Lue keskustelun säännöt.
Meidän (olematon seksielämä)
24.02.2011 |
Vituttaa niin paljon. Olen todella onnellinen mieheni kanssa ja rakastan häntä ja voin väittää, että myös hän rakastaa mua oikeasti. Kuitenkin meidän seksielämä on täysin olematon. No, kaksi kertaa olen tullut raskaaksi, mutta siinäpä ne meidän seksikerrat sitten melkeinpä onkin.
Me ollaan oltu yhdessä jo kuusi vuotta, mutta alusta asti seksi on ollut ongelmallista. Miehellä oli ensin jotain traumoja (eräänlaista hyväksikäyttöä teini-iässä ja todella vähän ja todella huonoja kokemuksia tyttöjen kanssa), mutta minä olin kärsivällinen, ajattelin että kyllä se siitä. Vaikeaa se kyllä oli, koska itseäni panetti ihan hulluna silloin alkuun, niin kuin yleensä suhteissa tapana on. Monta kertaa yritin lämmitellä miestäni, mutta tulin torjutuksi.
Välillä oli vähän parempia kausia (lue: saatoimme harrastaa seksiä 4-5 krt viikossa, ei kuulosta paljolta, mutta tässä suhteessa se oli sitä). Kuitenkaan nuo kaudet ei ole koskaan kestäneet kauaa.
Sitten tulin raskaaksi ja raskaana ollessa voin ensin todella pahoin ja raskausvaivat estivät seksin. Sitten lopuksi, kun itse olisin halunnut, mies ei enää voinut, kun maha oli niin suuri ja ahdisti häntä. Vauva syntyi.
Itse olin jo tässä vaiheessa ikään kuin sammunut seksuaalisesti, koska olin joutunut tukahduttamaan haluni liian monta kertaa ja lisäksi musta tuntui, etten ole naisena lainkaan haluttava. En enää ehdotellut seksiä, vaan otin sen, mikä annettiin.
Kun lakkasin imettämästä, naiseus alkoi herätä mussa uudestaan hiukan ja ihastuin ihan hulluna erääseen miehen ystävään, näin todella kuumia unia jne. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut, mutta itse olin tavallaan iloinen kuitenkin huomattuani, että kykenisin vielä seksiin.
Miehen kanssa seksi oli edelleen hyvin satunnaista, mutta olemme ilmeisen hedelmällistä väkeä, ja tulin taas raskaaksi. Nyt raskaana ollessani meillä on ollut seksiä tasan kerran, vaikka laskettu aika onkin ihan käsillä. En enää edes jaksa puhua koko asiasta, vaan annan ihan suiosiolla olla. Mies välillä sanoo, että olisi kiva sekstailla, mutta mä tunnen hänet ja tiedän että
a) sen on helppo sanoa niin, kun voi samalla sitten perustella, ettei nyt voida, kun sitä ahdistaa maha tms., jos vaikka yhtäkkiä ehdottaisinkin että pannaas sitten
b) sitä panettaa, mutta ei sen kummemmin minun kuin kenen hyvänsä muun kanssa, ts. se haluaisi vaan purkaa paineitaan.
Mä en tiedä, miten me selvitään. Haluaisin olla tuon miehen kanssa aina, mutta ilmeisesti joudun silloin kuolettamaan seksuaalisen osan itsessäni. Nykyään pukeudunkin jo ihan eri tavalla kuin ennen. Ennen kiinnitin paljon huomiota ulkonäkööni, nyt ei kiinnosta enää edes laittautua naiselliseksi, kun ei se kiinnosta ketään (siis miestäni). Ei häntä paneta sen enempää, jos olen pikku bikineissä tai korkkarit jalassa. En minä saa hänellä aikaan seisokkia.
Mainittakoon vielä, että ennen lasten syntymää me pantiin lähes yksinomaan aamulla. Minua se ärsytti, koska tuntui tosiaan siltä, että mies vaan halusi tyhjentää pussinsa, eikä lainkaan kiihottunut minusta. Ylipäätään minusta ei ole koskaan tuntunut siltä, että mies kiihottuisi minusta.
Olen kysynyt mieheltä (alussa varsinkin), onko hän homo, mutta sen kiistää. Hänellä ei ole todellakaan mitään homokammoa, mutta sanoo tykkäävänsä naisista.
En tiedä mitä tehdä, tää on kauheaa. Meidän parisuhde ja mun elämä olisi täydellistä, jos tämä asia olisi kunnossa, mutta ei.
Onko neuvoa, ajatuksia, vinkkejä, mitä vaan? Anteeksi että vuodatin näin pitkälti.
