Lue keskustelun säännöt.
Mä en kestä enää
03.03.2011 |
tätä yksinäisyyttä!!! Asutaan pienellä paikkakunnalla, enkä tunne täältä ketään. Mies kotona vain viikonloppuisin ja ite kotona lasten kanssa. Vauva sairastaa usein, jonka vuoksi ei päästä kerhoihin, eikä kunnolla edes ulos. Isommat lapset "hyppii seinille"... Lapset valvottaa öisin. Tässä on mielenterveys oikeesti jo koetuksella!!
Kommentit (9)
täällä sama tilanne. huoh...odotan vauvaa viimeisilläni ja 5-vuotias hyppii tylsyydestä seinille :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
asutaan. Lapset 4v. ja 1v. Kyllähän tämän yksinäisyydenkin vielä jotenkin sietäisi, jos edes pääsisi kunnolla ulkoilemaan lasten kanssa ja kerhoihin saamaan edes lapsille vaihtelua. On todella väsyttävää olla pitkään neljän seinän sisällä, alkaa tekeminen olla aika vähissä...
Olen päivittäin viimeisen kuukauden ajan laittanut juuri 4 vuotta täyttäneen poikamme yksin ulos tai ulkoillut vauvojen nukkuessa sisällä.
Saa kivittää... :)
Tää vaan on konkreettinen pakko, koska ilman tuota ulkoilua poika menee seinillä. Enpä sen ulkoilun aikana saa juuri mitään tehtyä, kun kurkin ikkunasta (asumme maatilalla, joten ulkoilutilaa on). Tyhjennän tiskikoneen, pyyhin pöytää tms. Poitsu juoksee, kiipeilee lumikasojen päällä, pulkkailee yms.
että voisi alkaa hieman ulkoilemaan isomman kanssa, kun pienempi nukkuu päiväunia. Yksin hän ei suostu menemään omalle pihalle.
- tilata kivan naistenlehden tai hakea kirjastosta kirjoja ja lehtiä korvaamaan aikuisseuraa
- kutsua vieraita vaikka kauempaakin ja yön ylikin?
Nettikaveruutta olet ilmeisesti jo löytänytkin. Et varmasti ole ainoa tuon tapaisessa tilanteessa. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käy välillä kuuntelemassa pienen ääniä (samalla totuttelet isompaa yksin ulkoiluun). Varmista jo etukäteen, ettet jätä kahvinkeitintä, hellanlevyä tms. päälle, koska pian joku tässä ketjussa tulee varmasti kauhistelemaan, ettei lasta voi jättää yksin sisälle. Jätä aina vara-avain autotalliin!
Niin ja toimiihan se itkuhälytin niinkin päin, että sinä olet ulkona ja vauva sisällä :)
kun järki meinaa lähteä!! (Mutta kiitos kuitenkin yrityksestä keksiä jotain helpottamaan tilannetta). Pitäis nyt saada tuo nuorimmaisen sairastelukierre päättymään, niin päästäis ihmisten ilmoille. Vaikkei kerhoista/puistoista kunnon juttukaveria saakaan, niin ainakin näkee muita ihmisiä ja lapset saa ikäistänsä seuraa. Joo, tuota ulkoilua esikoisen kanssa täytyy alkaa kokeilemaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta olen itse paikassa, jossa en tunne ketään eikä oikein ole mahdollisuuksia tutustuakaan. Sektiohaavan takia olen käytännössä 24/7 neljän seinän sisällä, koska tänne asuntoon ei enää pääsisi takaisin vaunujen kanssa haavan takia. Kantoliinakin on pois laskuista samasta syystä.
Hyvänä puolena tässä on, että haava paranee nopeasti. (Toivottavasti paranee!) Tosin senkin jälkeen ihmiskontaktit ovat hyvin vähissä.
En osaa auttaa, mutta et todellakaan ole yksin. Tsemppiä!
Minka ikaisia lapsia sulla on?