Lue keskustelun säännöt.
Aion nyt vuodattaa sydämeni kyllyydestä; voi kunpa saisin tyttären!!
27.02.2011 |
Tätä ei kehtaa irl sen kummemmin ääneen pohtia, väärinkäsitysten välttämiseksi (tai no, kyllä niitä täälläkin tulee, tai varsinkin täällä, mutta siitä viis, ette te minua tunne!)
Mulla on kolme poikaa. Rakkaita, ihania, suloisia, hassuja, fiksuja, mutta myös äänekkäitä, vaativia, vilkkaita, nopeita, tappelunhaluisia, omapäisiä, uhkarohkeita, uteliaita, rajojaan kokeilevia.
Aiomme vielä yrittää saada yhden lapsen. Neljäs poikakin on oikeasti tervetullut ja varmasti hänestäkin tulisi rakas, mutta voi kuinka toivon että saisin tyttären!
Tyttären, joka olisi suloinen ja nätti kuin mikäkin! Näyttäisi samalta, kuin minä pienenä, niinkuin pojat ovat olleet kuin identtisiä isänsä lapsuudenkuvien kanssa.
Saisin jonkun, jonka kanssa leikkisin barbeilla ja nukeilla ja voisin ommella nukenvaatteita, siinä kun mieheni nyt leikkii antaumuksella poikien kanssa autoilla ja he yhdessä rakentelevat niitä. Kyllä minäkin, mutta siitä "antaumuksellisuudesta" en nyt niin tiedä...
Tyttäreni ollessa vähän isompi, kasvatuttaisin hänellä pitkät hiukset. Laittaisin lettejä, kiharoita, söpöjä hiuskoristeita.
Lakattaisiin varpaankynsiä. Ihasteltaisiin kauniita mekkoja ja pieniä tytönkenkiä.
Käytäisiin yhdessä saunassa, siinä kun pojat käyvät isänsä kanssa. Tehtäisiin kasvonaamioita ja jalkakylpyjä. Istuskeltaisiin yhdessä iltoja, tytön ollessa vielä vähän isompi, puhuttaisiin ihmisistä ja heidän sanomisistaan ja tekemisistään. Katseltaisiin yhdessä ihmissuhde-elokuvia, siinä kun perheen miehet actionleffoja.
Tyttö puhuisi mulle kavereistaan, ihastuksistaan, pohdintojaan. Pötköteltäisiin sängyllä ja juteltaisiin silloin tällöin ihan kahdestaan.
---
Voihan se olla, että jos saisinkin tyttären, hän olisi poikatyttö. Kokoisi mopoa veljiensä ja isänsä kanssa tallissa kädet rasvassa. Ei se mitään.
Kommentit (17)
Ja molemmat aivan äärettömän ihania yksilöitä ja rakkaita tapauksia. Mutta vaikka kuinka karulta kuulostaa minua olisi harmittanut jos en olisi saanut tyttöä ollenkaan. Olen sen ääneenkin sanonut!
Onnea ja tsemppiä "tytön yritykseen" ;) ymmärrän sua ap oikein hyvin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta nuo pari viimeistä riviä pistivät nauramaan, olet oivaltanut asian oikein :) Meillä on neljä poikaa ja yksi tyttö. On ihanaa, kun tytön kanssa voi tehdä niitä prinsessa-juttuja ja ihailla vaatteita, hiuksia jne. Mutta sujuvasti tyttömme porhaltaa poikien kanssa menemään, tappelee, painii, röyhtäilee ... olen onnellinen lapsistani, pojista ja tytöstä.
Ja ehkä saat jopa sellaisen tytön, joka on sekä kiinnostunut tyttöjen jutuista että omaksuu miestenmaailman asiat.
Minun 3-vuotias tyttäreni rakastaa sitä, että
- letitän hänen hiuksensa
- puen mekkoon
- leivon hänen kanssaan
- ompelemme hänen nukelleen vaatteita
- hän seuraa aina, kun laitan itseäni.
Mutta hän osaa myös kertoa minulle kaiken
- miten rikkinäinen polkupyörän rengas paikataan (on seurannut isäänsä)
- erottaa 5 erilaista lentokonetyyppiä
- osaa kertoa autoista sellaisia asioita, joita minä en ole tiennytkään (kun en ole ilmeisesti aiemmin ketään autoasioissa kuunnellut...)
- pysähtyy jokaisen ison työkoneen viereen katsomaan, miten ne rakentavat
- kertoi "nikkaroivansa" laudoista itselleen leikkimökin (sekin lienee ukin ja isänsä vaikutusta). Hän itse siis sanoin "nikkaroin kesällä ukin kanssa leikkimökin".
