Tunnetko äitiä, joka omalla päsmäröinnillään pilaa lapsensa kaverisuhteet?

Tämä äiti on sellainen, että jatkuvasti komentaa lapsiaan, puuttuu ihan kaikkeen mitä lapsi tekee, sanoo tai antaa ohjeita asiaoihin, jotka lapsi osaa kyllä. Ja miestään kans käskyttää ja pomottaa. Todella ärsyttävä nainen, jonka läsnäoloa ei vaan jaksa. Lapsi-raukoilla ei ole juuri kavereita...

Että pääsisit haukkumaan naapureitasi vai?

ei tarvi tehtailla näitä ultratyhmiä aloituksia.

Jos kaveri kiusaa ja on jatkuvasti epäreilu,

käyttää päihteitä

varastelee jne.

Tällöin on parempi että etsiikin omalle lapselleen muuta seuraa.

eskarilaiselleen sanoo että kenen eskarikaverin kanssa kannattaa leikkiä ja kenen kanssa ei. Esim. älä leiki tuon kanssa kun se on "semmosesta" perheestä. "Semmonen" perhe on esim. isä työtön YT-neuvottelujen tuloksena, äiti kaupassa töissä. Yrittää valikoida paremmista perheestä olevat lapset kaveriksi omalle mukulalleen.



On muutenkin hyvin kontrolloiva kaikissa asioissa, vaatetuksessa, opinnoissa jne. Röyhkeästi manipuloi lapsiaan saadakseen nämä tekemään mielensä mukaan.

Ehkä tyttäresi ei ole niin haluttua seuraa kuin itse toivoisit. Sitten kirjoittelet tänne näitä aloituksia.

Anna naapureiden elää omaa elämäänsä, elä sinäkin omaasi.

Mitä te arvon naapurit heistä ajattelette. Mulle ainakin on ihan sama. Olisit tehnyt useamman lapsen niin ei tarttis kärttää koko ajan seuraa toisten lapsista.



Täällä on monia lestadiolaisperheitä, sitten ihan tavis 3-lapsen perheitä enimmäkseen. Yksi naapurimme on ketjun aloittajan kaltainen. Työntäisi lapsensa alati naapureiden vaivoiksi. Kukaan ei halua tätä tyttöä nurkkiinsa kun sitä ei sitten saa pois millään. Joka päivä on kuin p junttilantuvan seinässä teidän nurkissa.



Jotkut voi kaivata yksityisyyttä. SIlti lapsilla on harrastuskavereita ja muita perhetuttuja joita tavataan milloin missäkin. Mitä jos sinäkin hankkisit lapsillesi harrastuksia?

oma äitini oli/on semmoinen.

Hämmensi hirveästi kaverisuhteitani kun olin lapsi ja nuori. Yrittää sitä vieläkin, mutta enää ei pysty vaikuttamaan.

Hämmensi ensimmäisiä työkuvioitanikin. Sen jälkeen lakkasin kuuntelemasta 'hyviä neuvojaan' kun yhden työpaikan niiden neuvojen takia menetin ö.ö



Kauheasti yrittää säätää nykyään lasteni kaverisuhteita. Onneksi osaan suodattaa juttunsa lapsille, ja pidän myös huolen riittävästä välimatkasta.



Äitini on muutenkin erittäin kontrolloiva henkilö ja haluaisi hallita ihan kaikkea.

On mm. käskenyt minua puuttumaan naapureideni asioihin; esim. tapaansa kuivattaa pyykkiä tai kalustaa kotinsa ö.ö ..no en ole niihin ottanut kantaa.

oli lapsuuden aikana yks tällanen kaveri. jonka äiti soitti mulle aika usein. "Sun on pakko leikkiä meijän Liisin kanssa koulussa kun olette aina tunteneet toisenne, et saa olla sen katin kanssa kun se ei tule liisin kanssa toimeen." Sitten jos meni heille kylään, rääkyi ko äiti pää punaisena talon toisesta päästä ohjeita meille. Pakotti maistamaan hänen hyviä rieskojaan, kun hän on niin hyvä leipuri. Inhosin rieskoja, ne mustat kohdat maistui kamalalle.



