Lue keskustelun säännöt.
Voisitko lukea kirjan, joka alkaa näin:
21.02.2011 |
Tuntemattoman läsnäolo tuntui tänään pelottavalta.
Kommentit (4)
Alkulause harvoin on mulle se kovin ratkaiseva juttu. Ihan rehellisesti sanoen tuossa ehdottamassasi tökkii jokin - vähän semmoinen väräjävä-ääninen dramatiikanhakuisuus. Samoin karsastan tietyllä vaistomaisella tavalla "läsnäolo"-sanaa. Mutta se on tietysti makuasia. Usein ohjeena annetaan aloittaa suoraan vauhdista - tempaista lukija mukaan - ja johan tuossa heti syntyykin muutama kysymys ja oletus ja pientä jännitteen alkua. Miten niin "tänään" - onko tuntematon siis ollut paikalla ennenkin? Miksi hän siinä tapauksessa on edelleen tuntematon? Mikä hänessä pelottaa? Mutta reippaasti vain eteenpäin nyt. Alunhan moni viilaa vielä uusiksi, kun kokonaisuus alkaa hahmottua.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harvemmin teen päätöstä alkulauseen perusteella. Luen paljon, viime aikoina on mennyt semmoiset 300 sivua päivässä, joskus enemmänkin...
Miten kirjan sitten pitäisi alkaa? Kertoen, että olet kaunehin päällä maan tms?
Alkulause harvoin on mulle se kovin ratkaiseva juttu.
Ihan rehellisesti sanoen tuossa ehdottamassasi tökkii jokin - vähän semmoinen väräjävä-ääninen dramatiikanhakuisuus. Samoin karsastan tietyllä vaistomaisella tavalla "läsnäolo"-sanaa. Mutta se on tietysti makuasia.
Usein ohjeena annetaan aloittaa suoraan vauhdista - tempaista lukija mukaan - ja johan tuossa heti syntyykin muutama kysymys ja oletus ja pientä jännitteen alkua. Miten niin "tänään" - onko tuntematon siis ollut paikalla ennenkin? Miksi hän siinä tapauksessa on edelleen tuntematon? Mikä hänessä pelottaa?
Mutta reippaasti vain eteenpäin nyt. Alunhan moni viilaa vielä uusiksi, kun kokonaisuus alkaa hahmottua.