- jos saa valita lelukaupassa lelun, ottaa jonkun auto- tai junajutun (mutta ei kuitenkaan niitä "örkkimörkkileluja")
Että näin :-)
3. poika on sitten tulossa. ja ihmisten kommentit on ollet luokkaa "no voi voi, teette sitten heti neljännen" tosi kivat fiilikset saada tämä poika.
itkettää ettei saa olla iloinen siitä että tulee vauva vaan pitää surra sitä että se onkin taas poika.. :'(
2 pojan jälkeen kieltämättä ihan kivaa tämä tyttöjen maailma :) Vaikka ennen olin niin vannoutunut "poikien äiti"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
.. sillä tavoin mitä en voisi omalla nimelläni sanoa: Olen tavattoman onnellinen että meillä on poika ja kaksi tyttöä. Tyttöjen kanssa on ihanaa tehdä kaikkia tyttöjen juttuja, oikeesti
toteuttaa omaksi iloksesi.
Pienet pojatkin saattaisivat nukeista tykätä ennen kuin heihin iskostetaan tietoisuus tyttöjen ja poikien leluista. Meillä ainakin esikoispojalle oli pitkään rakas oma vauvanukke. Muut lapset tyttöjä. Lisäksi kun jouduin poikaani puheterapiassa käyttämään, niin sieltä tuli just tää, että on hyvä leikkiä nukkejen kanssa. Barbejakin pojalla on, jotta sujuu yhteiset leikit siskojen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskomatonta miten naiset suhtautuvat poikalapsiin!!! Onko se joku status ihmisille, että on tyttö ja poika. Jokainen lapsi on lahja ja ansaitsee kaiken rakkauden ja hyväksynnän sukupuolestaan tai mistään riippumatta. AIka pikkumaista toivoa tyttöä tai sanotaanko että aika pienet murheet ihmisellä, jos sukupuolella on noin kovasti merkitystä. Etkai vain halua paikkailla omaa lapsuuttasi tyttären kustannuksella? Elä tässä hetkessä hyvä ystäväni ja rakasta jokaista poikaasi, se on elämässä tärkeintä. Älä välitä mitä muut ajattelevat. Itse olisin enemmän kuin onnellinen useasta pojasta! Sehän on todella ihanaa kun on monta komeaa poikaa ja saa olla perheen kuningatar :) Itse ihailen aina usean pojan äitejä, tytötkin on kivoja ja söpöjä, mutta pojissa on sitä jotain!
Uskomatonta miten naiset suhtautuvat poikalapsiin!!! Onko se joku status ihmisille, että on tyttö ja poika. Jokainen lapsi on lahja ja ansaitsee kaiken rakkauden ja hyväksynnän sukupuolestaan tai mistään riippumatta. AIka pikkumaista toivoa tyttöä tai sanotaanko että aika pienet murheet ihmisellä, jos sukupuolella on noin kovasti merkitystä. Etkai vain halua paikkailla omaa lapsuuttasi tyttären kustannuksella? Elä tässä hetkessä hyvä ystäväni ja rakasta jokaista poikaasi, se on elämässä tärkeintä. Älä välitä mitä muut ajattelevat. Itse olisin enemmän kuin onnellinen useasta pojasta! Sehän on todella ihanaa kun on monta komeaa poikaa ja saa olla perheen kuningatar :) Itse ihailen aina usean pojan äitejä, tytötkin on kivoja ja söpöjä, mutta pojissa on sitä jotain!
Ensin kannatat tasavertaisuutta ja sitten nostat poikien äidit jalustalle... :DDD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tarkoittanut vähätellä tyttöjä. Tarkoitin vain, että ihmettelen miksi useasti poikia mollataan.
itse sain ihanan tyttären kaksi vuotta sitten kolmen pojan perään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutten ole tehnyt tyttäreni kanssa mitään tollaista, jota kuvailit.
Nimittäin siksi, ettei mua moinen kiinnosta! Mä olen se poikatyttö... Ehkä tytärtäni olisi kiinnostanutkin, mene tiedä.
Itselleni on aina tärkeää kuulla, että myös se poika on tervetullut ja rakastettu. Inhottaa nämä ihmiset, jotka yrittävät vain sitä tyttöä ja sitten kun kuulevat, että ei tulekaan, niin ovat suunnilleen valmiita keskeyttämään raskauden. :(
Olen kahden pojan äiti, ja heti toisen pojan syntymän jälkeen sain kuulla jopa siskoltani, miten pitäisi sitä tyttöä vielä yrittää. Anoppi oli koko raskausajan voivotellut meidän onnettomuutamme siitä, että saamme toisen pojan.
Itse olin ehkä pari ekaa viikkoa raskaudesta toivonut mielessäni tyttöä - olisihan se ollut kiva saada kumpaakin sukupuolta, mutta sitten tuli taas varmuus itselleni, että poikaahan odotankin (jokin sisäinen juttu molemmissa raskauksissa). Oli outoa tuntea helpotusta rakenneultrassa, kun kuulin, että poika tulossa. Aloin oikein miettiä, miksi tuo kolmannen lapsen ja nimenomaan tytön yrittäminen tuntuu ahdistavalta, kun kuitenkin kolme lasta haluamme. Syyt siihen ovat nämä:
- en ole naisellinen nainen enkä nauti tyttöjen jutuista kovastikaan. Käyn toki kampaajalla, meikkaan, kun olen töissä, mutta en nauti shoppaamisesta enkä kynsien lakkaamisesta enkä muistakaan tyttöjutuista
- inhoan vaaleanpunaista pienillä vauvoilla ja taaperoilla. Inhoan myös röyhelöitä ja balettipukuja.