Muutenkin koko ajan oli kommentoimassa mitä voi tehdä ja mitä ei. eipä paljon jaksanut tuolla käydä.

Me olemme se perhe, jonka lasten kanssa naapurit eivät halua omien lastensa leikkivän.



Yksi naapuri ainakin on kieltänyt omia lapsiaan olemasta tekemisissä meidän lasten kanssa. Koska alueen muut lapset ovat kavereita tämän perheen kanssa, ja näiden lasten kanssa, meidän kanssa he eivät tietenkään voi olla... on hankalaa ottaa porukkaan lasta, jonka kanssa yksi ei saa olla.



Naapuruston lapset ovat samassa päiväkodissa kuin pienin lapsistamme. Yksi naapuri tervehtii. Toinen meinasi pudota penkiltä ja tukehtua pipareihinsa, kun näki minut päiväkodin joulujuhlissa.

Kolmas juttelee, mutta he asuvatkin vähän kauempana, eivät aidan takana.



Syy on se, että meillä on koko täällä asumisen ajan ollut - tai tänne muuttamisen jälkeen se repesi, ei se tämmöistä ollut edellisessä paikassa - kriisiä ja ongelmaa. Minä olen isoääninen ja suuttuessani unohdan kontrollit, karjun kaiken mahdollisen kun hermostun miehelle. Ei kukaan halua tulla tutustumaan semmoiseen ihmiseen, joka karjuu pallo punaisena ja ovet paukkaa. Kamala olento, olkoot miten sitten normaalin näköisenä pihallaan tai kadulla lapsensa kanssa...

Voin toki hiljentää volyymiä, mutta vahinko on jo tapahtunut, ei se muuttaisi enää mitään.



Yksi ongelmista, minkä takia meitä alettiin myös karttaa, oli se, kun lapsi parkui, kiukutteli, temppuili, heittäytyi hankalaksi ja minulla loppui voimat ja aloin huutamaan. Lapsen käytös johtui siitä, että hän oli yksinäinen koska ne naapurin lapset eivät halunneet tutustua häneen. Siitä alkoi kierre.



Lyhyesti: lastani ei huolittu joukkoon, kun olimme juuri muuttaneita. Lapsi heittäytyi todella hankalaksi ja lopulta minultakin loppui voimat, kun päälle tuli muutakin rasitetta ja hankaluutta ja ongelmaa. Huusin. Riitelin. Olen kamala äiti. Hullu. Joten naapurit eivät halua lastensa olevan meidän lapsen kanssa, ja yksi heistä kielsi lastaan olemasta meidän lapsen kanssa ja muut ovat tämän kavereita, joten lastani ei huolita lähitalojen lasten joukkoon.

