Parisuhdeväkivaltaa kokeneille kysymyksiä!

Mies aloitti väkivallan tönimisellä, joka muuttui ajan saatossa sitten lyömiseksi, potkimiseksi, kuristamiseksi jne kokoajan paheni. Siihen aikaan mulla oli niin huono itsetunto, että luulin etten pärjää lasten kanssa ilman miestä ja oli meillä hyvätkin hetkemme... Suhde päättyi kun lähdin salaa miehen ollessa töissä lasten kanssa. Olin salaa hommannut meille asunnon. 3 kuukautta aiemmin mies melkein onnistui tappamaan minut, joten salaa oli lähdettävä. Päivääkään en ole katunut päätöstäni!

löi. Kilahti ihme asioista. Yksi väärä sana saattoi muuttaa koko illan kulun aivan järkyttäväksi. Ongelmia aivojen välittäjäaineiden kanssa. Lääkityksellä pysyy kurissa.

Käytti henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Hän oli siis se joka aina aloitti. Ja ainoa joka suhteessamme löi. Mies saattoi seota ihan mistä vaan. Ja aina se syy oli minussa. Olin niin alistettu ja aivopesty uskomaan, etten pärjää ilman tuota miestä. Hän myös sai minut vakuuttuneeksi, ettei kukaan huoli minua ja sain olla onnellinen, että HÄN oli kanssani.

Kaksi lasta ehdittiin saada, ennen kuin tajusin paeta. Lapset olivatkin varman mun pelastus. Halusin heidät pois siitä helvetistä ja toisaalta halusin pysyä hengissä heidän takiaan.

Lähdettiin yhtenä päivänä turvakotiin kun mies ei ollut kotona ja oltin siellä yli kuukausi.

Mies aloitti väkivallan tönimisellä, joka muuttui ajan saatossa sitten lyömiseksi, potkimiseksi, kuristamiseksi jne kokoajan paheni. Siihen aikaan mulla oli niin huono itsetunto, että luulin etten pärjää lasten kanssa ilman miestä ja oli meillä hyvätkin hetkemme... Suhde päättyi kun lähdin salaa miehen ollessa töissä lasten kanssa. Olin salaa hommannut meille asunnon. 3 kuukautta aiemmin mies melkein onnistui tappamaan minut, joten salaa oli lähdettävä. Päivääkään en ole katunut päätöstäni!

Mites sen jälkeen kun lähdit salaa, suuttuiko miehesi entisestään? Tuliko peräänne uhkailuja? Missä väleissä olet miehesi kanssa nykyään? Entä lapset?

löi. Kilahti ihme asioista. Yksi väärä sana saattoi muuttaa koko illan kulun aivan järkyttäväksi. Ongelmia aivojen välittäjäaineiden kanssa. Lääkityksellä pysyy kurissa.

Löitkö koskaan takaisin tai käsittelitkö muuten kovakouraisesti?

Hienoa jos lääkitys on auttanut.

Mies aloitti väkivallan tönimisellä, joka muuttui ajan saatossa sitten lyömiseksi, potkimiseksi, kuristamiseksi jne kokoajan paheni. Siihen aikaan mulla oli niin huono itsetunto, että luulin etten pärjää lasten kanssa ilman miestä ja oli meillä hyvätkin hetkemme... Suhde päättyi kun lähdin salaa miehen ollessa töissä lasten kanssa. Olin salaa hommannut meille asunnon. 3 kuukautta aiemmin mies melkein onnistui tappamaan minut, joten salaa oli lähdettävä. Päivääkään en ole katunut päätöstäni!

Mites sen jälkeen kun lähdit salaa, suuttuiko miehesi entisestään? Tuliko peräänne uhkailuja? Missä väleissä olet miehesi kanssa nykyään? Entä lapset?

Se ei ihme kyllä suuttunut eikä uhkaillut. Itki kyllä kovasti, pyyteli anteeksi ja halusi meidät takaisin. Nykyään välit on sellaiset, että lasten vaihdot vain hoidetaan. En halua olla sen ihmisen kanssa yhtään enempää tekemisissä kuin mitä pakko.

mieheni ex oli juuri tuommoinen hakkasi ja räyhäsi joskus heilui vähän puukon kanssa ja sitten huuteli ympäri että mies on väkivaltainen=( kyllähän mies sitten lopulta kyllästyi ja lähti kytkemään.

alkoi haukkumisella ja uhkaamisella (nyrkki ilmassa jne), alistamisella.. joskus mä kilahdin niistä tosi rumista sanoista ja löin, silloin mies saattoi esim. vääntää kättä niin, että meni kerran sijoiltaan ja saman teki jalalle, käytin keppejä 2 viikkoa.



