Kahdessa kerroksessa asuminen pikkuvauva-aikana, entäs yhdessä tasossa? Onko kokemuksia molemmista?

ehdottomasti yhdessä tasossa! Mulla kokemusta molemmista. Asuimme kahdessa tasossa kunnes lapset olivat 5 v. ja 2,5 v. Nyt asumme kolmen lapsen kanssa 1,5 kerroksisessa itse rakennetussa omakotitalossa.



Yläkerrassa on varastotilaa, aula ja yksi huone. Kaikki muu on alakerrassa. Kahdessa tasossa asuessa aina joku tärkeä kapistus oli eri kerroksessa kuin itse ja elämä oli portaissa ravaamista. Lisäksi tuo monen mainitsema ongelma, etteivät pienet lapset viihdy yksinään yläkerran makuuhuoneissa leikkimässä vaan kaikki lelut olivat olohuoneessa.



Meillä on nyt yläkerrassa tietokone ja lasten telmimistilaa. Sinne komennamme lapset joskus riehumaan. Eli hyvä juttuhan se tavallaan on et kuitenkin on 1,5 kerrosta. Vastaan siis, et 1,5 kerrosta on paras. Yhdessä tasossa kaikki jokapäivä tarvittava mut lisäksi "ullakko" tai "kellari" varasto- ja riehumistilana.

paitsi nyt nelosen aikaan kahdessa. Ei mitään ongelmaa kummassakaan. Enemmän tykkään kahdesta tasosta kun on helpompi järjestää yksityisyyttä jne tarvittaessa. Paljon tietenkin riippuu huonesijoittelusta. Meillä alhaalla vain isoimpien kolme makkaria, sauna ja khh. Ylhäällä sitten muut.

lelukoppa täällä alakerrassa, keittiö/olohuoneen välissä.

Isommat leikkivät huoneissaan tai välillä tuovat alakertaan jonkun leikin.

Mutta 1v on jatkuvan valvonnan alla ja lelut siten tässä, jossa itse puuhailen.

Enkä todella tajua ajatusta siitä, että 1-vuotias leikkisi omassa huoneessaan ja siksi olisi hyvä, että makuuhuoneet olisivat samassa tasossa. Höpö höpö.



Meillä on alhaalla eteinen, takkahuone, saunatilat, kodinhoitohuone ja yksi huone, joka on työhuoneena. Yläkerrassa on makuuhuoneet ja olohuone sekä keittiö ja vessa. Kuopuksen lelukoreja on yksi olohuoneessa ja yksi tässä keittiön ja aulan välissä sekä muitakin isompia leluja lojumassa tässä oleskelutilassa. En todellakaan voi jättää eikä lapsi myöskään jäisi omaan huoneeseensa, vaikka sieltä ei ole keittiöön kuin ehkä 4 metrin matka. Ihan sama ongelma teillä siis olisi, vaikka olisitte yhdessä tasossa.



Etuja kaksikerroksisuudesta on se, että alakerrassa on vaunut ja ulkoiluvaatteet, turvakaukalo yms. tilaa vievät tavarat. Onhan se vähän noloa, kun tulee yllätysvieraita, että niitä tavaroita löytyy heti nenän edessä (viedään kodinhoitohuoneeseen, jos tiedetään, että on tulossa vieraita mutta ei muuten), mutta sitten taas siellä ylhäällä on tilaa. Lisäksi takkahuoneessa on videotykki ja mies voi katsoa elokuviaan rauhassa ilman että lapset häiriintyisivät, kun nukkuvat.



Meillä lapset nukkuvat kyllä omissa huoneissaan, vaikka menisinkin alakertaan esim. saunaan tai katsomaan televisiota. Yleensä en niin tee vaan oleilen tässä yläkerrassa netissä, mutta ei ne lapset tiedä, mitä minä puuhaan pitkin iltaa vaan nukkuvat eikä siksi ole mitään väliä sillä, missä he nukkuvat. On oikeasti vähän outoa, jos 9-vuotias ei kykene oleilemaan yläkerrassa, kun vanhemmat ovat alhaalla... Meidän lapset ovat siis 4- ja 1-vuotiaat, ja nukkuvat kyllä eivätkä kyttää vanhempien puuhia.