Kommentit (11)
en ossaa neuvoa mitenkää, mut voin kertoa ettette ole ainoita jotka tuommosesta kärsii. Meilläki on todella rakastava liitto. Ollaan todella tärkeitä toisillemme, mutta jostain syystä seksi ei vain luista. Sillon ku sitä harrastetaan, ni se on hyvää ja molemmat saa täydellisen tyydytyksen, mutta jostai syystä se on niiiiiin harvinaista, ja johtuu varmaan kummastaki. En tiedä, ollaan keskusteltu täysin avoimesti asiasta monta kertaa eikä kumpikaan syytä toista, mutta ei se asia vaan mihinkään etene. Ehkä emme vain ole niin himokkaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ohi silmien, mutta kiinnitin huomiota tuohon, että olit/ olet kärsivällinen. Tarkoittaako se passiivista odottamista, vai mitä olet tehnyt seksielämänne parantamiseksi? Kiihottaako miestäsi oikeasti bikinit ja korkkarit? Oletko ottanut selvää mikä häntä kiihottaa, millainen kosketus, millaiset tilanteet? En kysy tätä pahalla. Seksi on kauhean monisyistä ja monimutkaistakin, mutta esitetään usein hyvin suoraviivaisena esim leffoissa yms.
Parasta teidän tilanteessa on se että rakastatte toisianne. Yrittäkää vain jaksaa etsiä kaikkia tapoja pitää hauskaa yhdessä. Se etsiminenkin on hauskaa. Kaikkea hyvää!
Seurailen täällä, minkälaisia vastauksia saat, jos niistä olisi omaankin parisuhteeseeni apua.
Tuntuu hyvältä jo tietää, etten ole ainoa tässä tilanteessa.
ohi silmien, mutta kiinnitin huomiota tuohon, että olit/ olet kärsivällinen. Tarkoittaako se passiivista odottamista, vai mitä olet tehnyt seksielämänne parantamiseksi? Kiihottaako miestäsi oikeasti bikinit ja korkkarit? Oletko ottanut selvää mikä häntä kiihottaa, millainen kosketus, millaiset tilanteet? En kysy tätä pahalla. Seksi on kauhean monisyistä ja monimutkaistakin, mutta esitetään usein hyvin suoraviivaisena esim leffoissa yms.
Parasta teidän tilanteessa on se että rakastatte toisianne. Yrittäkää vain jaksaa etsiä kaikkia tapoja pitää hauskaa yhdessä. Se etsiminenkin on hauskaa. Kaikkea hyvää!
Ehkä olen tosiaan tehnyt asiat väärin. On totta, että vaikka me ollaan kyllä puhuttu seksistä aika paljonkin, ei ehkä oikeista asioista. En minä sen kummemmin tosiaan tiedä, mistä mieheni erityisesti tykkää tai tykkäisi. Pitää varmasti alkaa lähestyä asiaa siltä kannalta, kunhan se lapsen syntymän jälkeen taas tulee ajankohtaiseksi miehen mielestä...
Itseäni huolestuttaa kyllä sekin, etten enää itsekään tunne erityisesti halua miestäni kohtaan. Edellisestä kerrasta on niin kauan! Pidän häntä tosi komeana ja ihanana, mutta ei munkaan erityisesti tee mieli seksiä hänen kanssaan. Enpä tiedä, miten saisin taas haluni heräämään. Ehkä siihen menee tas vuosi, kun kohta taas imetänkin ja hormonitoiminta on sen mukaista.
ap
hyväksikäyttökokemus on kyllä melko varmasti suurin syy, ja jos mies ei aio käydä terapiassa tms. asian suhteen niin ongelma tuskin poistuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuuden viimisen vuoden aikana meillä oli seksiä 6 kertaa, josta syntyi 2 tyttöä. Viimeisen kolmen vuoden aikana seksiä oli 0 kertaa.
Lopulta otin ja erosin miehestäni.
Kerkesin olla sinkkuna 2kk, kun päätin nyt alkoi pilluralli ja kävin säännöllisesti neljän miehen luona. Kunnes sain morkkiksen ja itseinhon ja lopetin kaikki nuo.
Ny olen onnellisessa parisuhteessa. Jossa saan seksiä ja todellakaan en ymmärrä miksi muka olin onnellinen seksitömässä avioliitossa. Kunnon itsepetosta
Ethän vain ala syytellä itseäsi, ap? Ala mielummin ottaa selvää miehestäsi ja itsestäsi, mistä sinä tykkäät ja mistä hän.
