Lue keskustelun säännöt.
Onko sellaiset kaikkein ymmärtämättömiä, joilla kaikki mennyt aina hyvin?
23.02.2011 |
Tuli tänään tosi paha mieli, kun tapasin entisen luokkakaverin pitkästä aikaa. Hän ei voinut millään käsittää, miten kahdella akateemisesti koulutetulla ei ole vielä 4-kymppisinä varaa ok-taloon. Yritin siinä sitten selittää, että meillä ei elämässä ole aina ihan kaikki mennyt putkeen: olen joutunut olemaan pitkiä aikoja poissa työelämästä sekä oman että lapsen vakavan sairauden takia. Tuli tosi kurja fiilis, kun itse olen pitänyt meitä suht onnekkaina, kun ollaan vihdoin kaikki terveitä, meillä vanhemmilla vakityöt ja varaa ylipäätänsä perheasuntoon mukavalta alueelta ja järkevän työmatkan päässä. Toinen siinä sitten lähinnä pahoittelee meidän elämäntilannetta... Itsellään hänellä tuntui viimeiset 20 vuotta sujuneen täydellisesti. Huomasin toivovani, että Siperia opettaisi, vaikka en yleensä katkera ihminen olekaan.
Kommentit (19)
on varmasti hankalampaa ymmärtää, ei ne pahuuttaann ole tietämättömiä ja kokemattomia. Onneksi kaikkien ei tarvitsekaan kokea kantapään kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monilla on täysin epärealistiset kuvat akateemisten palkoista. Kun media paisuttaa että duunarit ovat köyhempia ja sairastavat enemmän jne.
Oikeasti duunareiden palkat ovat jo pitkään olleet suomessa suuremmat ja ehtivät myös tottakai tienata 10 vuotta pidempään.
lapsi ja eletään päivä kerrallaan.
Töissä jotkut kertovat harrastuksista ja matkoista lasten kanssa, kalliista shoppailuista tyyliin teinille vatteita kerralla 400 eurolla..
No, tämä on minun elämääni rakkaitten lasteni kanssa, en harmittele osaani tai ole katkera. Enhän loppupeleissä tiedä, mitä kenenkin elämään todella kuuluu.
Ainakin katkerimpia ovat.
Ja tiettyihin asioihin on tullut sellainen kylmä musta-valkoinen asenne.
Ei minullakaan ole kaikki mennyt hyvin aina. Tiedän missä kohti olen katkera ja asenteellinen.
Mut joo, kyllä ymmärrän enemmän kuin 18-vuotiaana täysin elämää kokemattomana.
itselläni on samaa havaittavissa :(
Johtunee ehkä siitä, että itse on joutunut kärsimään tiettyjä juttuja, ja nyt töissä mummot meuhkaa, kun omat tytöt kärsii vauvojensa kanssa... Autan, mutta tuntuu, että ihan oikein heille... Eli minusta on tullut ilkeä entisille vähättelijöille, jotka nyt tarvitsevat apua, tukea tms... tyypillistä naista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli tänään tosi paha mieli, kun tapasin entisen luokkakaverin pitkästä aikaa. Hän ei voinut millään käsittää, miten kahdella akateemisesti koulutetulla ei ole vielä 4-kymppisinä varaa ok-taloon. Yritin siinä sitten selittää, että meillä ei elämässä ole aina ihan kaikki mennyt putkeen: olen joutunut olemaan pitkiä aikoja poissa työelämästä sekä oman että lapsen vakavan sairauden takia. Tuli tosi kurja fiilis, kun itse olen pitänyt meitä suht onnekkaina, kun ollaan vihdoin kaikki terveitä, meillä vanhemmilla vakityöt ja varaa ylipäätänsä perheasuntoon mukavalta alueelta ja järkevän työmatkan päässä. Toinen siinä sitten lähinnä pahoittelee meidän elämäntilannetta... Itsellään hänellä tuntui viimeiset 20 vuotta sujuneen täydellisesti. Huomasin toivovani, että Siperia opettaisi, vaikka en yleensä katkera ihminen olekaan.
Olisit kertomnut, että sinulle ja perheellesi omakotitalon omistaminen ei ole elämäntarkoitus.
En ymmärrä sitä anteeksipyytelevää ja selittelevää asennetta, joka joillakin on, jos eivät ole "se suomalainen unelma".
Ei ainakaan minun kohdallani vaikka elänkin unelmaani, ja olen saanut kaiken tekemättä mitään asioiden eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- on maksettu 1 rivariosake ja uudella velalla toista maksetaan
veljilllä useita osakkeita ja syövät näkkileipää- so what
ja nämä ihmiset äänestävät yleensä Kokoomusta. "Se on vain itsestä kiinni" jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on yksi ystävä, joka on aina saanut/saa kaiken kultalautasella valmiina. Mitään vastoinkäymisiä hänellä ei ole koskaan ollut elämässään. Eronnut hän on, mutta omasta halustaan ja todella kivuttomasti ja hyvissä väleissä ex-miehensä kanssa. Hän pitää myös tuota kaikkea aivan itsestäänselvyytenä omalla kohdallaan. Ei voisi varmasti edes kuvitella, että joku asia ei menisi niinkuin hän haluaa.
