Minä en jaksa enää olla vahva.

Tänään taas on ollut paljon parempi päivä. Nuoriso palasi kotiin ja luin eilisestä Suomen Kuvalehdestä että hirveä murrosikä onkin Freudin tyttären keksintöä eikä lainkaan välttämätön.







ap

Kuulostat sympaattiselta ja lapsesi ovat varmasti fiksuja.



Aika paljon voi yhden niskaan kaatua : / Ehkä tuossa on kuitenkin jotain liikaa, elä välillä omaa elämääsi. Ikäviä asioita sattuu, mutta sinun ei aina tarvitse olla se supernainen.



Hyvää jatkoa!

Tänään taas on ollut paljon parempi päivä. Nuoriso palasi kotiin ja luin eilisestä Suomen Kuvalehdestä että hirveä murrosikä onkin Freudin tyttären keksintöä eikä lainkaan välttämätön.

ap

Silloin kun joutuu ottamaan päävastuun lapsesta / lapsista yksin, helposti tulee sellainen olo, että sitten kun saakin omaa aikaa, ei osaa sitä käyttää. Mutta vähitellen siihenkin tottuu niin että osaa nauttia sitten nuorison kanssa olemisesta. Hienoa että olet ylpeä heistä.

Freudin tytär on oikeassa. Eivät kaikki ole kamalia murkkuja. Itse olen vähän sinun lapsiasi nuoremman teinin yksinhuoltaja eikä hän ole sen vaikeampi kuin viisivuotiaanakaan. Ja yläkoulun opettajana tiedän, että ne, jotka ovat hirveitä murrosiässä, ovat sitä pahimmillaan kahdeksannella luokalla.

Iloa elämääsi!

terapia ei tarkoita menneiden jatkuvaa kaivelua, vaan sen tavoitteeksi voi asettaa minuuden vahvistamisen. Toki aiempi elämä käydään läpi ja menneeseen liittyneet ikävät asiat nostetaan käsittelyyn, mutta tämän jälkeen ne asettuvat omaan pieneen lokeroonsa menneisyyteen, eivätkä enää vie energiaa ja voimia nykyhetkessä.



Itse olen kokenut todella hienona kokemuksena oman terapiani, jossa minut nostettiin vaikeasta masennuksesta ylös takaisin ihmisten pariin ja työelämään. Tämä vuosi terapia kulkee tukena työelämä palauttuani, mutta sitten pärjään jo itse. Suosittelen lämpimästi muillekin vaikeiden elämänvaiheiden kokeneille, terapia tuo esiin itsestä ne voimavarat ja vahvuudet, joita sinussa on. Et vaan lvälttämättä tajua että niitä on.

Lähde liikkeelle niistä ihan elämän perusteista: töitä on ja huolehdit lapsista, henkisesti ja fyysisesti. Huolehditko itsestäsi?



Psykoterapia voi olla hyvä ehdotus, mutta samalla terapia voi olla todella rankkaa - eli jos tuntuu, ettei ole voimavaroja mihinkään, niin voi olla, ettei ole terapiaankaan. Psykologilla voi käydä juttelemassa myös ilman terapia-aikomusta, purkamassa akuutimpia murheita ja tilannetta, ehkä yrittää yhdessä löytää keinoja, jolla saisit lisää voimia elämääsi. Sitten näiden jälkeen voisi harkita sitä pitempää terapiaa, jos se tuntuisi tarpeelliselta.



Pystytkö ottamaan lomaa? Onko sulla jotain ihanaa paikkaa, harrastusta, materiaa tmv, jota kaipaisit? Oletko tyyppiä, joka pitää kauneushoidoista, hieronnasta ym.? Tai sitten luonnosta, liikkumisesta, hiljaisuudesta? Ylipäätään maisemanmuutoksesta?



En ehdota noita siksi, että ne ratkaisivat kaikki ongelmat, mutta ne voivat antaa edes hetkeksi etäisyyttä ja auttaa keskittymään itseen ja itsestä huolehtimiseen.

Voi kun saisit huilata. Toivon että voisit vielä nauttia kevyestä elämästä. Muisathan, että vaikka lapsesi ovat jo vanhoja voivat he tarvita vielä äitiä.

Aina ei tarvitse olla vahva. Anna lupa itsellesi olla myös se, joka tarvitsee muita.