Seksiä on niin hirveän paljon muukin kuin paneminen: arjen hellyys, huumori, tilan antaminen toiselle - kaikki tuo vaikuttaa! Ihminen kun on psykofyysinen kokonaisuus :-)
Meillä ei ole ollut kuvailemiasi ongelmia eikä tämä ole mikään "neuvo" tai "vinkki". Mutta minua lämmittää ja kiihottaa kun yhtäkkiä muistan tai tietoisesti ajattelen jotain yksityiskohtaa miehessäni. Hänen käsiään tai kävelyään tai miltä hänen niskansa näyttää paidankauluksessa ... ihan pikkujuttuja. Menen ihan veteläksi! Ollaan oltu yhdessä melkein 20 v ja meillä on kolme lasta.
Onneksi seksi on elämänikäinen ilo, joten sitä voi tuunata paremmaksi koko elämän ajan.
Tuntuu hyvältä jo tietää, etten ole ainoa tässä tilanteessa.
ohi silmien, mutta kiinnitin huomiota tuohon, että olit/ olet kärsivällinen. Tarkoittaako se passiivista odottamista, vai mitä olet tehnyt seksielämänne parantamiseksi? Kiihottaako miestäsi oikeasti bikinit ja korkkarit? Oletko ottanut selvää mikä häntä kiihottaa, millainen kosketus, millaiset tilanteet? En kysy tätä pahalla. Seksi on kauhean monisyistä ja monimutkaistakin, mutta esitetään usein hyvin suoraviivaisena esim leffoissa yms.
Parasta teidän tilanteessa on se että rakastatte toisianne. Yrittäkää vain jaksaa etsiä kaikkia tapoja pitää hauskaa yhdessä. Se etsiminenkin on hauskaa. Kaikkea hyvää!
Ehkä olen tosiaan tehnyt asiat väärin. On totta, että vaikka me ollaan kyllä puhuttu seksistä aika paljonkin, ei ehkä oikeista asioista. En minä sen kummemmin tosiaan tiedä, mistä mieheni erityisesti tykkää tai tykkäisi. Pitää varmasti alkaa lähestyä asiaa siltä kannalta, kunhan se lapsen syntymän jälkeen taas tulee ajankohtaiseksi miehen mielestä...Itseäni huolestuttaa kyllä sekin, etten enää itsekään tunne erityisesti halua miestäni kohtaan. Edellisestä kerrasta on niin kauan! Pidän häntä tosi komeana ja ihanana, mutta ei munkaan erityisesti tee mieli seksiä hänen kanssaan. Enpä tiedä, miten saisin taas haluni heräämään. Ehkä siihen menee tas vuosi, kun kohta taas imetänkin ja hormonitoiminta on sen mukaista.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
enkä osaa antaa mitään vinkkejä. Jos mies ei halua, omat halut sammuvat. Niin se vain menee. Ihminen, joka harrastaa seksiä, myös haluaa seksiä. Tämä on ihan tutkittu juttu.
Oikeastaan se ei edes ole se suurin ongelma. Ongelma on se, että ei ole mitään muutakaan. Ei juttelua, ei halauksia, ei suukkoja, ei kosketuksia, ei yhteistä tekemistä. Ei oikeastaan mitään, elämme vaan samassa taloudessa.
Välillä ahdistaa, että tätäkö se on loppuelämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, mieheni on tässä yhteisten vuosiemme aikana käynytkin läpi terapian. Kyllä hänen suhteensa seksiin on parantunutkin, seki on ihan erilaista nykyään kuin aluksi, huomaan selvästi, että hän on paljon vapautuneempi ja siinä suhteessa meidän seksielämä on parantunut selvästi. Ongelma on nyt oikeastaan siinä, että sitä seksiä on niin harvoin ja se on aika kaavamaista (vaikkakin tosi hyvää silti). Ihan niin kuin joku sanoi, seksiä haluaa sitä enemmän mitä useammin sitä on. Meillä on seksiä niin harvoin, että se vaan unohtuu.
Lisäksi nyt ongelma tulee myös minusta, koska mua ei enää haluta samaan malliin kuin ennen, vaan ajatuskin seksistä tympii usein. Kuitenkin olen aina ollut hyvin seksuaalinen ja pitänyt seksistä paljon ja minulle se on ollut tärkeä osa elämääni. Enkä puhu tässä vain itse aktista, vaan kaikesta, mikä seksuaalisuuteen liittyy. Se on minusta sellainen peruselinvoima, joka pitää ainakin itseni elämään tyytyväisenä ja onnellisena. Olen huomannut, että olen muuttumassa katkeraksi, tylsäksi, ja vaikka se nyt ei ole pelkästään tämän seksiasian syytä, on sillä kuitenkin aika suuri merkitys kaikkeen.
No joo, pitää vaan ottaa itseä niskasta kiinni ja alkaa lähestyä ongelmaa vähän uudelta kantilta. Mä vaan haluaisin, että seksi olisi luonnollinen ja helppo asia, mutta toivottavasti siitä vielä meidänkin suhteessa tulee sellainen joskus...
ap
Meidän (olematon) seksielämä