Me olemme se perhe, jonka lasten kanssa naapurit eivät halua omien lastensa leikkivän. Yksi naapuri ainakin on kieltänyt omia lapsiaan olemasta tekemisissä meidän lasten kanssa. Koska alueen muut lapset ovat kavereita tämän perheen kanssa, ja näiden lasten kanssa, meidän kanssa he eivät tietenkään voi olla... on hankalaa ottaa porukkaan lasta, jonka kanssa yksi ei saa olla. Naapuruston lapset ovat samassa päiväkodissa kuin pienin lapsistamme. Yksi naapuri tervehtii. Toinen meinasi pudota penkiltä ja tukehtua pipareihinsa, kun näki minut päiväkodin joulujuhlissa. Kolmas juttelee, mutta he asuvatkin vähän kauempana, eivät aidan takana. Syy on se, että meillä on koko täällä asumisen ajan ollut - tai tänne muuttamisen jälkeen se repesi, ei se tämmöistä ollut edellisessä paikassa - kriisiä ja ongelmaa. Minä olen isoääninen ja suuttuessani unohdan kontrollit, karjun kaiken mahdollisen kun hermostun miehelle. Ei kukaan halua tulla tutustumaan semmoiseen ihmiseen, joka karjuu pallo punaisena ja ovet paukkaa. Kamala olento, olkoot miten sitten normaalin näköisenä pihallaan tai kadulla lapsensa kanssa... Voin toki hiljentää volyymiä, mutta vahinko on jo tapahtunut, ei se muuttaisi enää mitään. Yksi ongelmista, minkä takia meitä alettiin myös karttaa, oli se, kun lapsi parkui, kiukutteli, temppuili, heittäytyi hankalaksi ja minulla loppui voimat ja aloin huutamaan. Lapsen käytös johtui siitä, että hän oli yksinäinen koska ne naapurin lapset eivät halunneet tutustua häneen. Siitä alkoi kierre. Lyhyesti: lastani ei huolittu joukkoon, kun olimme juuri muuttaneita. Lapsi heittäytyi todella hankalaksi ja lopulta minultakin loppui voimat, kun päälle tuli muutakin rasitetta ja hankaluutta ja ongelmaa. Huusin. Riitelin. Olen kamala äiti. Hullu. Joten naapurit eivät halua lastensa olevan meidän lapsen kanssa, ja yksi heistä kielsi lastaan olemasta meidän lapsen kanssa ja muut ovat tämän kavereita, joten lastani ei huolita lähitalojen lasten joukkoon.

tilanteesi on tuttu minullekin, sillä minäkin komennan lapsiani isoon ääneen ja välillä riitelen mieheni kanssa kovaäänisesti. tästä johtuen naapurit karttelevat läsnäoloani ja ovat varmaan tulleet siihen johtopäätökseen, että olemme miehen kanssa eron partaalla. tämä ei kuitenkaan ole totta!

minä olen räiskähtelevä, mutta en hullu. meidän perheessämme riita leimahtaa mutta se myös sovitaan. olen mieluummin oma itseni kuin naapureiden naisten kaltainen. minä näen heidät tunteitaan patoavina, säälittävinä pelkureina jotka ovat riippuvaisia miehistään taloudellisesti eivätkä uskalla sanoa todellisia mielipiteitään heille ääneen. sitä pahaa oloa he sitten purkavat naapureihinsa jotka uskaltavat tehdä niin kuin he vain haaveilevat tekevänsä!

Toiset varmaan ajattelevat sen olevan riitelyä:D Komennan myös lapsiani väliin äänekkäästi. Mutta tiedättekö mitä? En edes välitä olla noiden toisia kyyläilevien hissukoiden kanssa tekemisissä. Lapsiakin on useampia ja heillä tuttuja muualtakin kuin naapurista. Joten kartelkoon rauhassa. Mekin kierrämme heidät kaukaa:)

tilanteesi on tuttu minullekin, sillä minäkin komennan lapsiani isoon ääneen ja välillä riitelen mieheni kanssa kovaäänisesti. tästä johtuen naapurit karttelevat läsnäoloani ja ovat varmaan tulleet siihen johtopäätökseen, että olemme miehen kanssa eron partaalla. tämä ei kuitenkaan ole totta!

minä olen räiskähtelevä, mutta en hullu. meidän perheessämme riita leimahtaa mutta se myös sovitaan. olen mieluummin oma itseni kuin naapureiden naisten kaltainen. minä näen heidät tunteitaan patoavina, säälittävinä pelkureina jotka ovat riippuvaisia miehistään taloudellisesti eivätkä uskalla sanoa todellisia mielipiteitään heille ääneen. sitä pahaa oloa he sitten purkavat naapureihinsa jotka uskaltavat tehdä niin kuin he vain haaveilevat tekevänsä!

vaikka olisitkin eron partaalla miehesi kanssa? Onko se joku syy vältellä ihmisiä? 50% avioliitoista hajoaa, joten karteltavia alkaa olla paljon.