Minulla on monta vm -77 ystävää, joilla ei ole vielä yhtään lasta.

Mielestäni kaverini, joilla ei lapsia ole, ovat selvästi lapsellisempia ja jotenkin itsekeskeisempiä kuin perheelliset. Sitä jotenkin jämähdetään sinne parikymppisen mielenmaisemaan. Minä en ainakaan haluaisi loputtomasti ajelehtia ja matkustella ja käydä baareissa, elämältä puuttuisi tarkoitus ilman lapsia. Ja voihan lastenkin kanssa matkustella ym. t. Ap

..senkun jatkuu. Kuvitteletko sä että kaikki vapaaehtoislapsettomat "ajelehtivat baareissa" tms. Olet aika rajoittunut, matkustellakaan et ilmeisesti halua, se olis voinut sentään vähän avartaa sunkin maailmaasi...

Perheelliset, tai siis monet äitylit, kuvittelevat olevansa jotenkin epäitsekkäitä pyhimyksiä, mutta ehei, itsekkyys on vaan laajennettu koskemaan omaa perhettä, ei vaan omaa itseä.

ihmeen väliä teille oikeasti on sillä, milloin ystävänne tekevät lapsia? Väkisinkin kuulostaa siltä, että kadehditte heidän elämäänsä ja haluaisitte heille samanlaiset pallot jalkaan kuin itsellänne on.

Mielestäni kaverini, joilla ei lapsia ole, ovat selvästi lapsellisempia ja jotenkin itsekeskeisempiä kuin perheelliset. Sitä jotenkin jämähdetään sinne parikymppisen mielenmaisemaan. Minä en ainakaan haluaisi loputtomasti ajelehtia ja matkustella ja käydä baareissa, elämältä puuttuisi tarkoitus ilman lapsia. Ja voihan lastenkin kanssa matkustella ym.

Ehkä sinulla on juu lapsellisia ja itsekseskeisiä kavereita, mutta se taitaa kertoa myös paljon sinusta.

Itse olen huomannut, että lasten myötä naisista tulee hyvinkin "munperhe"-keskeisiä. Eli ihmetellään, miksi päivystyksen jonossa oma lapsi ei menekään kaikkien muiden edelle, miksi työpaikalla ei saa valita kesäloma-ajankohtaa lapsen hoitojärjestelyiden mukaan, miksi isovanhemmat tuppaavat kylään jouluna kun haluttaisiin olla ihan vaan omalla perheellä, miksi päivähoitopaikkaa ei järjestykään naapuritalosta jne. Eli koko elämä pyörii oman lapsen ja perheen ympärillä. Lapsettomilla on enemmän aikaa ja energiaa suunnata katsettaan myös muihin....

Kotiäidin elämä ei ole minun juttuni. Lapseni ovat jo kouluikäisiä, mutta imevät minusta kaikki mehut alta aika yksikön. En todellakaan nauti kotona olosta lasten kanssa.



Teenpä mitä tahansa, niin aina jompi kumpi tunkee mukaan. Toisaalta taas eivät halua tehdä yhtikäs mitään. Hirveä mekkala kotona läpi päivän.

Miehen kanssa emme ikinä pääse käymään missään kahdestaan. Lapset oikeesti pilaa sen kaiken vähänkin, mistä iloa voisi aikaiseksi saada.



Olen kyllästynyt yrittämään parhaani. En haluaisi mennä kotiin, jossa joka lause alkaa sanalla äiti. En jaksa mennä kotiin, jossa joku jatkuvasti vaatii jotain ja jatkuvasti joku narisee jostain asiasta. Varsinkin nämä talvet ovat pahimpia, kun ei pääse edes ulos. Tarkoitan, että kesällä sitä voi mennä vaikka ulos istumaan ja kävelemään rauhassa, mutta ei talvella.

Olen yhdelle ystävällekin sanonut ettei kannata sitä vauvakuumetta odottaa, vaan heti kun työasiat on kunnossa, eikä muutakaan "estettä" lapselle ole, niin lapsentekkoon mars!!

Onneksi sinä tiedät mikä hänelle on parhaaksi, lapsettomanahan ei voi olla onnellista elämää.

