Mitä mieltä isästä, joka herää aina lasten kanssa aikaisin ja antaa äidin nukkua?

että pitäis herätä samantien pystyyn hypäten ja aamutouhut aloittaen kuin armeijassa.

Meillä aamuja yleensä vuorotellaan ja hyvin usein syötän vauvan ja annan miehen heräillä sen aikaa.

Vaihdan usein myös vauvalle vaipan sillä aikaa kun mies käy pistämässä kahvin keittymään.

Sitten mies hakee vauvan, nostaa muut sängyistään ja aloittaa aamutoimet pikkuhiljaa, minä isken pään tyynyyn ja nukun sen verran kuin tuntuu.

Yleensä nukun sen 1-3h ja ovat juuri ja juuri saaneet aamutoimet hoidettua. Musta se on ihan ok, meillä ei hötkyillä. Mihin meillä kiire on valmiissa elämässä?

Meillä mies on niin huono heräämään, että joudun potkimaan miehen ylös, jonka jälkeen voisin jatkaa nukkumista. Ongelma vaan on, että olen siinä vaiheessa niin ärtynyt ja piristynyt, että en enää pysty. Mies ei herää vauvan kitinään tai itkuun. Sitten heräily "oota hetki, kun saan silmät auki" -linjaa. Sen ajan minä pidän vauvaa, kun en jaksa kuunnella itkua ja sitten joskus 15 minuutin päästä mies on valmis nousemaan ylös.

Pari kuukautta nousin jokaikinen aamu itse, kun en jaksanut tuota vetkuttelua ja tappelua ja tönimistä ja lapsen huudattamista. Mutta nalkutin asiasta kyllä ehkä noin kerran viikossa sunnuntaina, kun taas yksi viikko ja viikonloppu meni niin, että en saanut nukkua yhtään pidempään. Nyt sitten otti täksi viikoksi käyttöön sen, että nousee aina yhtä aikaa meidän kanssa eikä ymmärrä, miksi valitan asiasta. Nythän homma on kuulemma on tasapuolista, kun kumpikaan ei saa nukkua pidempään. Ai niin, ja kuka käskee minun valvoa niin pitkään, että vielä väsyttää nousta lasten kanssa...

Miksi täällä tehdään tuollaisia ikiaikaisiin parisuhdekäsityksiin perustuvia aloituksia? Provoilun vuoksi? Vai onko oikeasti vielä 2010-luvulla joku sitä mieltä että isä joka nousee lasten kanssa aamuisin on jotenkin outo tai erilainen kuin äiti joka tekee saman asian?

Tai, no tietysti erilaisuutta voi ilmetä esimerkiksi siinä että toinen on aamuvirkku ja toinen ei...

että pitäis herätä samantien pystyyn hypäten ja aamutouhut aloittaen kuin armeijassa. Meillä aamuja yleensä vuorotellaan ja hyvin usein syötän vauvan ja annan miehen heräillä sen aikaa. Vaihdan usein myös vauvalle vaipan sillä aikaa kun mies käy pistämässä kahvin keittymään. Sitten mies hakee vauvan, nostaa muut sängyistään ja aloittaa aamutoimet pikkuhiljaa, minä isken pään tyynyyn ja nukun sen verran kuin tuntuu. Yleensä nukun sen 1-3h ja ovat juuri ja juuri saaneet aamutoimet hoidettua. Musta se on ihan ok, meillä ei hötkyillä. Mihin meillä kiire on valmiissa elämässä?

Niin ollaan automaattisesti työttömiä?

Mutta heti jos on jotain ylimäärästä vaikka lapsi kipeenä tai muuten levottomia öitä ni sillon mies herää aikasemmin, koska minä joudun valvomaan yöllä.

Meillä tämä ei toimisi, koska minä olen aamunvirkku ja mies taas aamu-uninen.

Meillä myös tällainen toimiva nukkumajärjestely. Mies valvoo vauvan kanssa yöt ja nukkuu aamusta iltapäivään. Minä nukun yön ja herään aamusta aikaisin. Ja mies on itse päättänyt näin ja tämä sopii meidän erilaisille unirytmeille hyvin.

ps ap- nauti

Teillä ei vissiin ole kukaan töissä?

että pitäis herätä samantien pystyyn hypäten ja aamutouhut aloittaen kuin armeijassa. Meillä aamuja yleensä vuorotellaan ja hyvin usein syötän vauvan ja annan miehen heräillä sen aikaa. Vaihdan usein myös vauvalle vaipan sillä aikaa kun mies käy pistämässä kahvin keittymään. Sitten mies hakee vauvan, nostaa muut sängyistään ja aloittaa aamutoimet pikkuhiljaa, minä isken pään tyynyyn ja nukun sen verran kuin tuntuu. Yleensä nukun sen 1-3h ja ovat juuri ja juuri saaneet aamutoimet hoidettua. Musta se on ihan ok, meillä ei hötkyillä. Mihin meillä kiire on valmiissa elämässä?

