Lue keskustelun säännöt.
Miten eroon syyllisyyden tunteesta? Ihan kuin olisin pettänyt...
28.02.2011 |
Erosin noin kuukausi sitten 2 vuoden suhteesta erilaisten tulevaisuudensuunnitelmiemme vuoksi. Itse suhde muuten oli oikein hyvä, toimiva ja rakkaudentäyteinen, mutta etenemätön. Olin (ajoittain edelleen olen) asiasta tosi hajalla, vaikka itse aloitteen teinkin; halusin oikeasti hänet elämääni, mutta jo yhteen muuttaminen oli hänelle liian suuri askel, joten en oikein nähnyt mahdollisuutta jatkaakaan. Mikä lie sitoutumiskammo.
Toissalauantaina olin sitten ulkona ja päädyin erään yhteisen tuttavamme (mieheni... siis exäni on tutustunut häneen minun kauttani, emme kuitenkaan kumpikaan erityisen hyvin tunne tätä) luo. Suutelua, kopelointia, hetki humalaista suuseksiä, ennen kuin otin taksin ja lähdin omaan kotiini.
Tietysti sekoiluni on kaduttanut, mutta toisaalta, mitäpä se kellekään kuuluu, olen yrittänyt ajatella. Tuon miehen kanssa puhuttiin, että exäni ei ole tarvis tietää tapahtuneesta mitään; mitään ihastusta välillämme ei ole eikä tästä mitään jatkoa seuraa, mä tarvitsin hetken läheisyyttä ja hän mielellään tarjosi sitä...
Eilen sitten tuo exäni kutsui mut luokseen teelle, menin ja jäin yöksi; vietettiin oikein mukava yhteinen hetki. Emme keskustelleet parisuhteestamme, vietimme vain kivaa aikaa niin kuin ennen vanhaan teen, hyvän ruoan ja leffojen parissa. Mikään ei ole muuttunut, muuta kuin se, että nyt mua vasta se kännisekoiluni kaduttaakin. Tuntuu ihan hirveän väärältä, ihan kuin olisin pettänyt, vaikka en olekaan. Mutta olisin tietysti voinut vähän pidempään "sinnitellä" koskematta muihin miehiin.
Eilinen sai tietysti vielä salaa elättelemään toiveita että mies tajuaisi mitä on menettänyt ja meillä vielä olisi mahdollisuuksia jatkaa yhdessä (vaikken näistä mitään puhunutkaan), mutta samalla mietin, voisinko mä enää edes ryhtyä siihen, kun mulla on nyt tämä salaisuus. En missään nimessä halua enkä aio olla tapahtuneen suhteen hänelle rehellinen, koska "virallisesti" olimme eronneet (klassinen Frendien "we were on a break!"-tilanne... :p ), mutta eihän nämä tunteet ja toiveet mihinkään ole kadonneet, kummaltakaan. En myöskään missään nimessä haluaisi tietää itse, jos kuvio olisi toisinpäin.
No, mitään jatkoa ei ole exänkään kanssa sovittu, että siinä mielessä tilanne on edelleen sama. Mun mieleni on vain tuplasti pahempi.
Niin, en oikein tiedä miksi kirjoitin edes. Ehkä kuullakseni muutamalla ystävällisellä sanalla, että mä en ole niin sika, miksi itseni tunnen...? Virallisestihan mä en ole pettänyt enkä tehnyt mitään väärää, eikö niin? Vaikka sikamaisesti ja ajattelemattomasti toiminkin. Sen tiedän, että suhteessa mä en ikinä pettäisi, mutta jotenkin mulla oli silloin sellainen luovuttanut "hällä väliä" -fiilis, yhdistettynä polttavaan läheisyyden kaipuuseen, mies oli tuttu ja turvallinen siinä mielessä, että tiedän, ettei kummankaan tarvitse miettiä mitään ihastumishärdellejä; mihinkään sellaiseen en tosiaan olisi valmis.
Voiko sellaista ihmistä pettää, kenen kanssa ei ole suhteessa? Hitto, jos jo nyt tämä on näin vaikeaa, miten sellaisesta voisi päästä yli, jos suhteessa toimisi niin...?! =/
Kommentit (7)
Juuri noin mäkin yritän ajatella; kuulla se toisen suusta, on kuin kivi putoaisi sydämeltä.