Vauva saa nukkua rauhassa päikkärit ja joskus iltaa pitkään istuessa alakerrassa voi vähän pitää ääntäkin ja katsoa leffaa äänten kanssa.

Perheessämme on 1-veen lisäksi 2 alakoululaista.

Kaikki makkarit siis yläkerrassa.

t. ed?

Minusta tuntuu, että lapset usein majoittuneet olohuoneeseen. Nyt isompana ovat siellä ylhäälläkin leikkimässä tai lukemassa. Itse keksin juuri eilen mennä itse oleskelemaan sinne ylös. Mulla on siellä myös vaippoja ja varavaatteita (huonompia vanhoja vaatteita). Se on jännä juttu, että lapset helposti seuraavat perässä ja kohta kaikki ovat yläkerran huoneissa. Eniten inhoan tulla portaita alas, yritän olla tosi varovainen, olen joskus kompastunut niissä aiemmin. En koe hankalaksi, koska yhden tason asunnot ovat olleet liian pieniä, nyt on sentään tilaa täällä alhaallakin.

ei voi (terveen ihmisen) elämä olla niin vaikeaa, että yhdet tai kahdetkaan rappuset siihen vaikuttaa millään lailla! Meillä oli 3 kerrosta pikkuvauva- ja taaperoaikana (alin kerros siis sauna ja kodinhoitotilat ym. joten sielläkin joutui käymään) ja sen verra normaalikuntoinen olen, ettei portaat tee tippaakaan tiukkaa.

jos kerroksissa on tarpeeksi tilaa. Tällaiset 45m2/kerros -ratkaisut, kuten meillä on, eivät toimi. Puolet asunnosta jää aina käyttämättä eikä missään ole tilaa tarpeeksi.



Olen ajatellut, että kämpässä pitäisi olla ainakin 160 neliötä, jotta kaksikerroksinen asunto olisi mukava. 80 neliötä/kerros olisi varsin riittävä tila.

ja olosuhteiden pakosta (mm. kaavamääräykset) talosta tulee kaksikerroksinen. Meillä on vauva ja 3-vuotias. Ollaan yritetty ottaa kaksikerroksiseen taloon liittyvät epäkohdat huomioon suunnittelussa. Alakertaan meille tulee keittiö, olohuone, makuuhuone/työhuone ja eteinen kuraeteisineen.



Ylös tulee muut makkarit ja pesutilat sekä oleskelutila. Yläkerrassa olisi myös kodinhoitohuone (ei tarvii raahata pyykkejä turhaan kerrosten väliä). Yläkerta olisi näin meidän omaa tilaa, alakerrassa oltaisiin vieraiden kanssa.



Ajatuksena meillä on se, että lasten kanssa oleskellaan päivisin alakerrassa. Työ/makuuhuone, joka on alakerrassa keittiön ja olohuoneen yhteydessä, toimii alkuun lasten leikkihuoneena. Varmaan tulevat nyt pieninä paljon olemaan olohuoneessa ja keittiössä, jotka ovat lähes yhtenäistä, avointa tilaa. Lasten romppeet, turvakaukalot ym. säilytetään kuraeteisessä. Vaunut ym. lämpimässä ulkovarastossa. Eteinen on tehty tarkoituksella tilavaksi, että mahtuu hyvin pukemaan lapset.



Yläkerrassa on makuuhuoneet, ja niiden viereen oleskelutilaan ollaan laittamassa telkkari, jottei lasten tarvitse illalla hätäillä, jos sattuvat heräämään ja me vanhemmat oltaisiinkin alakerrassa. Toisaalta on myös mahdollisuus lasten häiriintymättä katsoa telkkaa alakerrassa olohuoneessa. Katsotaan nyt, kumpi vaihtoehto osoittautuu toimivammaksi.



Wc ja kylppäri löytyvät kummastakin kerroksesta, joten pottailu ja vaipanvaihto onnistuu kummassakin. Käytännössä vaipanvaihtopisteen olen suunnitellut laittavani kodinhoitohuoneeseen, joten kakkavaipat täytynee kivuta vaihtamaan yläkertaan.



