Asun 80 neliön velattomassa omistusasunnossa Eirassa,
meillä on loma-asunto Italiassa ja rahaa tehdä mitä ikinä haluamme.
Ja miksi?
Siksi, että olemme säästäneet rahaa ja käyttäneet ne tasan niihin asioihin, joita arvostamme ja haluamme. Kaiken omaisuutemme olemme saaneet työllä, vieläpä aivan keskipalkoilla. Mitään ei olla peritty, saatu ilmaiseksi tai voitettu.
Mieheni on lastentarhanopettaja ja minä sihteeri. Meillä on kolme lasta, nyt aikuisia.
Autoa emme ole koskaan omistaneet, ei tilattu lehtiä, ei juotu, ei poltettu tupakkaa, ostettu vain laadukkaita ja monta vuotta kestäviä vaatteita, huonekalut samalla ideologialla.
Elämä on valintoja. Ei voi väittää, ettei olisi varaa! Olemme erittäin tyytyväisiä tähän, mitä meillä nyt on.
Terveisisin 46v nainen.
Kommentit (30)
Mutta tuosta kuviosta on unohtunut ainakin yksi juttu.Tuo edellyttää, että ainakin toisella pariskunnasta on työpaikka. se myös edellyttää, että kumpikaan ei sairastu pitkäaikaisesti. Kerropa tuo sama pitkäaikaisesti sairaalle, niin kylläpä loukkaa...
Porvoon Eirassa LTO:tkin paskoo kultaisiin pyttyihin....
vaan tehneet mojovat voitot asuntokaupoissa.
Muutenhan tämä yhtälö ei toimi.
Sitä paitsi, kuten joku kirjoittikin. Ihmiset haluavat eri asioita.
Eräässäkin ketjussa iso perhe söi "mitä vaan halusi" tyyliin 200 eurolla kuussa. Toisilla meistä on kalliimpi maku ja erilaisia tarpeita ja haluja elää nyt, hetkessä eikä sitten kun kaikki on maksettu.
sijoituksia mahdollisimman paljon. Ei ole sitten mistään tarvinnut tinkiä, eikä säästää (tai siis säästetty vain niihin sijoituksiin).
Ehkä tekin vielä osaatte laittaa rahan poikimaan.
Mikähän tän viestin muu tarkoitus oli kuin kehua?
Kenellä tahansa on varaa säästää. Ihme, että opiskelijatkin elävät pelkällä opintotuella. Ja sitten töihin mennessä ei olekaan varaa mihinkään, vaikka rahaa olisi absoluuttisesti aivan varmasti yli 1000 euroa kuussa enemmän.
ap
Paljonko ovat lapset saaneet harrastaa?
Oletteko eläneetkin, nauttineet jostain muusta kuin "kirjasto-, uimahalli- ja kävelylläkäynneistä"?
Ensi kuulemalta kuulostaa hyvältä, parin sekunnin päästä käy sääliksi.
vaikka mihin. Onhan se ihme, jos ei parissa vuosikymmenessä sa amitään säästettyä eikä lainoja maksettua. Ei pidä ottaa niin isoa lainaa, ettei se onnistu.
Se on sit ihan eri asia, että 17 vuotta sitten tekin olitte paljon köyhempiä, eikä teilläkään ollut varaa yhteen jos toiseen asiaan, mitä silti arvostitte ja halusitte...
Meillä ei ole velatonta asuntoa tuossa iässä. Tiedätkö miksi?
Me nuoremmat olemme joutuneet ostamaan asunnot paljon kalliimmalla kuin sinun ikäisesi. Emme siis koskaan pystyisi samalla kk-erällä maksamaan velatonta asuntoa Eirassa kuin sinä.
Toisekseen me olemme tehneet sen päätöksen, että nautimme elämästä nyt emmekä vasta eläkepäivinä. Piheys on perseestä, me teemme sitä mikä on kivaa, vaikka olisikin sitten vähän kalliimpaa.
kun ne oli "halpoja". Mahdollisesti lama-aikaan, kun ahdinko oli suurinta. Tässä siis yksi selitys tuohon velattomaan asuntoon jne.
Ei meilläkään ole enää velkaa 10 vuoden päästä, kun ollaan melkein teidän ikäisiä. Ei kyllä ole asuntoa Eirassakaan, sen puoleen. Mutta toivottavasti olemme saaneet elää haluamaamme elämää, jopa ulkomailla, kuten tällä hetkellä haaveilemme.
meillä on myös asuntolainan maksuaikataulua rukattu moneen kertaan uusiksi, sillä olemme halunneet hoitaa lapsia (3kpl) pitkään kotona. Asiat tärkeysjärjestykseen!
Hoidin lapsia 8v kotona. Lama-aikaan asuntolainan korot huitelivat yli 10%. Veikkanpa, ettei teistä kenelläkään korot ole nousseet yli 6% ikinä.
Lapset ovat saaneet harrastaa mitä ikinä ovat tahtoneet. Ei olla eletty köyhästi. On vain mietitty, mihin rahaa on laitettu.
En voi käsittää, miten nykyään on "pakko" lähteä neljä kertaa vuodessa ulkomaille, syödä joka viikonloppu koko perhe ravintolassa ja arki-iltoina tilata monen kymmenen euron sushi-iltapaloja ihan muuten vain. Ja näiden jälkeen VALITTAA sitä, ettei ole varaa johonkin.
ap
Ap vedättää.
Lastentarhanopettajan palkalla ei ole maksettu Eirasta 80 neliötä...
Asunnot ovat niin paljon kalliimpia nyt, että vaikka korot ovat matalammat niin kalliimmaksi tämä silti meille nuoremmille tulee.