H---vetti jos joku ois joskus mulle tullut noin besserwisseröimään niin kyllä ois taas hihat palanu.

Hyvälle ystävälle sanoin noin, ja hän on sen verran suora ihminen että osaa sanoa takaisinkin, kun on eri mieltä! Tiedän ettei hän ole mikään lapsirakkain ihminen, enkä itsekään ollut ennen esikoista... Meidän ystävyys kestää tuollaiset kommentit, mutta en mä nyt jokaiselle puolitutulle kommentoisi noin.

En mä ainakaan loukkaannu jos joku sanoo mulle ettei halua ikinä lapsia, en tosiaankaan. Ja jos joku ei kestä mun mielipidettä, niin ei ole pakko kestää... Oma lapsi ja äitiys on isoin asia, mikä naiselle voi tapahtua, näin ajattelen minä... Ja kyllä, minulla on muutakin elämää kuin lapsi, käyn töissä ja minulla on harrastuksia ja ystäviä.

tapaamiset tiettyjen ihmisten kanssa ovat suorastaan mahdottomia toteuttaa, kun lapsen pitää saada nukkua päikkärit klo 12:05:45 - 14:01:30. Ja ruoka-aikanakin pitää olla kotona. Ja kun ulos lähdetään, ihan vaikka kotipihalle, niin pitää olla koko garderoobi mukana, huoh!

Hae apue perheelleen, tuo ei ole normaalia perhe-elämää.

Olen vain oikeasti ihan lopen kyllästynyt! Jaksan kyllä tsempata lasten kanssa. Ei heillä hätää ole, usko, tai älä;)



Joka tapauksessa voin sanoa, että lapsettomana olisin onnellisempi! Vaikka elämäni sitten olisi päämäärätöntä baarista baariin luuhaamista=)

Se on kyllä vanhemmista kiinni miten tän haluaa hoitaa - nukkua ja syödä voi muuallakin kuin kotona. Meillä kyllä "rutiineista" pidetään kiinni, mutta paikat vaihtuvat sen mukaan miten on menoa.

Valitettavasti osa ystävistäni käyttäytyvät juuri näin eli mikään ei koskaan onnistu!

Miksi se nimenomaan naiselle on elämän ihanin asia lisääntyä? Eikö miehelle yhtähyvin?



Olen vapaaehtoisesti lapseton, enkä viihdy baareissa, en ole koskaan viihtynyt. Mietin vaan mistä tuo yleistys...Matkustelisin kyllä jos olisi varaa, mutta osa-aikatyöläisenä ja omaishoitajana ei ole nyt mahdollisuutta...

Se ettei ole lapsia ei tietenkään tarkoita että eläisi välttämättä vain itselleen. Autettavia tästä maailmasta löytyy!

Itse olen vm -74 mies eikä minulle ole tullut mieleenkään hankkia kakaroita elämääni "sulostuttamaan." Kaverit alkoivat lisääntymään jo vuosia sitten ja katosivat saman tien. Eivät kuulemma jaksa lähteä viikonloppuisin ulos syömään kun arki syö voimat. Rahat ovat aina loppu lääkärikulujen tms. takia, joten matkustelu ei tule kyseeseenkään. Itse olen onnellinen, katselen maailmaa kaikessa rauhassa ja matkustelen tyttöystäväni kanssa. Panostan itseeni, koska käsittääkseni tämä on minun elämäni. Lapsia en tarvitse mihinkään ja perinteinen iskä, äiskä, farmarivolvo, 1.2 lasta ja kultainen noutaja rivitalossa on sairas tavoite.



Minulla ei ole senttiäkään velkaa, seksi maistuu ja voin halutessani lähteä minne vain koska vain.



Täälläkin väläytettiin "...kun työasiat ovat kunnossa niin hetipianäkkiä lapsentekoon." Arvatkaapa miksi firmat eivät mielellään palkkaa yhtäkään 20-40 vuotiasta naista työsuhteeseen? Kun se "hyvä" työpaikka on saatu, painetaan 3 vuodeksi mammalomalle ja kun sieltä palataan tarvitaan aikaa ja toinen työntekijä uudelleenkouluttamaan näitä sankareita. Ja sen lisäksi ollaan 3 päivää viikosta kotona kipeän lapsen takia.