Käytännössä arveluttaa ramppaaminen kerrosten välillä. Sen on huomannut rasittavan jo nyt rakennusaikana. Lasten kulku portaissa mietityttää myös. Toisaalta uskon meidän miettineen toiminnallisuuden aika tarkasti, siten että talo soveltuu sekä pienten lasten että myöhemmin teinien sekä vielä myöhemmin kahden aikuisen asunnoksi.

että portaissa ravaaminen sinänsä rasittaa ketään, vaan enemmänkin huonejärjestelyt. Esimerkiksi meillä on koira, kaksi pientä lasta ja pesutilat yläkerrassa. Vaikka koiran kuinka pukee kurapukuun, se täytyy silloin tällöin lenkin jälkeen pestä. Mä kyllä koen tosi rasittavaksi viedä kuraista koiraa yläkertaan, kun ei sen voi antaa itse kävellä sinne (kura leviää joka paikkaan) mut en mä voi oikein kantaakaan sitä kierreportaissa (omat vaatteet ois heti likaiset). Tässä vaan yksi esimerkki. Lisäki en mielelläni kulje jatkuvasti portaissa pieni vauva sylissä kun samassa hötäkässä on pienempi taapero ja koira jaloissa. Ois paljon kivempi, kun kaikki huoneet ois samassa tasossa kuten entisessä asunnossa, mä koin sen paljon helpommaksi.

ekan kanssa yhdessä kerroksessa. Nyt toinen tulossa, ja asunto kahdessa kerroksessa. Mua vähän ärsyttää, kun kaikki elämä on käytännössä alakerrassa, ja puolet asunnosta on käyttämättä. Koska kaksivuotias ei tosiaan leiki ylhäällä itsekseen, niin lelutkin on alakerrassa. Eteinen on lisäksi niin pieni, ettei sinne mahdu yhtään mitään, ja meillä on ulkovaatteita olkkarissakin naulakossa, aina on jotenkin sotkuisen oloista. Mä olen ottanut sen asenteen, että meillä näyttää seuraavan vuoden verran aika kamalalta, kun pienessä olkkari-keittiöyhdistelmässä täytyy olla kaikki vauvan tarvikkeet muun romun lisäksi + lastenrattaat keskellä olkkaria koska ei niitä voi muualla säilyttää. Meillä tulee oikeasti olemaan käsittämättömän ahdasta, vaikka huonekaluja ei ole kuin pieni sohva ja telkkari + ruokailuryhmä. En vain käsitä, kuka valopää suunnittelee PERHEasuntoja joissa normaalit perheeseen kuuluvat asiat on tehty mahdollisimman vaikeaksi. Oispa edes pesutilat alakerrassa, sekin helpottais elämää paljon.

Eli tämä kaksitasoa on todella toimimaton PIKKULAPSIperheessä. Meille syntyi kakkonen ja samalla muutettiin kahteen tasoon. Oli elämämme suurin virhe. Oikeastaan mitään muuta hyvää puolta en keksi, kuin että yläkerta pysyy siistinä, eihän siellä käydä muuta kuin nukkumassa ja pesulla.

Pyykkivuori senkun kasvaa ylhäällä, koen hankalaksi mennä pyykkäämään ylös ja jättää vauva ja taapero alas. Ylhäällä niille ei ole mitään leluja eikä ne siellä viihdy, repisivät vain kaikki kaapit auki ja kamat pois pyykätessäni.

Kaikki lelut ja roinat, vaunut sun muut on tässä ahtaassa 50 neliössä alhaalla.

No onneksi olemmekin jo muuttamassa yhteen tasoon tästä helvetist-.

Yksi makkari on alhaalla, ylhäällä 4. Ylhäällä ei ole vessaa, joten esim. yöllä pyllynpesut tehdään alakerrassa. Mutta ei ole ongelma sekään.



Tuntuu oudolta, että monet kokee niin ongelmalliseksi tilanteen.

Yksi makkari on alhaalla, ylhäällä 4. Ylhäällä ei ole vessaa, joten esim. yöllä pyllynpesut tehdään alakerrassa. Mutta ei ole ongelma sekään. Tuntuu oudolta, että monet kokee niin ongelmalliseksi tilanteen.