Iso voimahalaus Sinulle!

mitä haluat itsellesi? kuka sinä olet? oletko elänyt omaa elämääsi vuosiin?

suosittelen lämpimästi kognitiivista psykoterapiaa

...Huolehdit ihan liikaa toisista. Lapsesi ovat jo isoja, pian he itsenäistyvät. Saat aikaa itsellesi kun vaan otat sitä!



Huomenna teet jotain tosi kivaa. Unohda hetkeksi kaikki muut ja mieti mitä itse kaikkein eniten tahdot juuri nyt tehdä ja tee se.

mitä haluat itsellesi? kuka sinä olet? oletko elänyt omaa elämääsi vuosiin?

niin pääsee kotiin pelkäämään mistä taivas tällä kertaa putoaa päähän.

ap

... on ollut tosi rankkoja juttuja viimeisten vuosien aikana ja nyt, kun kaikki alkaa helpottaa, teet menneistä surutyötä, ehkä vasta nyt suret eroasi ja ehkä kannat jo huonoa omaatuntoa siitä, että lapset kasvavat ja olet toivonut saavasi vapautta.



Ota vapautta itsellesi jo nyt. Hienoa, että sinulla on töitä. Toivottavasti sinulla on hyvät välit lapsiisi. Nauti heistä. He ovat jo isoja niin, että pärjäävät itsekseenkin ilman että isä ottaa heistä vastuuta ja sen tähden ota vapaa-ajalla omaa aikaa. Mieti mikä tuo sinulle iloa. Harrastatko jotakin kodin ulkopuolella? Kerran viikossakin jokin iloa tuova juttu tarjoaa mielenvirkeyttä. Tapaa ystäviäsi. Istahda töitten jälkeen kahvilaan kirjaa tai lehteä lukien tai vain mietiskellen. Näin sinulle jää voimia olla teiniesi kanssa ja tehdä yhdessä jotakin kivaa tai vain olla kotona kaksin tai kolmin.



Jos yksinolo ahdistaa lasten ollessa pois, vähennä kotonaoloaikaa. Itsekseen voi istuskella kahvilan lisäksi vaikka kirjastossakin, käydä museossa, taidenäyttelyssä, elokuvissa, teatterissa, uimassa, kuntosalilla yms.



Onko sinulla miesystävää? Jos ei, nettideittaile.



Iloitse siitä, että tällä hetkellä sinulla on kaikki hyvin. Äitisi on terve, isälläsi on elämänlaatua parantava lääkitys ja veljesikään ei ole kokonaan vanhempiesi hoidettavana.





Älä murehdi etukäteen huomisesta, älä kanna menneisyyden taakkoja, löydä ilo tästä päivästä.





Voimia ja valoa elämääsi!

lapsesi voivat selvästi hyvin - olet tehnyt ison urakan ap

välillä tuntuu että he eivät ole saaneet/uskaltaneet edes kapinoida kun ovat nähneet miten raskasta tämä on vaikka olen yrittänyt olla rasittamatta heitä, mutta näkeväthän he missä mennään.



Oikeastaan ainoa mistä ei ole tarvinnut surra on raha ihan eron ensi hässäkän jälkeen, lasten isä on kyllä maksanut kunnon elatusmaksut ja tosiaan töitä on riittänyt.



Välillä vaan tuntuu että ei jaksa enää yhtään vastoinkäymistä ja silloin riittää että autosta palaa ajovalo ja tulee itku.



Onneksi pari ystävää on jaksanut kuunnella minun ainaisia valituksiani, vaikka tuntuu että minusta ei ole heille mitään iloa.



ap

Harva ihminen jaksaa moisten vaikeuksien läpi, mutta ilmiselvästi olet erittäin hyvin niistä suoriutunut. On ihailtavaa että omien vakeuksien keskellä riittää vielä voimavaroja myös muista huolehtimiseen. Lapsillasi on mitä parhain äiti. Nyt kun lepsesi pärjäävät jo joitakin aikoja ilman sinua, koita hemmotella itseäsi ja tehdä niitä asioita joista saat voimaa.



On normaalia, että siinä vaiheessa kun paine helpottaa, "repeää", kun siihen on edes jonkinlainen mahdollisuus. On niin pitkään pysynyt kasassa ja jaksanut, että sitten kun on "turvallista" hajota niin se tapahtuu.



On hienoa että tiedostat tapahtuneen ja sen vaikutuksen, sen turvin pääsee eteenpäin kun tietää mitä työstää.



Voimia Sinulle, pärjäät varmasti!