lasten saaminen ja ystävyyssuhde

Onko teillä ystävyyssuhteet muuttuneet lasten saamisen myötä? Itselläni on käynyt niin, että ennen lapsia olimme ystäväni kanssa kovin läheisiä. Tapasimme usein ja pidimme muutenkin yhteyttä. Vietimme yhdessä mm. mökkiviikonloppuja ja pidimme illanistujaisia. Sitten saimme kunpikin lapsia. Lapsemme eivät ole ihan samanikäisiä, mutta kuitenkin riittävän samanikäisiä jotta heidän leikit onnistuvat mukavasti. Ongelmana on kuitenkin se, että olemme ystäväni kanssa ajautuneet täysin eri aaltopituuksille lasten saamisen jälkeen. Ystäväni jaksaa hössöttää joka ikisestä asiasta mitä hänen lapsiinsa tulee. Mikään ei onnistu heidän kanssaan ns. mutkattomasti. Ymmärrän kyllä, että lasten aikatauluista täytyy pitää kiinni ja rutiinit luovat turvallisuutta, mutta hei eihän mitään voi tehdä jos ei mistään voida joustaa. Minua ärsyttää myös se, että jos soitan hänelle niin aina ruoditaan vain hänen lastensa asioita. Jos kerron jotakin omistani niin asia kuitataan, että" juu niin meilläkin teki tuon ikäisenä" ja sitten taas ruoditaan hänen lapsia.

Enää ei tee edes mieli pitää yhteyttä tai saati ajatella jotakin illanviettoa tai muuta mukavaa yhdessä hänen perheensä kanssa.

Toisaalta sitten olen alkanut pitää enemmän yhteyttä sellaisiin ystäviini joiden kanssa en ollut ennen lapsia. Se vain on niin, että jos on ns. samoilla linjoilla lastenkasvatuksen suhteen niin on paljon helpomi olla yhdessä.

Harmittaa kun tämä aikaisemmin hyvä ystävyyssuhde ikäänkuin kuihtuu hiljalleen pois.

Miten teillä muilla? Onko teillä vastaavia kokemuksia?