Anoppi tulee, oletko valmis?
no anoppiin kyllä, mutta kun se ei tulekaan yksin vaan miehen muksun kanssa eikä asiasta oltu sovittu laisinkaan etukäteen.
rasittaa. anopin vielä kestäisin sen viikonlopun, suht helpostikin, mutta mun on vaan niin vaikeeta tykätä siitä lapsesta. :/
mies ei olisi halunnut lasta laisinkaan, mutta sen aikainen tyttöystäväpä halusi, niinpä lopetti salaa pillerien syönnin ja riemuitsi kun tuli raskaaksi. totta kai piti sitten äkkiä mennä naimisiinkin, ettei vaan Jeesus paheksu.
lapsi on aika kamala. äidillä ei oo minkäänlaisia kasvatuskykyjä, siitä on vaan ihanaa, kun lapset huutaa ruokapöydässä ruokaa suussa yhteen ääneen ja sotkee.
poika on myös käynyt adhd-tutkimuksissa, jossa lääkäri totesi, että ei sillä adhd:ta kyllä ole, mutta voisi olla vähän enemmän kuria kotona kun se lapsi ei oikein tottele.
kun lapsen äiti oli raskaana ja poika ei saanut haluamaansa niin uhkailia äitiään sanomalla, että lyön sua vatsaan niin kovaa, että sun vauva kuolee. ikää pojalla oli tällöin 6v. ihan terve tapaus siis.
saa jotain ihmeellisiä raivokohtauksia ja tylsyyksissään kantoi sangollisen kiviä eteiseen eikä siivonnut niitä pois ja myöhemmin kantoi toisen sangollisen autoon.
ja toi on tulossa tänne meille. mulla on itsellä samanikäinen poika, kuin miehenkin esikoinen. ei tuo munkaan mikään herranterttu ole, mutta ei se nyt sentään turpaan uhkaa vetää.
en myöskään uskalla jättää tuota miehen lasta hetkeksikään yksin meidän uuden vauvan kanssa. ei lapsi sinänsä ole pahansuopa (tai näin haluan uskoa), mutta en luota siihen ettei se saa jotain älynväläystä tai mustasukkaisuuskohtausta.
mies on itsekin sanonut, että ei kauheesti pidä lapsestaan, mutta silti vetää hernemaissipaprikat aina nenuun jos lasta jotenkin kritisoin, että kyllä kait se siitä jonkinverran perustaa.
oon ihan tosissaan koittanu tuosta pojasta tykätä, mutta tuntuu vaan välillä niin mahdottomalta. ei puhuta samaa kieltä, joten ei oikein kommunikoida.
mitään vinkkiä miten voisin opetella pitämään myös tuosta tapauksesta? tuntuu aika mahdottomalta tehtävältä tällä hetkellä.
Kommentit (2)
mutta yritystä on. eka päivä nyt menee ihan hyper-ajolla, toka päivä menee jo vähän paremmin.
ja kyllä se rupeaa isukkia syömään, kun saa joka kerta alottaa alusta, kaikki opit kun valuu hukkaan kun poika pääsee kotiinsa.
eipä tuo täällä kyllä enää oo usein käynytkään, kun mieskin tunnusti, ettei enää vaan oikeen jaksa yrittää, kun pojan äiti ei ole ollenkaan yhteistyöhaluinen vaikka monetkin on suositellut jo psykiatria koko pojalle raivokohtausten takia.
pitää yrittää tsempata miestä vähän enemmän, tosin tällä kertaa se ei onnistu kun anoppi on mukana, ku siltä pääsee parku jos lapsia komentaa. onneksi tuo ei ymmärrä suomea :-D
Talossa eletään talon tavalla, ja tuon ikäinen nassikkakin sen oppii aika äkkiä. Kääntäisin syyttävän sormen isän suuntaan.