhemmille et tätä oikeutta suo vaan heidän tulee olla valmiina lastenlasten vierailuille mihin aikaan tahansa. Näille ei saa sanoa, että vaari haluaisi saunoa rauhassa tai käväistä mummin haudalla vaan täytyy olla kiinnostunut ja yrittää kestää, koska on isovanhemmaksi ryhtynyt.

lähelle tyhjälle tontille.



Eli pitääkö minun nähtävästi olla valmis ottamaan lapset vastaan koska tahansa, ilman, että minulta edes kysytään, käykö se.



Eli jos olen tullut aamulla yövuorosta ja lapset paukkaa kylään klo 9, on minun vain valvottava ja hoidettava heitä koko päivä, koska olen huono mummi.



Taitaa olla isovanhemmille suurin painajainen sellainen miniä, joka luulee saavansa ilmaisen lapsenvahdin anopistaan ja apestaan jos muutetaan lähelle.

Jos se isovanhempi tekee työtä ja on yövuorossa, niin toki se painajaisminiä sen verran älyää, että kun lapset sanoo että käväsee mummolla "mummo nyt lepää, kun se on ollut töissä". ;)

Osaako teillä kenelläkään muuten lapset pimputtaa sitä ovikelloa ja kysyä voiko tulla? Meillä kun osaa. Sen verran nyt ollaan tekemisissä, että tiedetään koska hän on liikumassa kaupassa, tai on että menossa jonnekin, on väsynyt tai on vieraita, niin lapsille sanotaan että nyt ei mennä. Eli ei ollut kyse siitä, että sen appiukon pitää 24/7 päivystää lapsenlapsia.

Mutta asian ydin tuli täällä selväksi. Isovanhemmilla on oma elämä. Ja lapsenlapset ei kuulu siihen. Tai ne kuuluu, mutta sitten vain jos varataan käyntiaika. ;) Olen siis väärässä omien luulojeni ja uskomusteni kanssa. Mutta edelleen onnellinen siitä, että sain isovanhempiin luoda oman suhteen ilman, että he olivat minun seurastani ahdistuneita ja kertoivat joka mutkassa vanhemmilleni ja naapurillekin, että kun ei oo tilaa elää omaa elämää, kun lapset ja lapsenlapset haittaa harrastuksia. En muuten ihmettele yhtään, että vanhukset ovat sitten loppupeleissä yksinäisiä...

lähelle tyhjälle tontille.

Eli pitääkö minun nähtävästi olla valmis ottamaan lapset vastaan koska tahansa, ilman, että minulta edes kysytään, käykö se.

Eli jos olen tullut aamulla yövuorosta ja lapset paukkaa kylään klo 9, on minun vain valvottava ja hoidettava heitä koko päivä, koska olen huono mummi.

Taitaa olla isovanhemmille suurin painajainen sellainen miniä, joka luulee saavansa ilmaisen lapsenvahdin anopistaan ja apestaan jos muutetaan lähelle.

Jos se isovanhempi tekee työtä ja on yövuorossa, niin toki se painajaisminiä sen verran älyää, että kun lapset sanoo että käväsee mummolla "mummo nyt lepää, kun se on ollut töissä". ;) Osaako teillä kenelläkään muuten lapset pimputtaa sitä ovikelloa ja kysyä voiko tulla? Meillä kun osaa. Sen verran nyt ollaan tekemisissä, että tiedetään koska hän on liikumassa kaupassa, tai on että menossa jonnekin, on väsynyt tai on vieraita, niin lapsille sanotaan että nyt ei mennä. Eli ei ollut kyse siitä, että sen appiukon pitää 24/7 päivystää lapsenlapsia. Mutta asian ydin tuli täällä selväksi. Isovanhemmilla on oma elämä. Ja lapsenlapset ei kuulu siihen. Tai ne kuuluu, mutta sitten vain jos varataan käyntiaika. ;) Olen siis väärässä omien luulojeni ja uskomusteni kanssa. Mutta edelleen onnellinen siitä, että sain isovanhempiin luoda oman suhteen ilman, että he olivat minun seurastani ahdistuneita ja kertoivat joka mutkassa vanhemmilleni ja naapurillekin, että kun ei oo tilaa elää omaa elämää, kun lapset ja lapsenlapset haittaa harrastuksia. En muuten ihmettele yhtään, että vanhukset ovat sitten loppupeleissä yksinäisiä...

lähelle tyhjälle tontille. Eli pitääkö minun nähtävästi olla valmis ottamaan lapset vastaan koska tahansa, ilman, että minulta edes kysytään, käykö se. Eli jos olen tullut aamulla yövuorosta ja lapset paukkaa kylään klo 9, on minun vain valvottava ja hoidettava heitä koko päivä, koska olen huono mummi. Taitaa olla isovanhemmille suurin painajainen sellainen miniä, joka luulee saavansa ilmaisen lapsenvahdin anopistaan ja apestaan jos muutetaan lähelle.

ja saavat tulla koska huvittaa? Olla kuin kotonaan, vaikka teillä olisi muuta menoa ja tekemistä?