Kun lopulta hakkas kunnolla, en ollut itse sanonut sanaakaan, enkä tikulla koskenut. Sai mustasukkaisuuskohtauksen ja hakkasi minut sairaalakuntoon. Jätin miehen siihen paikkaan, vaikka helppoa se ei ollut..



Nykyään olemme jopa ihan hyvissä väleissä (lapsen takia)

Käytti henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Hän oli siis se joka aina aloitti. Ja ainoa joka suhteessamme löi. Mies saattoi seota ihan mistä vaan. Ja aina se syy oli minussa. Olin niin alistettu ja aivopesty uskomaan, etten pärjää ilman tuota miestä. Hän myös sai minut vakuuttuneeksi, ettei kukaan huoli minua ja sain olla onnellinen, että HÄN oli kanssani.

Kaksi lasta ehdittiin saada, ennen kuin tajusin paeta. Lapset olivatkin varman mun pelastus. Halusin heidät pois siitä helvetistä ja toisaalta halusin pysyä hengissä heidän takiaan.

Lähdettiin yhtenä päivänä turvakotiin kun mies ei ollut kotona ja oltin siellä yli kuukausi.

Tuo on kyllä todella mielenkiintoista, että miten joku saa fiksunkin ihmisen uskomaan noita narsistin juttuja.

Luuletko, että jos ei olisi ollut lapsia, olisit vieläkin tuon ketaleen kanssa?

Millaiset teidän välit on nykyään? Tuliko sulle uhkailuja eron jälkeen? Siis pelkäsitkö häntä vielä eron jälkeen?

Mulle tuli vielä vuosia lähtöni jälkeen uhakailuja, tai siis sellasta uhkaavaa käytöstä. Vaikea selittää niitä, mutta mm. puheluita, jossa ei puhuttu mitään. Lapsi tuotiin lain mukaisten tapaamisten jälkeen kotiin ja samalla tuijotettiin uhkaavasti. Pysyin aina hyvin kaukana niissä lyhyissä pakollisissa tilanteissa miehestä. Kohteli silmieni alla lasta huonosti, tiesi, että se sattuu minuun. Siis ei mitään sellaista kohtelua, jonka olisin voinut todistaa. Ja sitä todistustahan tarvitaan, jos halutaan estää isän tapaamiset.

Olen noista lakiin perustuvista tapaamisoikeuksista niin helvetin katkera. Miten lie vaikuttanut lapseen nuo kohtaamiset. Sydämestäni toivon, että hän on kohdellut muina aikoina lastani hyvin. Tosin en ole siitäkään yhtään varma. En tiennyt mitä olisi pitänyt silloin tehdä, enkä kyllä tiedä vieläkään. Ahdistaa nämä kokemukset vieläkin, vaikka niistä on jo 15 vuotta.

Käytti henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Hän oli siis se joka aina aloitti. Ja ainoa joka suhteessamme löi. Mies saattoi seota ihan mistä vaan. Ja aina se syy oli minussa. Olin niin alistettu ja aivopesty uskomaan, etten pärjää ilman tuota miestä. Hän myös sai minut vakuuttuneeksi, ettei kukaan huoli minua ja sain olla onnellinen, että HÄN oli kanssani. Kaksi lasta ehdittiin saada, ennen kuin tajusin paeta. Lapset olivatkin varman mun pelastus. Halusin heidät pois siitä helvetistä ja toisaalta halusin pysyä hengissä heidän takiaan. Lähdettiin yhtenä päivänä turvakotiin kun mies ei ollut kotona ja oltin siellä yli kuukausi.

