Minulla on huomiseksi kriisikeskukseen aika. Miten pitäisi varautua?

Eli mietit tänään ihan rauhassa, että mistä lähdet kertomaan ja mitkä ovat ne tärkeimmät kohdat. Se "joku vieras" istuu siellä odottamassa sinua ja on valmis kuuntelemaan tarinasi. Se on eri tilanne kuin jos alkaisit bussipysäkillä tilittää jollekin tuntemattomalle tyypille. Ja totta kai saa miettiä millaisena sieltä lähtee kotiin, se on ihan normaalia. Koita ottaa huomisesta kaikki irti, sieltä saat sitä apua ja tukea, joka sinulle kuuluu.

Yritä tiivistää tarinasi jotenkin, kuitenkin niin että siitä saa selkoa. Jos hajoat, niin se ei mitään haittaa, he ovat kyllä nähneet kaikenlaista. Voit mennä turvallisin mielin ja luottaa henkilökuntaan.

Sinuna keskittyisin valmistautumisessa siihen, etä miettisin, mitä haluan siell äsanoa. Mitkä ne on ne ongelmakohdat ja mitä taustoja todella on välttämätöntä selvittää. Koska tunnissa ei ehkä koko elämäntarinaa kertoa ja jos yrittää niin ratkaisuja ei ainakaan ehdi penkoa. Pistä paperille ydinkohdat siitä, mistä haluat puhua. Paperiin voit sit myös turvautua, jos sun on vaikea löytää sanoja tai et keksi, mistä aloittaisit tai jos tuntuu, että "hajoat".

Sinä olet se, jota tuetaan. Ole niin avuton kuin haluat, anna muiden viedä.

Sinun ei tarvitse olla vahva tai järkevä.

Ammattilainen hoitaa sua. Relaa.

Ne aurinkolasit on hyvä ottaa mukaan. :D Itse kävin viimeviikolla ekaa kertaa avautumasa omasta tilanteesta. Itkuhanat aukesivat heti, kun pääsin ovesta sisään, onneksi oli nenäliinoja talon puolesta tarjolla. Mä annoin tulla ihan täys laidallisen asiaa, enkä yhtään hävennyt. Se ihminen oli mulle varattu tunniksi. Vain mua ja mun asioita varten. Ja kaiken lisäksi vaitiolovelvollisuudella varustettuna! Tuli paljon parempi olo jo siitä että joku vain kuunteli ja oikeasti ymmärsi mikä tilanne mulla on. Tätä samaa ymmärrystä en ole ystäviltäni saanut. Ihan turhaa pelkäät! Hyvä, että saat apua! Pusuja, haleja ja voimia!

tai ettei osaa tai uskalla ottaa aiheita puheeksi kasvotusten. Tosin joskus saattaa vastaan tulla ärsyttävä psykologi tai terapeutti, joka ei huoli papereita vaan painottaa ainoastaan suullista kanssakäymistä - asennoidu siihen sitten niin että kyseessä on silloin terapeutin oma rajoittuneisuus (ihan ihmisiä nekin vaan ovat)! Suurin osa kyllä suhtautuu ymmärtäväisesti.



Varsinkin jos saat suhteellisen ytimekkäästi asiat paperille (siis ei mitään kymmenen sivun elämänkertaa), vaikka ranskalaisilla viivoilla tyyliin "nämä asiat vaivaavat/ahdistavat tms" tai "näitä juttuja löytyy nyk. ongelmani taustalta" niin siitä voi olla oikeasti apua sekä sinulle että sille ammattilaiselle, jonka kanssa keskustelet.



Mitä tulee odotuksiisi muuten... Onko kyseessä pidemmän hoitosuhteen alku? Vaiko kertakäynti, jossa sinun on tarkoitus vain purkaa pahaa oloasi?



Oli miten oli, yhdellä käynnillä tuskin ongelmat ratkeavat. Silti jo kunnon jutteluhetkestä hyvän ja puolueettoman kuuntelijan kanssa voi olla paljon lohtua. Asennoidu oikein. Älä odota ihmeitä.



Muista myös että kyseessä on kuitenkin tutustuminen ja tunnustelu _molemmin_puolin_ niin että jos ammattilaisesta syntyy sinulle huono vaikutelma, sinulla on oikeus siihen tunteeseen (ja ehkä hyvä syykin). Suurin osa terapiatyöntekijöistä on toki mukavia ja myötäeläviä ammattilaisia, mutta joukossa on muutama mätämunakin, eikä parhaatkaan ole kaikkitietäviä. Älä mene sillä asenteella, että se tietää vastaukset kaikkiin ongelmiisi (tai tulet pettymään), vaan sillä, että tällä ihmisellä on (tai ainakin kuuluu olla!) kiinnostusta asioihisi, hän kuuntelee ja auttaa pohtimaan ratkaisuvaihtoehtoja.



Jos kyseessä on ihan kertakäynti, niin siellä varmaan vaan tarjotaan myötätuntoinen olkapää, mahdollisuus puhua kaikesta mieltä painavasta ja ehkä toimintaohjeita eteenpäin (eli esim. mistä voi saada lisäapua).



Jos kyseessä on esim. kognitiivinen lyhytterapia niin sitä menneisyyttä ei välttämättä kauheasti edes puida. Lyhytterapian kannattajat uskovat nimittäin, että vaikka ihmisellä olisi mitä kamalaa menneisyydessään, ongelmat ratkaistaan tässä ja nyt miettimällä mitä _nykyisin_ voisi tehdä toisin. Jotkut terapeutit oikein ohjaavat puheen pois liiasta menneen vatvomisesta.



Tsemppiä matkaan!

Ehkä selviän hengissä.

t: ap