- en kestä tyttömäisiä tapoja ratkaista riitoja. Lapsillani on 10 eri-ikäistä serkkua ja voi, miten inhoan tyttöjen tapoja riidellä ja kinastella. Mitään ei myönnetä, selän takana yritetään saada muita yhtä vastaan, sanallista ilkeilyä, vaikka asia on jo selvitetty jne.
- en ole sinut oman naiseuteni kanssa ja pelkään, että saattaisin olla liian rikkinäinen nainen ollakseni minkäänlainen esimerkki tytölle.
Niinpä tässä mietin, uskallanko lainkaan yrittää kolmatta lasta, kun sukulaiset olettavat, että haluamme tytön ja pitävät siitä kamalaa meteliä ja itse sitä poikaa toivon ja niin toivoo kai mieskin (mutta ehkä siksi, kun tyttö olisi tietysti vähän eri juttu kuin jo nämä poikavauvat eli toivoo varmaan vaan tuttua ja turvallista). Silti jokin osa minua suree koko ajan, kun en sitä tyttöä uskalla toivoa/saada. Olisihan se hieno kokemus, jos kaikki sujuisi hyvin. Ja kamala juttu, jos ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen raskaana ja näyttää siltä, että odotan toista poikaa. Minusta se on hauskaa!
Oikeasti, eihän sillä ole väliä, kumpaa sukupuolta lapset ovat, he ovat aina niin kertakaikkisen rakkaita.
Olen sitä mieltä, että äiti pääsee poikien kanssa sillä tavalla helpommalla, että ei tarvitse peilata omaa naiseuttaan kasvavaan pikkunaiseen. Monelle vanhenevalle naiselle oman tyttären muuttuminen hehkeäksi nuoreksi naiseksi on kova ja monia kiellettyjä tunteita herättävä tapahtuma. Puhun kokemuksesta. Monet nuorten naisten syömishäiriöt ja masennukset pohjaavat tähän ongelmaan.
Poikien äidillä ei näitä haasteita ole. Muita, kuten vaikka se, ettei kasvata pojistaan passattuja peräkammarinpoikia, on kyllä.
Minulla on neljä poikaa ja vihonviimeisenä, hännänhuippuna se viides olikin tyttö! Voi sitä riemua! Olin jo asennoitunut etten koskaan saa tytärtä. Olin surullinen (vaikka tottakai iloinen terveistä pojistani), kaipasin tytärtä niin, että sattui ja en voinut kenellekään asiasta sanoa.
Nyt meillä on se 2v prinsessa, joka vaihtelee vaatteita monta kertaa päivässä, hänellä on vyötäröön asti ulottuvat kihartuvat hiukset, suu on kuin ruusunnuppu. Hän on kaunis, niin nätti pieni tyttö, että joka kerta kun häntä katson sydän pakahtuu ja ajattelen hiljaa mielessäni, että siinä hän on, unelmani, jota ilman luukin jääväni.
Minulla oli vielä 1,5 vuotta sitten kuusi poikaa ja suuri toive saada tyttö.Ja ennen kuin joku ehtii, rakastan poikiani enemmän kuin elämää.
Ei kukaan hanki 7 lasta halutakseen vain tiettyä sukupuolta. Mutta ihana yllätys oli kuopus joka on tyttö.
Nyt meillä taapertaa pitkähiuksinen(neidillä tosiaan paljon hiuksia jo syntyessään ja ne eivät todellakaan ole lähteneet vaan aksvaneet ja paksuuntuneet) nyt 1-vuotiaana ulottuvat jo ponihännälle=)
Toivottavasti toiveesi toteutuu.
Tytöt voivat kuitenkin olla myös poikatyttöjä, kuten totesit. Minulla on tyttö, joka ei koskaan ole ollut kiinnostunut barbeista eikä vauvanukeista. Mekkoa hän ei suostu laittamaan ylleen kuin erityistilanteessa. Häntä kiinnostavat pelit. Pienenä hän tykkäsi leikkiä rakennuspalikoilla, autoilla ja palapeleillä. Nyt vanhempana hän sai raivarin, kun ehdotin, että menisimme yhdessä johonkin meikkikouluun. "Sä et voi pakottaa mua meikkaamaan!"
Toisaalta, pienenä, noin 5-vuotiaana, hän tykkäsi leikkiä kanssani kampaajaa. Hän kampasi hiukseni ja laittoi minulle kaikki leikkikorunsa. Se oli hauskaa kyllä.