Ja joo, ihan erosta me sovimme, emme tauosta. Kuitenkin ne "isot linjat" on ja pysyy vielä; kyllähän mä häntä niin paljon edelleen rakastan. Ja vaikka yritän ajatella että olimme erossa, silti ajatus siitä miltä hänestä tuntuisi jos saisi tuon kuulla, saa mut vielä enemmän rikki... =( Kun en haluaisi ikinä hänelle mitään pahaa. Enkä aio tosiaan kertoa, mutta se likainen salaisuus painaa. Ei hän (enkä minä vastaavassa tilanteessa) paljon ajattelisi että no, olimme sentään eronneet... Se vaan sattuisi eikä sitä järjellä muuksi muutettaisi.
Kiitos kuitenkin kun vastasit!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta jos palaisit yhteen exäsi kanssa sinuna kertoisin asiasta exällesi.
Ihan vaan sen takia jos asia vaivaa sinua näin kovasti.
Suuret "likaiset salaisuudet" yeensä pilaa suhteen
kun tossa ei ole mitään väärää tapahtunut. Mitä se sille kuuluu?
Elä ap suurentele juttua päässäsi! :)
Niin, likainen salaisuus tosiaan voi pilata paljon, mutta toisaalta, eikö liika rehellisyyskin? Toivoisin, että se voisi vaan unohtua... Kun ajattelen nimenomaan niin, että se vaan sattuisi mieheen, eikä hän näkisi varmaan paljon lohtua siinä, että olimme sentään erossa. Jos hän tekisi (niin, mistäs mä tiedän) jotain eromme aikana ja jos palaisimme yhteen, niin voin 100 % vilpittömästi sanoa, että en haluaisi tietää. En ajattelisi hänen toimineen väärin mua kohtaan, mutta en voisi mitään sille alleen kaatavalle tunteelle, jonka se saisi aikaan.
Ehkä mä taidan suurennella, kiitos realiteeteista... =) Vielä mielelläni lukisin kommentteja ja kuulisin, mitä itse tekisit tässä tilanteessa.
Jos on ollut ykisiselitteinen ero ja kummatkin ovat olleet samassa käsityksessä niin kukaan ei ole pettänyt ketään.
Toinen juttu sitten on, tuosta sitten suhde jatkuu, että mikä on paras riskienhallinta. Sinkkujutut ei lähtökohtaisesti kuulu toiselle, mutta jo toi poka oli miehen kaveri, niin vaatii jo säkää, ettei toi koskaan tule miehen tietoon.
Ja sitten on tasan kaksi päinvastaista koulukuntaa, tieto lisää tuskaa tai sitten avoimuus on pop.
T miesnäkökulmaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä me ihan suorin sanoin erosta sovimme ja minä olin vilpittömästi käsityksessä että se on lopullisesti ohi. Ehkä sekin tässä kaivelee, kun mies kuitenkin sitten kutsui mut luokseen, että onko tämä joku pelailuhomma ja että ollaanko me hänen mielestään kuitenkaan oltu 100 % eronneet... Vaikka siis erosta sovimmekin ja mä olin jo maani myynyt että sinne meni mun elämäni mies. Ja toisaalta, ei me mistään yhteen palaamisesta tai jatkosta puhuttu edes, että sikäli tämä ei ihan ajankohtainen ongelma ole.
Eivät he varsinaisesti siis kavereita ole, tuttuja enemmänkin. Eivät vietä aikaa yhdessä, mitä nyt joskus tapaavat ja vaihtavat pari sanaa. Tämän "pokan" kanssa tosiaan olimme yhtä mieltä siitä, ettei exälleni kerrottaisi tuosta insidenssistä, tietenkään en voi täysin varma olla etteikö hän sitten ikinä kertoisi, mutta lähtökohtaisesti luottaisin siihen. Enkä mä ainakaan sen pelossa, varmuuden vuoksi halua kertoa. Siis en tule kertomaan, en missään tapauksessa, se ei ole vaihtoehto. Jos olisin suhteessa pettänyt, niin en oikein näkisi muuta vaihtoehtoa kuin kertoa, mutta nyt mä yritän totutella ajatukseen, ettei se palvele ketään.
Et ole tehnyt mitään väärää. Mielestäsi et edes melkein.
Kuukausi on aika pitkä aika, ja mun mielestäni ei ole mitenkään tavatonta että jo "noin pian" tapahtuu jotain. Olethan ollut sinkku koko ajan.
Tilanteesi eroaa myös siitä friendsien "we were on a break" -tilanteesta sillä, että teillä kyse ei ollut tauosta vaan erosta, ja ettet tehnyt mitään samana yönä. En lähtisi siihen vertaamaan.
On ihan hyvin mahdollista että miehellä on ollut vastaavia juttuja.
Älä nyt missään nimessä jää potemaan huonoa omaatuntoa tästä, palasitte sitten yhteen taikka ette. Se, haluatko kertoa on sinun valintasi, ei velvollisuutesi.