Missä teillä on pienen lapsen lelut tai missä lapset leikkii? Yksinään ylhäällä valvomatta?

Siksi tämä on hankala, koska yläkerran makkareita ei pääse hyödyntämään leikkihuoneina päiväsaikaan, kun ei 1 ja 3 vuotiasta voi päästää ilman valvontaa ylös ja itsellä omat hommat on alhaalla. Eli nyt keittiö/olkkari on pelkkää lasten leikkialuetta.

Oikeesti teet aloituksen tällaisesta. Mitä fiiliksiä?!!?

En koe mitenkään ongelmaksi kahta kerrosta. Kyllä meillä on aktiivisesti käytetty molempia kerroksia varsinkin sitten kun lapsia oli useampi.

Pienemmät leikki paljon alakerrassa mutta isommat sitten ylhäällä. Meillä on paljon tilaa olohuoneessa eli tilaa myös leikeille.

Aikuisten makuuhuoneessa ylhäällä pieni nukkui päiväunensa rauhassa, muut olivatkin sitten alakerrassa juuri silloin.

kätevämpää asua yhdessä tasossa, mutta toisaalta on kiva että makuuhuoneet on "rauhoitettu" eri kerrokseen. meiillä myös kylppäri on toisessa kerroksessa, eli sinne aina pyllynpesulle! Pienen vessasa en pese vauvanpyllyä, kun en halua kakkaroiskeita ympäriinsä, siivoiltaviksi.

ekan kanssa yhdessä kerroksessa. Nyt toinen tulossa, ja asunto kahdessa kerroksessa.



Mua vähän ärsyttää, kun kaikki elämä on käytännössä alakerrassa, ja puolet asunnosta on käyttämättä. Koska kaksivuotias ei tosiaan leiki ylhäällä itsekseen, niin lelutkin on alakerrassa. Eteinen on lisäksi niin pieni, ettei sinne mahdu yhtään mitään, ja meillä on ulkovaatteita olkkarissakin naulakossa, aina on jotenkin sotkuisen oloista.



Mä olen ottanut sen asenteen, että meillä näyttää seuraavan vuoden verran aika kamalalta, kun pienessä olkkari-keittiöyhdistelmässä täytyy olla kaikki vauvan tarvikkeet muun romun lisäksi + lastenrattaat keskellä olkkaria koska ei niitä voi muualla säilyttää. Meillä tulee oikeasti olemaan käsittämättömän ahdasta, vaikka huonekaluja ei ole kuin pieni sohva ja telkkari + ruokailuryhmä. En vain käsitä, kuka valopää suunnittelee PERHEasuntoja joissa normaalit perheeseen kuuluvat asiat on tehty mahdollisimman vaikeaksi. Oispa edes pesutilat alakerrassa, sekin helpottais elämää paljon.

Tosin yksi makkareista on alakerrassa, joten se oli lasten leikkihuone, siellä pidettiin myös matkasänkyä jonne vauvan pystyi laittamaan vaikka siksi aikaa kun kävi hakemassa postin. Ylhäällä nukuttiin päikkärit ja yöunet. Meillä on pesutilat molemmissa kerroksissa.



Vaunuja ei ollut, kuomurattaat sai niin pieneen nippuun, etteivät vieneet juurikaan lattiatilaa.



Nyt kun lapset ovat kouluikäisiä, on hyvä, että makuuhuoneet ovat omassa rauhassa yläkerrassa.

Olohuone ja yksi huone ja keittiö ovat alakerrassa. Eihän tämä toimi. Lopulta muutettiin koko porukka pelkästään ahtaasti alakertaan asumaan.



Ei lapsi halua yksin nukkua yläkerrassa, kun vanhemmat vielä valvovat, ei halua yksin olla siellä päiväunilla. Lelut eivät pysy yläkerrassa, kun lapsi haluaa olla alakerrassa olohuoneessa ja keittiössa, missä muutkin ovat.



Lapsi on nyt jo 9-vuotias. Olen alkanut ajatella, että joko alkaisi toimia tämä kahden kerroksen ratkaisu, vai vieläkö toisi kaikki kamppeensa alas. Luultavasti toisi.