Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vuorotyö, mies ja lapsen hoitopäivät
27.02.2011 |
Tilanne tällä hetkellä on se, että minä teen 3-vuorotyötä, mies on kotona ja 2-vuotias lapsi kolmena päivänä viikossa hoidossa. Syy lapsen hoitoon viemiseen on se, että miehellä on opinnot vielä vähän kesken (tällä hetkellä pari tenttiä vielä suorittamatta), opiskelu sujuu paremmin kun lapsen saa hoitoon. Käytännössä hänellä siis on kolmena päivänä viikossa omaa aikaa, koska ei todellakaan opiskele kaikkia kolmea päivää.
Minulle vapaapäivä noiden hoitopäivien kohdalle osuu pari kertaa kuussa, ja silloinkin on usein jotain menoa, eli lapsi ei ole hoidossa.
Nyt on miehelläkin työnhaku tullut ajankohtaiseksi, ja hänen alallaan työt tehdään virka-aikaan. Tuli puheeksi hoitojärjestelyt, ja miespä onki huolestunut siitä, että hän menettää nuo kolme vapaapäiväänsä! Ensin hän ehdotti, että lapsi vietäisiin vuorohoitoon, jossa voisi arkipäivien LISÄKSI olla myös toisen päivän viikonlopusta. Tyrmäsin ajatuksen heti, jolloin hän ehdotti, että jos lapsi olisikin kotona toisen päivän viikonloppuna, ja sitten viikolla yhden päivän, kun minulla on vapaata. Hän siis saisi toisen viikonloppupäivän omaa aikaa. Vuorohoidon ongelma on se, että ainoa hoitopaikka on ihan väärällä suunnalla, eli ei työmatkan varrella, ei edes lähellä. Nykyinen hoitopaikka taas on melkein naapurissa. Tähänpä hän ehdottikin ratkaisuksi, että lapsi pysyisi arkisin nykyisessä hoidossa (yksityinen), ja viikonloppupäiväksi sitten menisi vuorohoitoon. Juu ei.
Seuraava ratkaisuehdotus oli, että viikonloppuisin palkattaisiin ulkopuolinen hoitaja, mutta huomasi itsekin ongelman: lapsi ja hoitaja olisivat meillä kotona -> ei omaa aikaa jos ei halua lähteä mihkään.
Seuraava ehdotus: miehen vanhemmat asuvat 100km:n päässä, viedään lapsi vaikka joka toiseksi viikonlopuksi sinne. Eli lapsi olisi viisi päivää viikossa hoidossa, ja joka toisen viikonlopun reissussa.
Nyt siis kysymys teille muille: olenko kohtuuton, jos haluan että lapsi saa olla viikonloput kotona? Joka tapauksessa olen ajatellut, että lapsi ei ainakaan joka kerta olisi hoidossa kun minulla on arkivapaita, eli ei minullakaan niitä "vapaapäiviä" ja omaa aikaa niin kovin usein olisi. Miten saan miehen ymmärtämään, että lapsi tarvitsee säännöllisesti aikaa vanhempiensa kanssa?
Kommentit (28)
saa ellei molemmat vanhemmista ole vuorotöissä
ei meillä arkipäivisin töitä tekevilläkään mitään "ilman lasta" -vapaita ole
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no enpä voi muuta sanoa, että onpa itsekäs mies. Kuulostaa jo todella hullunkuriselta hänen suunnitelmansa, seuraavaksi kai ehdottaa eroa ja et hän vois ottaa lasta hoitoon jokatoinen viikonloppu :D
Mitä tuohon voisi nyt sanoa, kun olet jo puhunut asiasta järkevästi ja ajatuksella, toinen ei vaan ota kuuleviin korviinsa. Olisihan se lapselle aika kammottavaa, että oma perhe on sellainen paikka jossa saa olla vain kerran viikossa pari päivää ja toisina viikonloppuina vain päivän :(
Meillä mies tällä hetkellä vuorossa, itse en vielä töissä, mutta kun menen niin enpä ole koskaan ajatellut asiaa noin, että mä tahdon viikonloppuisin omaa lomaa.
läpsyttelehän sitä ukkoos poskille mun pualesta.
