Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa nyt siskot: Mitä teen tämän suhteen kanssa?
18.02.2011 |
Olen ollut nyt puoli vuotta suhteessa mieheen jota voisi kuvailla sanoilla hurmaava renttu. Olen todella ihastunut mieheen. Silti, tästä ei voi tulla pitkällä tähtäimellä
mitään koska suhde ei tyydytä minua kaikilta osin, ns. kriteerit "sille oikealle" eivät täyty... "Vikoja" löytyy
pitkä lista. Mies on vähän huithapeli, ei kovin hyväluonteinen jne. Erosimme jo kerran ja tällä hetkellä tapailemme niin, että saa tapailla myös muita, tosin sänkyyn
ei saa mennä muiden kanssa. Haluaisin tavallaan päästä eroon tästä miehestä ja ihastua johonkin toiseen mieheen jonka kanssa olisi myös tulevaisuutta. Mutta en pääse eroon tästä rakkaudestani enkä pysty näkemään ketään toista
miestä puoleensavetävänä. Haluan tavata miestä lähes joka päivä minkä lisäksi soittelemme jatkuvasti. Puhelinlaskut
ja bensalaskut ovat suuret ja muutenkin pystymme näkemään toisiamme liian vähän ja tapaamisten järjestäminen
hankaloittaa arkea koska välimatkaa on jonkun verran. Em. käytännön syistä olemme miettineet yhteenmuuttoa. Mutta
onko järkeä muuttaa yhteen kun samalla ajattelee, että suhde ei tule kestämään loppuikää? Luulen, että tämä suhde tulee kestämään pari vuotta, tai useamman vuoden mutta tuskin kymmentä vuotta. Tuntuu vaan todella epäkäytännölliseltä elää viisikin vuotta näin.
Kommentit (7)
Mielestäni asia ei riipu lapsista; joka tapauksessahan mies on elämässäni kun lähes päivittäin tapaamme ja lapset tapaavat häntä myös ja ovat tutustuneet häneen jo alusta saakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
..oli lapsia tai ei. Etkö voisi ajatella, että eläisitte vain tuota etäsuhdetta ja antaisit ajan hoitaa asiaa, voihan olla että suhde vielä syveneekin, kun opitte tuntemaan toisenne paremmin ja sitä kautta luottamaan toisiinne. Ota ilo irti satunnaistapaamisista, älä kiirehdi :)
Mielestäni asia ei riipu lapsista; joka tapauksessahan mies on elämässäni kun lähes päivittäin tapaamme ja lapset tapaavat häntä myös ja ovat tutustuneet häneen jo alusta saakka.
Onhan se nyt ihan eri asia asua kaikki yhdessä, lapset saman katon alla, ja sitten erota. Varsinkin, jos tietää/olettaa eron olevan vaihtoehto suurella todennäköisyydellä.
Lapseni isästä eroamisen jälkeen tapasin ihanan, viehättävän renttumiehen. Seurustelimme muutaman vuoden, mutta suhde ei joltain osin täyttänyt toiveitani. Koin, että samanlainen suhde kymmenen vuotta sitten olisi voinut toimiakin, mutta tässä iässä sitä etsii jotain muuta. Minua ehkä viehätti miehessä hänen rento elämänasenteensa, mutta toisaalta se myös lopulta erotti meidät. Mies halusi elää jatkuvasti, tässä ja nyt. Minä halusin suunnitella myös tulevaisuutta.
Ahdistaa muutenkin tosi paljon tämä väliaikaisuuden tuntu suhteessa. En oikein pysty nauttimaan elämästä tässä tilanteessa. Mitä tässä oikein pitäisi tehdä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietää itsekin mitä pitää tehdä.... jos heti tietää ettei miehestä ole loppuelämän kumppaniksi, niin miksi tuhlata aikaansa häneen?
olen kerran tapaillut hieman omituista miestä, siis sellasita joka oli jännittävää seuraa, mutta josta ei oikein tienlnyt millainen hän oikeasti on, ja voiko häneen luottaa. juttu kaatui siihen, koska jotenkin tuntui että jos olisin jatkanut hänen kanssaan, niin olisin vain kerjännyt vaikeuksia.
Liputan kunnollisten miesten puolesta.
Ei ole lapsille hyväksi, että vain käydään elämässä.