Eli päteekö tämä yhteisöllisyys myös isovanhempiin päin vai onko teidän kotinne niin suljettu, ettei siellä mummi tai vaari saa kipaista jääkaapilla, kun siltä tuntuu.

Eikös jossain tutkimuksessa selvitetty, että pojan lapset ovat aina isoisälle etäisimpiä, koska ei voi olla varma, onko poikansa isä eikä voi olla varma, onko poika lastenlasten isä.

Tutkimuksien perusteella voidaan yleistää, että pojan lapset ovat aina etäisempiä isovanhemmille kuin tyttären lapset. Käytännössä tätä ei välttis huomaa, mutta kyse onkin nyt yleistyksestä.

Appivanhemmat ei saa puuttua miniän asioihin ,perheeseen puhumattakaan et saisi mennä heille kuin kotiinsa ja tehdä asioita vastoin miniän toiveita mut miniän lapset saa kävellä isovanhempiensa yli milloin ja miten vain kun äitikin niin sanoo ja rahaa ja lahjoja pitää antaa kunhan ne on sellaisia jotka äiti on lapulle kirjoittanut.Joululahjatoivelistakin on appivanhemmille joululahjavaatimuslista.Jne.

miniätarinaksi. Niin olettaisinko, että jos olisi kyse ap:n omista vanhemmista, niin odotukset voivat olla isovanhempien ja lastenlasten suhteessa ihan erilaiset, kuin mitä se MINIÄ voi kuvitella niiden miehen vanhempien luovan lastenlapsiinsa. IHANKO TOTTA? Entä jos puhutaan sitten lasten isästä, voiko se kuitenkin odottaa sitten vanhempiensa luovan hyvän suhteen lapsenlapsiinsa ja taas ei voi odottaa mitään vaimonsa vanhemmilta?



P.S. en ole kyllä viesteistä mitään raha ja lahja-asioita hokannut, mutta hankinpa suurennuslasin..

menkää kotiin jo siitä ja apen pitäisi ottaa ne yökylään, vaikka ei halua. Miniä kun on sitä mieltä, että jos lapset ei saa saapastella sisään koska tahansa, on huono isovanhempi.

Jos se isovanhempi tekee työtä ja on yövuorossa, niin toki se painajaisminiä sen verran älyää, että kun lapset sanoo että käväsee mummolla "mummo nyt lepää, kun se on ollut töissä". ;)

Osaako teillä kenelläkään muuten lapset pimputtaa sitä ovikelloa ja kysyä voiko tulla? Meillä kun osaa. Sen verran nyt ollaan tekemisissä, että tiedetään koska hän on liikumassa kaupassa, tai on että menossa jonnekin, on väsynyt tai on vieraita, niin lapsille sanotaan että nyt ei mennä. Eli ei ollut kyse siitä, että sen appiukon pitää 24/7 päivystää lapsenlapsia.

Mutta asian ydin tuli täällä selväksi. Isovanhemmilla on oma elämä. Ja lapsenlapset ei kuulu siihen. Tai ne kuuluu, mutta sitten vain jos varataan käyntiaika. ;) Olen siis väärässä omien luulojeni ja uskomusteni kanssa. Mutta edelleen onnellinen siitä, että sain isovanhempiin luoda oman suhteen ilman, että he olivat minun seurastani ahdistuneita ja kertoivat joka mutkassa vanhemmilleni ja naapurillekin, että kun ei oo tilaa elää omaa elämää, kun lapset ja lapsenlapset haittaa harrastuksia. En muuten ihmettele yhtään, että vanhukset ovat sitten loppupeleissä yksinäisiä...

lähelle tyhjälle tontille.

Eli pitääkö minun nähtävästi olla valmis ottamaan lapset vastaan koska tahansa, ilman, että minulta edes kysytään, käykö se.

Eli jos olen tullut aamulla yövuorosta ja lapset paukkaa kylään klo 9, on minun vain valvottava ja hoidettava heitä koko päivä, koska olen huono mummi.

Taitaa olla isovanhemmille suurin painajainen sellainen miniä, joka luulee saavansa ilmaisen lapsenvahdin anopistaan ja apestaan jos muutetaan lähelle.