Hoitajat, lääkärit - oletteko koskaan joutuneet tositoimiin yleisellä paikalla?

Olen herätellyt makaavaa ihmistä.

Eka kerralla syy oli liian paljon viinaa ja ukkeli lähtikin käveleen herättelyn jälkeen.



Toka kerralla piti rauhoitella poikaystävää ja samalla hoitaa tajutonta tyttöä.



Toka kerrasta hyvät fiilikset jäi, osasin selittää ambulanssille tytön olotilaa.

Liikenneonnettomuus ikävin kerta.

teatterissa kerran. Iäkäs nainen sai sairaskohtauksen. Hoidin häntä ambulanssin tuloon asti.

Jollain ihmeen ilveellä olen kolme kertaa osunut paikalle kun ympärijurrinen kaatuu päänsä auki katuun, ja huvittavasti näistä kerroista 2 olen ollut matkalla töihin tai töistä. Tasasesti tulee jotain, epilepsiakohtauksia, kaatuneita mummoja jne., viimeksi n. kk sitten osuin paikalle kun joku oli jäänyt auton tönäisemäksi. Onneksi siviilissä en ole kuitenkaan törmännyt haavoja ja murtumia pahempiin. Töissä on eri kun on "työ-minä" päällä ja välineet tehdä, silloin ei haittaa vaikka olisi isompikin sotku. Työskentelen akuuttipuolella.

ekassa ihminen pyörtyi ja huudeltiin hoitajaa.

No koivet ylös ja virkosi :)



Tokassa ihminen jäi auton alle, juoksin apuun. Onneksi, ihmiset oli siirtämässä (!) vaikka toinen ihan mutkalla ja verta valui. Painoin vuotavaa kohtaa, käsin soittaa ambulanssin, katsoin tietty, että hengittää ja käsin ohjata liikenteen syrjään.



Tuntemukset tavalliset. Hoitaja olen.

Kerran lentokoneessa, potilaalle tuli sisäinen verenvuoto. Meni sokkiin ja verenpaineet romahti. Koneessa oli yksi lääkärikin, mutta kun oli lastenlääkäri, kyseli multa paljon lääkkeiden ym. annostelusta. Olihan se hienoa kun kapteeni tuli kysymään meiltä että pitääkö tehdä välilasku vai voidaanko lentää Helsinkiin jos saadaan etuoikeus ilmatilaan. Tultiin sitten Helsinkiin aika haipakkaa, lento laskeutui 45 minuuttia etuajassa.

Potilaan jatkosta en sen enempää tiedä.



Kerran olen ollut elvyttämässä kadulla. Yks veteraani tuupertui jalkoihin kesken itsenäisyyspäivän paraatin. Oli tosi onnistunut elvytys, ensivasteyksikkö tuli paikalle muutamassa minuutissa ja saatiin tehoelvytys käyntiin pikapikaa. Pari kertaa defibrilloitiin ja sydän käynnistyi sillä. Kun ambulanssi tuli, potilas hengitteli jo itse. 8 päivää myöhemmin oli paikallislehdessä hänen kirjoittamansa kiitokset.



Nää on ne mieleenpainuvimmat tapaukset, mutta onhan noita kaikkia vastaan tullut muitakin. Laastaroitu haavoja, pidetty jalkoja ylhäällä pyörtyneeltä jne. Aina menen katsomaan, jos joku näyttää olevan avun tarpeessa.

...ja kyllä, aina olen mennyt paikalle jos olen jotain nähnyt, ainakin kysymään voinko auttaa. Jos tilanne on jo ok, ei siihen tarvitse aina jäädä. Mielestäni KAIKILLA olisi velvollisuus kysyä voiko auttaa, herättää hankeen sammunut ja auttaa kaatunut mummo ylös.

Kerran lentokoneessa, potilaalle tuli sisäinen verenvuoto. Meni sokkiin ja verenpaineet romahti. Koneessa oli yksi lääkärikin, mutta kun oli lastenlääkäri, kyseli multa paljon lääkkeiden ym. annostelusta. Olihan se hienoa kun kapteeni tuli kysymään meiltä että pitääkö tehdä välilasku vai voidaanko lentää Helsinkiin jos saadaan etuoikeus ilmatilaan. Tultiin sitten Helsinkiin aika haipakkaa, lento laskeutui 45 minuuttia etuajassa. Potilaan jatkosta en sen enempää tiedä. Kerran olen ollut elvyttämässä kadulla. Yks veteraani tuupertui jalkoihin kesken itsenäisyyspäivän paraatin. Oli tosi onnistunut elvytys, ensivasteyksikkö tuli paikalle muutamassa minuutissa ja saatiin tehoelvytys käyntiin pikapikaa. Pari kertaa defibrilloitiin ja sydän käynnistyi sillä. Kun ambulanssi tuli, potilas hengitteli jo itse. 8 päivää myöhemmin oli paikallislehdessä hänen kirjoittamansa kiitokset. Nää on ne mieleenpainuvimmat tapaukset, mutta onhan noita kaikkia vastaan tullut muitakin. Laastaroitu haavoja, pidetty jalkoja ylhäällä pyörtyneeltä jne. Aina menen katsomaan, jos joku näyttää olevan avun tarpeessa.

hyvät fiilikset näistä jäänyt, yleensäkin aina hyvät fiilikset jos voi jotakuta auttaa.

Kieltäytyä ei voi, kuuluu ammattietiikkaan. Useamman kerran, mutta enpä niistä tänne ala kirjoittelemaan enempää. Ei mitään sen ihmeellisempiä sankaritekoja kuin töissä ollessakaan.



t. lääkäri

Ihan siitäkin syystä, että olen ollut ampparissa töissä, mutta olen kyllä joutunut hommiin ihan "siviilinäkin". Kukapa sellasessa tilanteessa voisi poiskaan kävellä... Kuten "lääkäri" sanoi, niin jo ammattietiikka vaatii jäämään auttamaan.