Appiukko kuuli minun leikkauksestani, ei kommentoinut - vittuilua vai vaan ajattelematon?

Kysyitkö itse peruskohteliaisuudesta itse miten appivanhempasi voivat?

kipeenä tai leikkauksessa että mikä on vointi. Ja töissä menen niinkin pitkälle että esim. eräs kollega oli loukkannut jalkansa niin hain hänelle kahvileipää taukohuoneesta, lupasin viedä papereita hänen puolestaa ettei tämän tarvitsisi kävellä ja kävin ostamassa lahjan pomollemme pomon juhlapäivän kunniaksi vaikka minulla ei edes ollut rahaa. Ovea pidän aina takana tulevalle auki ja moikkaan kaikkia kun tulen töhin, niitäkin joista tiedän ettei ole minun suurimpia faneja. Eli kyllä olen todellakin ihan peruskohtelias ihminen vaikka välillä muutunkin agressiiviseksi näin appivanhemmista puhuttaessa.

työkaveriasikin?

Itse olen sellainen ihminen että jos en pidä jostakusta tai joku ei pidä minusta, parempi pitää suu kiinni kuin alkaa latelemaan tyhjänpäiväistä liirum laarumia peruskohteliaisuudesta.

olen kenties sitten turhan amerikkalaistunut ja siksi turhanpäiväinen liirumlaarum olisi minulle tärkeää tässä asiassa.

Aikaisemmin appiukko on ollut ihan normaali (lue= puolueeton) minua kohtaan siksi kyseinen asia jäi mietityttämään jälkeenpäin.

Ja siksi kirjoitin tänne koska joskus on ihan hyvä purkaa patoutuneita agressioita toisten ihmisten kanssa ja saada jotain palautetta koska se auttaa läpikäymään tilannetta taas uudessa valossa.

Ongelmani on että koska itse en osaa suhtautua tuntemattomaan perheenjäseneen oletuksellisesti väheksyen ja inhoten, en jotenkin osaa käsitellä sitä että minusta tehdään tuo kyseinen inhon kohde ja vielä (tuntuu) että ilman syytä. Kommentteja halusin kuulla joltain joka olisi kenties kokenut samaa, tai osaisi auttaa minua tämän tunteen kanssa. Niin ja onko appiukkokin nyt siirtynyt tuonne vihaajien leiriin vai mitä tämä viimeisin sitten oli?

ja esim. isäni ei ole osannut sanoa tai kysyä mitään koko syöpäasiasta. Uskon että se on liian vaikeaa. Ja olen huomannut, että kovin moni ei edes tajua, että multa esim. koko rinta on tosiaan poistettu vaikka en ole sitä salaillut, en kyllä suoraan tokaissutkaan. Vakavat sairaudet ja niistä uhuminne on vaikeaa tosi monille!

p

itse juuri pikkuhiljaa parantelen itseäni rintaleikkauksesta, syöpä... ja eipä tässä juurikaan kukaan ole halunnut tietää voinnistani, soitelleet tai kyselleet. Asia on jotenkin tabu.

Toiset kokevat sairaudet henkilökohtaisina ja eivät pysty niistä kertomaan kenellekään.

.

Inhoatko kyseisiä ihmisiä?

mutta se usein alkaa heistä. En osaa inhota jotain joka ei ole tehnyt mitään konkreettista miksi minun pitäisi heitä siitä syystä inhota.

Kyseistä työkaverianikaan en siis inhoa. Niiden joiden kanssa tulen juttuun niin heitä auttaakseni minä usein taivun vaikka takaperin.