Tuo on kyllä todella mielenkiintoista, että miten joku saa fiksunkin ihmisen uskomaan noita narsistin juttuja. Luuletko, että jos ei olisi ollut lapsia, olisit vieläkin tuon ketaleen kanssa? Millaiset teidän välit on nykyään? Tuliko sulle uhkailuja eron jälkeen? Siis pelkäsitkö häntä vielä eron jälkeen? Mulle tuli vielä vuosia lähtöni jälkeen uhakailuja, tai siis sellasta uhkaavaa käytöstä. Vaikea selittää niitä, mutta mm. puheluita, jossa ei puhuttu mitään. Lapsi tuotiin lain mukaisten tapaamisten jälkeen kotiin ja samalla tuijotettiin uhkaavasti. Pysyin aina hyvin kaukana niissä lyhyissä pakollisissa tilanteissa miehestä. Kohteli silmieni alla lasta huonosti, tiesi, että se sattuu minuun. Siis ei mitään sellaista kohtelua, jonka olisin voinut todistaa. Ja sitä todistustahan tarvitaan, jos halutaan estää isän tapaamiset. Olen noista lakiin perustuvista tapaamisoikeuksista niin helvetin katkera. Miten lie vaikuttanut lapseen nuo kohtaamiset. Sydämestäni toivon, että hän on kohdellut muina aikoina lastani hyvin. Tosin en ole siitäkään yhtään varma. En tiennyt mitä olisi pitänyt silloin tehdä, enkä kyllä tiedä vieläkään. Ahdistaa nämä kokemukset vieläkin, vaikka niistä on jo 15 vuotta.

Tai sitten olisin kuollut. Soitteli jo sinne turvakotiin ja uhkaili.Sovittiin tapaaminen sinne turvikseen ja mies tuli paikalle. Siellä oli lastis ja muita, jotka auttoivat meitä. Siellä mies esitti niin pahoillaan olevaa ja lupasi muuttaa pois. Muuttikin, mutta jatkoi uhkailuja. Viranomaiset olivat (onneksi!) sitä mieltä, että isä saa tavata lapsia vain valvotusti. No, eihän niistä tapaamisista mitään tullut.Sen verran ei ollt kiinnostunut lapsistaan, että olisi vaivautunut paikalle. Sanoi mulle, että suostuu tapaamaan lapsia vain mun kotona. Mä en siihen suostunut. Onneksi mies löysi aika pian uuden naisen ja alkoholin käyttö vaan lisääntyi. Sen jaälkeen uhkailut väheni.

Tällä hetkellä tilanne on se, ettei isä tapaa lapsiaan ja ex-miehelläni on lähestymiskielto. Kun sain lasten yksinhuoltajuuden, muutimme ja salasin kaikki tietomme. Toki ex nykyään tietää, missä asumme.. Hän on nyt vankilassa, joten kesän asti saadaan olla rauhassa. Aika harvoin hän muutenkin muistaa olemassaolomme. Hyvä niin.

Silloin kun tapasit narsistiexäsi, oliko hänellä jo silloin holisti- ja kriminaalitaustaa? Ajan takaa sitä, että jos sellasta mukana, niin riskit väkivallalle on aika suuret?



Miten lapset suhtautuu isäänsä? Ovatko aina halunneet tavata?



Oli sinun ja lastesi onni, että lähdit. Hyvä sinä.

Aluksi kuulemma vaan huusi ja huusi. Sitten huutaminen meni niin pitkälle, että ääni särki ja viskoi jollain pienillä esineillä. Vuosien saatossa alkoi lätkiä ja töniä. Lopulta saattoi lyödä raskailla esineillä, potkia ja tehdä oikeastaan mitä vaan. Miehellä on muutama pieni fyysinen vammakin noista hyökkäyksistä edelleen. Liittyi aina kuulemma samaan: sai jostain mustasukkaisuuskohtauksen (mies ei vaikka vastannut heti puhelimeen), alkoi kelata asiaa huutaen ja lopulta kävi päälle. Mies ei omien sanojensa mukaan koskaan lyönyt takaisin, joskus piti kiinni, ettei pääse päälle pahemmin. Alkoi myös pelätä kuolevansa ja vältteli esim. keittiössä oleilua riitelyn aikana, eikä uskaltanut kääntää selkää tai mennä nukkumaan.



Mies soitti kuulemma joskus poliisit ja ne vei eksän rauhoittumaan, kun alkoi tavaroita hajota liikaa. Nainen oli siis selvinpäin putkaan joutuessaan.



Lupasi pahimpien kohtausten jälkeen mennä psykiatrille, mutta aina perui ajan myöhemmin. Alkuaikoina kuulemma katui tekojaan, myöhemmin ei sanonut mitään jälkikäteen tai piti miestä vaan syyllisenä tapahtuneeseen.



Olen elänyt miehen kanssa 10 vuotta ja voin sanoa, että tuo mies ei koskaan lyö tai riitele ylipäätään kovin helposti!

Kiitos.