Teillä, joilla on vammainen tai sairas lapsi

ja uteliasta käyttäytymistä seuraa, jos sairautta salailee. Päivänvaloon tullessaan asia ei enää olekaan niin ihmeellinen.



Meillä on sairas lapsi, jonka diagnoosit eivät näy juurikaan ulospäin (paitsi leikkausarvet, kun ei ole vaatteita päällä), ja olen avoimesti kertonut asiasta. Ihmisten suhtautuminen on useimmiten ollut positiivista ja kannustavaa. Osa ihmisistä alkaa avautua omista tai läheistensä sairauksista, kun kerron tilanteestamme.

Minua kiinnostaa diagnoosi puhtaasti tieteellisistä syistä. Kun kuulen uuden, menen nettiin ja luen kyseisestä diagnoosista, sen esiintyvyydestä ja oireistosta.



Ei lapsi muutu, vaikka diaknoosin kertoisitte. Sama rakas ja erityinen se teille vanhemmille silti on. Älkää pelätkö, että ihmiset näkisivät vain sairauden.

Sisaruksille olisi liian raskasta kantaa tällaista salaisuutta mukanaan.



Ja mitä salattavaa siinä on? Ymmärrän, että jos on äidin aiheuttama FAS, niin silloin pitäisin itsekin asian salaisuutena.

eniten. Ja se että kysymykset AINA liittyy sairauteen. Herran jestas kun tämä lapsi on elävä ja touhuilee omien taitojen mukaan. Niin miksei voisi kysyä jotakin muuta välillä. Se diagnoosi kun ei muuta mitään, sama lapsi edelleen, olipa sitten as, autisti,adhd, tai mikä tahansa. Koen sen olevan vaan silkkaa uteliaisuutta, että riittää taas kylillä juteltavaa. ap

Koskaan ei ole hyvä! Jos kukaan ei kysy lapsen voinnista ja tutkimuksista, valitetaan ettei kukaan ole kiinnostunut! Arvostaisit sitä, että ihmiset yrittävät myötäelää. Hyvin kaikki tietää mkuinka raskasta on jatkuva tutkimuksissa ramppaaminen. Kysylyt voi myös ottaa aitona kiinnostuksena ja yrityksenä tukea. Joku toinen äiti voisi olla onnellinen, kun saisi kertoa, miten väsyttävää oli taas rampata tutkimuksissa. Tuli sellainen ole, että teet niin tai näin, se on aina väärin.

Ihmiset voi googlettaa ja tutkia mitä kaikkea se diagnoosi tarkoittaa. Ei tarttis kysyä kaikkea.

Erityisyyttä on erilaista ja sitä moni ei näytä teistä ymmärtävän.

Meillä 2 erityislasta ja esikoisella lievä kehitysvamma ja siitä ollaan avoimia, mutta jos ilkeästi tenttaa lapsen asioita, niin ei kerrota mitään. Ystävällisille ihmisille kerrotaan kaikki.

Kuopuksella kapea-alaista kiellellistä ongelmaa ja aina olen epäillyt, että lapsellani lievä adhd. Tästä ei kerrota kenellekkään, koska sitä ei huomaa lapsesta kukaan ulkopuolinen. Emme halua lapselle ikävää adhd mainetta, joka näkyy tälläkin palstalla. Lapsi on mukava ja hänestä pidetään.

En kehottaisi kertomaan, jos lapsella lievä asperger tai lievä adhd.

Salailu ei tarkoita sitä, ettei lapsen vammaa tai sairautta ole hyväksynyt. Kaikkia uteliaita ihmisiä ei tarvitse ruokkia.