Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Just kun karmea vauva/pikkulapsi-ikä on ohi, tulee vauvakuume. Mistä johtuu?!

Vierailija
18.02.2011 |

Lapsi on nyt kohta 3-vuotias, ja viimeiset puoli vuotta on vasta ollut "helppoa".



Muistan vielä erittäin hyvin, mitä on valvoa huutavan lapsen kanssa, selvitä muutaman tunnin yöunilla, juosta lapsen perässä KOKO AJAN niin että itseä vituttaa kun ei ehdi edes juoda kupillista kahvia rauhassa, ja mitä on siivota ärsyttäviä sotkuja (tyyliin rikottuja kananmunia keittiönmatolta, kun lapsi on päässyt jääkaapille tai siivota lattialle levitettyä biojäteroskista tai hinkata piimää olohuoneen sohvalta yms.) ja pukea kiukuttelevaa ja huutavaa lasta itse hikeä valuen ja hampaita kiristellen. Ja toivoa, että voi kun vielä ehtisi joskus lukea päivän lehden rauhassa tai saisi vaikka katsoa jonkun ohjelman, tai tehdä JOTAIN ilman miljoonaa keskeytystä..



Ja NYT, kun on ollut jo hurjat puoli vuotta helppoa ja ihanaa, niin MÄ huomaan miettiväni, että mitä jos tekis vielä yhden lapsen?!



Mitä tää on? Tunnistaako kukaan itseään tästä, vai olenko ainoa joka on tällainen? Mitä kävi, teitkö vielä lapsen vaikka olit manaillut vauva/pikkulapsiaikaa ja vannonut, ettei koskaan enää?



Uskaltaiskohan sitä tehdä lapsen vielä, vai kiroiskohan sitä itsensä alimpaan helkkariin taas seuraavien yövalvomisien synkkinä hetkinä..?

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
18.02.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

miehelle todennut että muistuta nyt helvetissä mua näistä öistä jos vielä haluan lisää lapsia ja kolme niitä nyt jaloissa pyörii. Ja ihan todella sitä on halunnut välillä vain pakata laukut ja painua niin pitkälle ettei sellaista paikkaa kukaan edes tietäisi.



Nyt odotan todella aikaa jolloin vaipparumba on ohi, kaikki syö itse, pukee itse yms. mutta voin olla melkein varma että kolmen vuoden päästä mietiskelen että mitäs jos vielä yksi olisi tuossa. Nyttenkin mietin toisinaan vaikka ei todella meille vauvoja vuosiin... jos koskaan...



Nimim. Äsken tunnin sisään kolme vaippaa vaihtanut, yhden pyllyn pyyhkinyt, yhdet ruoat lattialta siivonnut ja viiden tunnin katkonaisilla yöunilla mennään, enkä vaihtais tätä mihinkään :)

Vierailija
2/7 |
18.02.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja takana elämäni rankin vuosi (syitä en lähde nyt erittelemään), ja vielä 2 kuukautta sitten mietin, uskallankohan IKINÄ tehdä toista lasta. ja nyt, aivan yllättäen, minusta on alkanut tuntumaan siltä, että ihan kuin pienen pieni vauvakuume yrittäisi jostain hiljaa hiljaa hiipiä luokseni... olen tunteesta todella ihmeissäni, ja järki (onneksi) sanoo, että ei ihan vielä. mutta jossain vaiheessa varmasti. ja että tuntuu hyvältä. :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
18.02.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset


Juuri äsken kävin tirauttamassa kyynelleen vauvarunoista koostuvilla sivuilla.



Lapsia kolme, nuorin reilu 1 vuotta ja lisää ei tule. Silti vauvakuume taas nostanut päätään :)



Vierailija
4/7 |
18.02.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mutta nyt täytyy pitää kuume kurissa. Ei enää meille. Ehkä siihen auttaa jos ottais jonkun vauvan yöhoitoon? Pääsis vanhemmat tuulettuun, ja sais itse taas tuntumaa asiaan.

Vierailija
5/7 |
18.02.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vaikka kuopuksemme on vasta 9 kk, niin ajoittain poden vauvakuumetta. Ehkä siksi, että tiedän tämän pienen olevan viimeiseni. Juuri eilen illalla sanoin miehelleni, että jos olisin pari vuotta nuorempi, niin haluaisin vielä vauvan...

Vierailija
6/7 |
18.02.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä 7,6 ja kohta neljä vuotias.



Elämä on ollut suht helppoa vuoden ja tosi helppoa viimeiset 4kk, kun nuorin on jo niin iso.



Nyt sitten vauva-kuume pukkaa... Vaikka olen kolmosen jälkeen ollut koko ajan sitä mieltä, että kiitos, nämä oli tässä.



Mutta... Miehellekki just sanoin että kun nyt elämä on niin helppoa, että hyvin tässä yks menis vielä.



Mikä siinä on että kun alkaa elämä voittamaan niin väkisin haluaa vielä lisää moneksi vuodeksi sitä pikkulapsi vaihetta..



Me nyt mietitään... ja kun ajatellaan että jos vaikka 1,5v päästä syntyis vauva niin mulla olis jo 8,5v ja 7,5v ja 5,5vuotias... Että olishan se ihan eriasia vauvan tulla kun kaikki olis jo tosi isoja, verraten siihen kun kuopus syntyi niin talossa oli 2 ja 3-vuotiaat..



Mutta pelkään sitä, että loppuuko tämä tunne k0oskaan. Entä sitten kun se neljäs on sen 3-vuotta, haluunko mä sitten viidennen??



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
18.02.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

En ole halunnut toista lasta, mutta silti se äidinvaisto jostain herää. Ekan kanssa oli liian raskasta. En jaksaisi koko rumbaa uudestaan.