Miten orientuitua HENKISESTI SYNNYTYKSEEN?

Itse tuijotin synnytyssupistusten ajan kelloa ja ajattelin, että kohta se loppuu ja kipu helpottaa hetkeksi. Se on hyvää kipua. Onnea synnytykseen.

oikeasti se vie synnytystä eteenpäin ja loppuu kuin seinään synnytyksen jälkeen.

palkintoa ja sitä, että kipu on vain hetkellistä joka loppuu kun lapsi on syntynyt.

Ajattele, että kipu on hyvää kipua - ei "pahaa kipua" (tyyliin syöpäkipu).

Lisäksi älä suunnittele etukäteen liikaa synnytystä. Kun se ei sit menekkään niin kuin ajattelit!

Mulle kävi näin. Olin henkisesti tosi latautunut synnytykseen ja sit kun vedet vihdoin meni, supparit eivät alkaneetkaan ja jouduttiin käynnistään. Olin jotenkin tosi harmissani siitä, että synnytys ei alkanutkaan niin kuin kuvittelin ja olin "suunnitellut".

Saattaa kuulostaa omituiselta, mutta supistuksen tullessa keskityin vahvasti kuvittelemaan suuren aallon, joka tulee mereltä, hajoaa rantaan ja laantuu. Jostain syystä tämä auttoi todella paljon.



Kuten muutkin jo sanoivat, älä suunnittele liikoja vaan asennoidu siten, että edessä on seikkailu joka kulkee omaa tahtiaan.

edessä on seikkailu joka kulkee omaa tahtiaan.

- ei ap

pidä ajattella kuten minä kipeiden supistusten aikana aloin ajatella, että tästä ne vain pahenee...



Mutta menevät ne ohi ja palkinto on mahtava.