Ootko ikinä kuullu vuorotyöstä?

Esim meillä mies valvoo vauvankanssa yöt, nukkuu päivän ja on iltapäivän-illan töissä

Teillä ei vissiin ole kukaan töissä?

että pitäis herätä samantien pystyyn hypäten ja aamutouhut aloittaen kuin armeijassa. Meillä aamuja yleensä vuorotellaan ja hyvin usein syötän vauvan ja annan miehen heräillä sen aikaa. Vaihdan usein myös vauvalle vaipan sillä aikaa kun mies käy pistämässä kahvin keittymään. Sitten mies hakee vauvan, nostaa muut sängyistään ja aloittaa aamutoimet pikkuhiljaa, minä isken pään tyynyyn ja nukun sen verran kuin tuntuu. Yleensä nukun sen 1-3h ja ovat juuri ja juuri saaneet aamutoimet hoidettua. Musta se on ihan ok, meillä ei hötkyillä. Mihin meillä kiire on valmiissa elämässä?

Ootko ikinä kuullu vuorotyöstä?

Esim meillä mies valvoo vauvankanssa yöt, nukkuu päivän ja on iltapäivän-illan töissä

Jos perheessä on kerta vauvakin. Tai yrittäjä joka tekee töistä kotona.

Mun mies on TÄYSIN toisesta ääripäästä. Ei lomilla ei viikonloppuisin, ei KOSKAAN tee noin. Vaikka itse saan unta 3-5h yössä (jo vuosikaudet), hän nukkuu täydet unet ihan joka yö toisessa huoneessa. Herra iso herra, kun KÄY TÖISSÄ (arkena, siisti sisätyö), niin hänellä on oikeus nukkua AINA rauhassa niin paljon kuin huvittaa.



ETTÄ NÄIN!

minä saan nukkua ja mies herää pojan kanssa.

Meillä näin, koska mies pärjää huomattavasti vähemmällä unella kuin minä.

Silloinkin kun saisi rauhassa nukkua herää melko aikaisin.

Tämä ihana järjestely auttaa minun jaksamisessani todella paljon.

aamuntorkku. Mikä taas tekisi miehestä ihanan, kun antaa vaimonsa nukkua vapaaehtoisesti=)

Ajattelisin vissiin, että heidän perheessä homma toimii noin.



Meillä mies on aamunvirkku. Hänellä on liukuva työaika ja lähtee töihinkin viimeistään klo 7 että pääsee ajoissa kotiin perheen luo iltapäivällä. Arkiaamuina minä hoidan aamutoimet lasten kanssa, sillä he heräävät 7-8 maissa. Mutta aina viikonloppuisin ja lomilla mies tekee sen, sillä heräisi joka tapauksessa niihin aikoihin.



Meillä mies on onneksi ollut sitä mieltä aina, että myös hän voi yövalvoa lasten kanssa. Esikoinen oli pullovauva ja huono nukkumaan. Niinpä eka vuonna mies oli yövastuussa 2-3 yönä/vko. On sitä mieltä, että kyllä sitä nyt yhden huonosti nukutun yön jaksaa töissä ihan hyvin. Ei siis ikinä ole vetänyt tätä "mutta minähän käyn töissä, emmä voi valvoa" -korttia.



Toinen lapsi oli sitten paljon parempi nukkuja ja imetyskin sujui. Silloin jaksoin hyvin itse hoitaa yöt mutta olisi mies silloinkin tullut hätiin jos olisi ollut tarvetta.



Minulla on ihana mies.

tosin minäkään en nuku aamuisin pitkään vaikka voisinkin, en vaan saa enää unta. Mut on kiva välistä köllötellä sängyllä ja miettiä omia ajtuksia. Jos olen väsynyt, koetetaan järjestää niin, että saan nukuttua jossain vaiheessa päikkärit niin että vuorokauden unimäärä pysyy siedettävänä.

Oma mies on tuollainen; han on ensinnakin aamuvirkku ja heraisi joka tapauksessa aikaisin (oli lapsia tai ei) ja toiseksi ei ole joutunut vuosikausia nousemaan yolla lasten ollessa pienia ja imettamaan jne. Eli ihan "reilu tyonjako" ainakin meilla on tuo jarjestely.

Minä sen sijaan hoidan lasten yöheräilyt. Joskus minunkin täytyy saada nukkua.

Kuulostaa satuolennolta! Jonkun mielikuvituksen tuotetta!! :D

minä vastaavasti annan miehen nukkua päiväunet viikonloppuisin ja lomalla. Iltaisin hoidan lasten kylvetykset ja muut toimet, että mies saa rauhassa katsoa uutiset.

Meillä sama toimii toisin päin, vaihdamme vuoroa klo 10