Kyllä, saa vetää herneen nenään jos siltä tuntuu, minä olen onnellinen.

Näköjään 20% 40-44-vuotiaista naisista ei ole lapsia USAssa tilastojen mukaan. Suomessa varmaan prosentit ainakin lähellä tuota lukua.

Mulla on muistikuva, että joskus 10 v sitten luin jonkun luvun, jossa sanottiin, että puolet ei halua ja puolet ei saa lapsia. Aika todennäköistä siis että tuosta 20%:sta 10% ei ole halunnut ja 10% ei ole saanut.

Omasta lähipiiristäni kyllä luku on vielä suurempi. Työpaikallani en tiedä kaikkien tilannetta, mutta TOSI paljon tuntuu olevan lapsettomia ja monet sellaisia 38-40v.

Miksi ihmeessä ihmiset käyttää aikaa toisten asioiden spekuloimiseen? Mitä se kenelekkään kuuluu, miksi ja miksi. voi vi**U!

akateemisilla naisilla saman NY Times jutun mukaan ja jotain 18% vähemmän koulutetuilla. USAssa myös vähemmistöt saavat enemmän lapsia kuin valkoiset joten onhan se ihan mahdollista että Suomessa tuo luku on yli 20%.

Lisäksi jos tunnet paljon hyvinkoulutettuja naisia niin ynnäähän tuo kun 27% alkaa jo vähitellen lähestyä kolmasosaa kaikista 40-44 vuotiaista naisista.

Näköjään 20% 40-44-vuotiaista naisista ei ole lapsia USAssa tilastojen mukaan. Suomessa varmaan prosentit ainakin lähellä tuota lukua.

Mulla on muistikuva, että joskus 10 v sitten luin jonkun luvun, jossa sanottiin, että puolet ei halua ja puolet ei saa lapsia. Aika todennäköistä siis että tuosta 20%:sta 10% ei ole halunnut ja 10% ei ole saanut.

Omasta lähipiiristäni kyllä luku on vielä suurempi. Työpaikallani en tiedä kaikkien tilannetta, mutta TOSI paljon tuntuu olevan lapsettomia ja monet sellaisia 38-40v.

Kolme on tosin nyt raskaana. Yksi kärsii lapsettomuudesta. Neljä ei edes halua lapsia.



Ei ole ihmeellinen asia.

eikä mulla ole yhtään lasta eikä muuten tulekaan! Ei ole tainnut tulla sulle mieleen tällainen vaihtoehto?

mutta tiedän että monet eivät halua lapsia ollenkaan. Osasta tiedän että haluavat, mutta kun eivät ole sen tarkemmin puhuneet niin en ole udellut että eikö onnistu, aikovatko hankkia vasta myöhemmin tms.

Kaikki akateemisesti koulutettuja, osa vakityössä, osa ei. Ihmettelen vähän, että koska oikein alkavat lapsia hankkimaan. Yhdestä tiedän, että ovat yrittäneet, mutta ei ole onnistanut :(. VOihan muillakin tietysti olla tämä tilanne, mutta osa on sanonut ihan suoraan, että ei vielä. Kuinkahan kauan luulevat olevan aikaa lapsen hankkimiseen?

ja naisen hedelmällisyys romahtaa 35-vuotiaana. Käsittääkseni raskaaksi on helpompi tulla yli 35-vuotiaana, jos lapsia on jo ennestään. Ekan lapsen alulle paneminen voi olla siinä iässä jo vaikeampaa... t. ap

Enkä tosiaankaan ole udellut, että eikö onnistu tms. Ollaan vaan vuosia sitten puhuttu asiasta, ja tiedän, että kaikki lapsia haluavat. Yksi esimerkiksi odottaa siksi asian kanssa, että mies ei halua lasta 'vielä'. MAhtaakohan mies tajuta, että aikaa ei ole ihan rajattomasti...

kaikki, mutta samaa ikäluokkaa.

Ja olen ihan mielettömän kateellinen heille! He viettävät ihanaa elämää. Todellisia "Sinkkunaisia" kaikki. Monessa jutussa mukana ja aina jotain mielenkiinoista meneillään.



Miksi ikinä päädyinkään tekemään lapsia???