Kun teillä on korot olleet yli 10% niin asunnot ovat olleet halpoja ja lainasummat kohtuullisia.
Mieluusti itsekin puolittaisin lainani ja maksaisin vaikka korkoja sen 10%.
Hoidin lapsia 8v kotona. Lama-aikaan asuntolainan korot huitelivat yli 10%. Veikkanpa, ettei teistä kenelläkään korot ole nousseet yli 6% ikinä.
Lapset ovat saaneet harrastaa mitä ikinä ovat tahtoneet. Ei olla eletty köyhästi. On vain mietitty, mihin rahaa on laitettu.
En voi käsittää, miten nykyään on "pakko" lähteä neljä kertaa vuodessa ulkomaille, syödä joka viikonloppu koko perhe ravintolassa ja arki-iltoina tilata monen kymmenen euron sushi-iltapaloja ihan muuten vain. Ja näiden jälkeen VALITTAA sitä, ettei ole varaa johonkin.
ap
asunto on lainaton ja on varaa, vaikka palkat onkin keskitasoa. Hyvä, että olette tyytyväisiä.
Meillä on jonkin verran isommat palkat kuin teillä ja asumme Punavuoressa ihan siinä Eiran kupeessa 120-neliöisessä vuokra-asunnossa, meillä ei ole autoa eikä loma-asuntoa. Huonekalut ja muu sisustus on laadukasta, samoin vaatteet yleensä. Matkustelemme jonkin verran ja tykkäämme juoda kallista punkkua ja käydä toisinaan hienosti syömässä. Mies polttaa tupakkaa, minä en enää nykyään. Emme elä erityisen säästäväisesti, mutta emme myöskään tuhlaile. Lapsilla ei ole kymmeniä haalareita, kenkiä ja lapasia per kausi.
Olemme päätyneet asumaan vuokralle, sillä tykkäämme asua täällä eikä meillä olisi varaa ostaa riittävän suurta asuntoa näiltä seuduilta lainarahalla. Meillä kummallakin on ollut omistusasunto jossain vaiheessa, mutta olemme myyneet ne emmekä olleet ehtineet siinä vaiheessa maksaa lainaa kovinkaan paljoa. Voi olla, että vanhana harmittaa, että ei ole tullut maksettua asuntoa vaan vuokraa, mutta eläkkeelle jäämiseen on kuitenkin vielä kolmekymmentä vuotta aikaa ja tulen todennäköisesti perimään jossain kohtaa sisareni kanssa useammankin asunnon. (Sen varaan tietenkään en mitään laske.)
Itse en Helsingissä asuisi vaikka maksettaisiin, Italia myös mieletön turn off. Makua ei voi edes työllä saada.
Kenellä tahansa on varaa säästää. Ihme, että opiskelijatkin elävät pelkällä opintotuella. Ja sitten töihin mennessä ei olekaan varaa mihinkään, vaikka rahaa olisi absoluuttisesti aivan varmasti yli 1000 euroa kuussa enemmän. ap
ja vuokra oli pieni. Lisäksi se sisälsi liinavaatteet pesuineen ja viikonloppuruuat. Muita menoja pakollisia olivat kirjat, aamupalatarpeet ja matkat silloin tällöin kotipaikkakunnalle. Ruuankin sai koulussa. Rahaa jäi vaatteisiin, ravintolaan ja kampaajaan.
Sitten kun menin töihin, oli vuokra nelinkertainen (vaikkei asunto kovin iso ollutkaan), oli puhelinlaskua, sähkölaskua,kotivakuutusta, tv-lupaa jne. Ei siitä palkasta paljoa jäänyt (oli matalapalkka-ala ja vielä osa-aikatyö). Itse asiassa opiskelessa jäi enemmän rahaa käyttöön.
Hoidin lapsia 8v kotona. Lama-aikaan asuntolainan korot huitelivat yli 10%. Veikkanpa, ettei teistä kenelläkään korot ole nousseet yli 6% ikinä.
Lapset ovat saaneet harrastaa mitä ikinä ovat tahtoneet. Ei olla eletty köyhästi. On vain mietitty, mihin rahaa on laitettu.
En voi käsittää, miten nykyään on "pakko" lähteä neljä kertaa vuodessa ulkomaille, syödä joka viikonloppu koko perhe ravintolassa ja arki-iltoina tilata monen kymmenen euron sushi-iltapaloja ihan muuten vain. Ja näiden jälkeen VALITTAA sitä, ettei ole varaa johonkin.
ap
Ostimme ensiasuntomme 1980-luvulla ja maksoimme siitä nykyrahassa 120 000 euroa. Ei todellakaan mikään halpa!
Seuraava oli markka-aikaa, mutta sekin 250 000 euroa nykyrahassa.
Sitä seuraava 320 000 euroa ja nyt tämä nykyinen, johon päästiin lasten muutettua pois 670 000 euroa.
Ollaan ostettu huonokuntoisia asuntoja, jotka on itse remontoitu.
ap
ap, minä ihmettelen sitä miten ihmiset on valmiita pistämään rahansa haaskiolle ja itse asiassa kuulun itse tähän porukkaan. Huolestuttavinta on se miten paljon rahaa ihmiset pistää alkoholiin, pitsoihin, uusiin vaatteisiin, ym.
Viestisi oli minusta kannustava. Niin se pitäisi ottaa, eikä minään kerskuntana. Monesta ei vaan ole sellaiseen pitkäjänteisyyteen. Ja tämä keskittymisen puute näkyy elämässä muillakin alueilla: työpaikat vaihtuu, parisuhteet, vaatteet, hiustyyli, ..