Jos mies on kotona niin hän "hoitaa" lapsen. Hoitopaikka on tarkoitettu siihen että vanhempi voi käydä työssä/opiskelemassa, ei henk.koht. vapaa-aikaa varten.
Loma- ja vapaapäivä EIVÄT tarkoita lomaa omasta perheestä vaan töistä!
niillä päivillä, kun jompikumpi on vapaalla, niin lapsi on kotona.
Kyllä se niin on, ettei tuossa tilanteessa ole oikeutta vuorohoitoon. Äläkä suostu mihinkään mummoviikonloppuihinkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pidä miestä itsekkäänä, hän kuitenkin oli melkein vuoden koti-isänä, lapsi on nyt muutaman kuukauden vaan ollut nuo kolme päivää hoidossa. Mies ei ole ikinä valittanut, että joutuu lapsen kanssa olemaanja tavallaan ymmärränkin tuon halun omaan aikaan. Olenkin luvannut silloin tällöin lähteä lapsen kanssa pariksi päiväksi vanhempieni luo, ja olen jonkun verran käynytkin. Samoin mies on ollut lapsen kanssa omien vanhempiensa luona, että minä saan viettää välillä illan vaikka siideriä juoden. Mutta siis tuo tuntuu liialta, että säännöllisesti viikoittain pitäisi saada olla rauhassa. Toki ymmärrän sen, että hermot ovat tiukilla uhmaikäisen kanssa, mutta eikö se ole niin, että lapsi tulee ensin, sitten vasta omat halut ja toiveet?
Ajattelepa ap, mieheni on myös vuorotyöläinen ja hän on aina hoitanut lapsen kun on ollut arkipäivänä vapaalla ja minä töissä. Eikä mies ole edes lapsen isä, vaan isäpuoli!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tuo onkin hyvä tietää, ettei ole oikeutta vuorohoitoon jos molemmat vanhemmat eivät ole vuorotyössä, en tullutkaan ajatelleeksi :)
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on.
12:Ei isä ole idiootti, ei vaan osaa ajatella asiaa lapsen kannalta. Siihenpä tarvitsisinkin neuvoja, miten saisin meihen ymmärtämään mikä on lapselle parasta.
Nostetaas nyt vielä. Haluaisin vinkkejä tuohon, miten selitän asian miehelle niin, että mies sen ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no jos laitat ukkos ulkoruokintaa parina päivänä
viikossa ja viikonloppuisin toisena päivänä ja kysyt
miltä tuntuu..?aika uusavutonta meininikiä...
ja vuorohoitoon ei ole oikeutta,kun ei ole mitään perustetta sille.vuorohoito ei ole subjektiivista.
kerrot miehelle faktat.. että ette saa vuorohoitoa jos hänellä normityöaika.. myös viitata myös lapsen emotionaalisiin tarpeisiin nähdä vanhempiaan.. ja että lapsen suhde vanhempiinsa on riippuvainen siitä miten paljon vanhempien kanssa aikaa viettää.. tunnetteko enää omaa lastanne jos näette häntä vain pari tuntia päivässä ja viikonloppunakaan ette lasta näe.. tämä nyt oli karrikoidusti sanottu.. en usko että teillä ihan näin olisi.. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neljä-viisi raskasta "työpäivää" viikossa ja sitten pitäisi vielä viikonloppunakin omasta kodistaan lähteä, kun yksi perheenjäsen ei häntä jaksa. Ei siis ilkeilleen vaan ihan todeten, kuten asia on.
Ihmiset on erilaisia oman ajan kaipuussaan, ei sitäkään ovi vähätellä. Jos mies kaipaa omaa aikaa, sopikaa, että voi häipyä kerran kuussa omille teilleen teitä häiritsemästä. Näin meillä toimitaan ja kaikki ovat tyytyväisiä :) Itse en kaipaa tuntitolkulla omaa aika vaan otan omani sieltä täältä arjen lomassa. Kun mies on reissuillaan (esim mökillä tai vanhempiaan tervehtimässä) me kutsutaan kavereita ym kivaa.