Silti hän on hyvin ymmärtäväinen ja suvaitsevainen muiden ihmisten ongelmia kohtaan. Tukee ja kannustaa muita ongelmissa, toki jossain asiassa voi olla tietämätön, mutta osaa peittää senkin hienosti. Ja vaikka jotain ihmettelisikin, ei koskaan ilmaisisi asiaa toiselle mitenkään. Periaatteessa siis hyvin hieno ihminen, tosin ehkä hiukan itsekäs.
Itsellänikään ei ole mitään todella pahaa käynyt koskaan, mutta toki olen menettänyt läheisiäni, elätän itse perheeni, olen kokenut väkivaltaa ja synnytyksen jälkeisen masennuksen yms., mutta perheelläni on ollut terveyttä ja taloudellinen tilanne on kohtuullisen hyvä. En silti itse ole yhtä hyvä ihminen kuin tuo kyseinen ystäväni. En tosin tee mitään pahuuttani, vaan ehkä ymmärtämättömyyttäni. On vaikea kohdata/ymmärtää ongelmia, joista ei itse tiedä mitään.
Eli kaikki ei ole aina mennyt hyvin, vaikka eivät sitä ehkä myönnäkään. Ne joita elämä on kohdellut oikeasti hyvin, eivät ehkä rupea niin herkästi arvostelemaan muita. Mutta on kyllä ihmisiä, jotka eivät ymmärrä monia realiteetteja, koska eivät ole itse joutuneet edes törmäämään niihin. Jotkut eivät ymmärrä, että ihmiset joutuvat yleensä maksamaan asumisesta itse (ei vanhemmat), ja että jotkut maksavat opintolainansa itse takaisin (ei vanhemmat) jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omassa lähipiirissäni ei kukaan ole kuollut, sairastanut, eronnut..Tulen onnellisesta ydinperheestä ja olen itse nyt 29-vuotiaana onnellisessa avioliitossa, kahden tytön äiti. Olen raskautunut heti eikä mitään ongelmia terveyden tai raskauksienkaan suhteen ole ollut. Talous on vakaa.
Silti olen saanut kuulla kovia kokeneemmilta, että olen hyvin empaattinen ja ollut hyvä tuki heille. Olen omastakin mielestäni ihan jalat maassa-tyyppi - pienten lasten äitiys opettaa mitä arki on.
Tiedän kyllä etten voi edes kuvitella miltä tuntuisi olla yksinhuoltaja tai sairaan lapsen äiti, kun en ole sitä kokenut, mutta ei se silti tarkoita etten voisi yhtään ymmärtää ja tukea toista.
Ja mitä tulee omakotitaloon, se ei ole mikään onnellisen elämän mitta. KAikki eivät halua asua omakotitalossa, vaikka olisikin varaa. Tsemppiä ap!
Mulla on kans ollut kaikenlaisia vastoinkäymisiä, mutta olen tätä nykyä tosi onnellinen. Olen minäkin törmännyt niihin, jotka suhtautuvat alentuvasti tai säälivästi, vaikka itse olen täysin tyytyväinen tilanteeseeni. Säälittely on todella loukkaavaa. Joskus tuntuu myös siltä, että ne joilla on kaikki mennyt aina putkeen, ovat todella pelokkaita. Ehkä on jotenkin turvallisempaa ajatella, että jokainen itse aiheuttaa vaikeutensa. Muutenhan se voisi tapahtua vaikka itselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minulla on muutamia kavereita, jotka ovat kultalusikka suussa syntyneitä. Kun heillä ei ole ollut mitään oikeita vaikeuksia elämässään, tuntuu että he eivät kestä yhtään normaaliin elämään kuuluvia hankaluuksiakaan, vaan kuvittelevat kärsivänsä jotain kauheaa siinä tilanteessa.
Olen minäkin törmännyt niihin, jotka suhtautuvat alentuvasti tai säälivästi, vaikka itse olen täysin tyytyväinen tilanteeseeni. Säälittely on todella loukkaavaa.
Omakotitalo. Mikä onnellisuuden merkki se nyt sitten on? Mun mielestä yleensäkään omistusasunto, eli liitto pankin kanssa, ei mitenkään liity onnellisuuteen. Onnellisuus tulee aivan jostain muualta kuin MATERIAALISTA.
Miten fiksu akateeminen ihminen voi ajatella edes noin? Oletko edes akateeminen? Takaisin kouluun ja arvot kohdalleen!
vain elämä opettaa.
varsinkin itse huomaan sen lapsen synnynnäisen sairauden suhteen.
muttaa: omakotitalo menestyksen merkkinä on kyllä minusta typerää. olisin itse varmaan napauttanut että no mä en ole mikään materialisti.
"Joskus tuntuu myös siltä, että ne joilla on kaikki mennyt aina putkeen, ovat todella pelokkaita."
terveiden lasten vanhempia seurattuani täytyy sanoa että Suomessa kyllä todella moni kärsii jonkinlaisesta vammaisfobiasta!
mullekin terveiden lasten äiti tarjosi autokyytiä, ja perusteli kyydin antoa, sillä että MINÄ OLEN vammaisen lapsen äiti ja 3 km kyyti sen muka korvaa...
- kiitos uhrauutmisesta...