Hän oli aivan yhtä pöyristynyt, miten joku on noin tyhmä ja itsekäs.
Ehkä voisit tähdentää, mitä varten miehelläsi aiemmin oli ne vapaapäivät: opiskeluja varten! Eli sama homma nytkin; lapsi on töissäoloajan hoidossa, muuten kotona vanhempien kanssa! Menisköhän tolla ukolles jakeluun...
Tokihan jos häntä ahdistaa tuo vapaattomuus, voitte sopia että molemmat säännöllisesti lähtevät lapsen kanssa viikonloppu (tms) kyläilemään, vaikka joka toinen kk esimerkiksi.
vuorohoitoon ei ole subjektiivista oikeutta. Eli lapsi voi olla pääsääntöisesti klo 17 jälkeen hoidossa Vain jos molemmat vanhemmat ovat tuolloin työssä (tämä on tavallinen käytäntö, tietenkin voi olla jotain päivähoitopaikkoja jotka avoinna esim. klo 18 asti). Sama koskee viikonloppuja.
Miehesi kuulostaa aika lapselliselta. Silloin kun lapsesta aletaan haaveilla, häneen sitoudutaan seuraaviksi 18 vuodeksi. Hänestä ei noin vain saa säännöllisesti vapaata.
Kun opiskelut tietääkseni tapahtuu virka-aikana.
Aikamoista verovarojen tuhlausta.
On tarkoitettu ensisijaisesti vanhempien työssäolon ajaksi. Erityisin perustein (lastensuojelu) voi myös saada lapsensa hoitoon, jos vanhempi kokee tarvitsevansa vanhemmuuteensa tukea tai on erityisen jaksamaton. Kysy kokeeko miehesi näin? Muuten vanhemmat valitsevat yleensä ensisijaisesti lapsensa kannalta parhaan ratkaisun ja ovat valmiita tinlimään omista mukavuuksistaan. Lapsi on kuitenkin pieni hetken
on. 12:Ei isä ole idiootti, ei vaan osaa ajatella asiaa lapsen kannalta. Siihenpä tarvitsisinkin neuvoja, miten saisin meihen ymmärtämään mikä on lapselle parasta.
on. 12:Ei isä ole idiootti, ei vaan osaa ajatella asiaa lapsen kannalta. Siihenpä tarvitsisinkin neuvoja, miten saisin meihen ymmärtämään mikä on lapselle parasta.
Mä kyllä uskon, että miehesi on huomannut, miten mukavia nuo vapaapäivät ovat ja ei siksi jatkossakaan enää saavutetuista eduista haluaisi luopua. Luulenpa, että hän kyllä tietää lapsen edun, onhan ollut koti-isänäkin. Hänelle on tullut nyt tiiviin kotona olemisen jälkeen vaihe, jolloin kokee tarvitsevansa enemmän aikaa itselleen ja omille jutuilleen. Hän on ehtinyt jo tottua omaan aikaan, johon lasken myös opinnot. Häntä pelottaa tulevaisuus, koska hän tietää, että työssä on toisin, ei levon hetkeä milloinkaan. Nyt arki sujuu leppoisasti opiskellen ja opintojen lomassa kahvia keitellen. Kukaan ei kitise puntissa ja ah..omaa aikaa piisaa..Vai onko sinulla mies, joka hoitaa tehokkaasti myös kodin ja ruoanlaiton kun olet työssä, sillä siihen hänellä todellakin on aikaa. Minusta asetelma on sinun kannaltasi epätasa-arvoinen. Minusta vaikuttaa kertomasi perusteella, että yrität jotenkin silottaa tietä miehellesi ja "ymmärtää" häntä liikaa ja järjestät häenlle vapaaviikonloppuja oman vuorotyösi ohella. Totutat hänet liikaan omaan aikaan, jota sinulla ei ole itselläsikään ja mies ottaa kaikesta ilon irti, koska hänellä on nyt rankat opinnot. Milloin ymmärrät itseäsi yhtä hyvin ja olet itsellesi yhtä armollinen.
Alue: Aihe vapaa
saa ellei molemmat vanhemmista ole vuorotöissä