Masennus, millaista se on? Pitäisköhän mun mennä lääkäriin...

se mun mielestä masennukselta kuulostaa ja menisin sinuna kyllä lääkäriin, itsellä on ollut tuo olo viimeiset viisi vuotta koska sinnittelin liian pitkään ja menin liian huonoon kuntoon. Tosin nyt alkaa näkyä valoa tunnelin päässä, juna varmaan.

menisin sinuna yksityiselle psykiatrille, hänellä on ehkä enemmän kiinnostusta ja aikaa kuunnella sinua eikä vain anna reseptiä kouraan, vaikka joskus ainoa mitä tarvitaan on juuri ne lääkkeet, mutta psykiatri ehkä osaa arvioida, että miten asia on sinun kohdallasi. Lisäksi käsittääkseni yksityisistä käynneistä ei tule merkintöjä minnekään papereihin jos ei halua.

Nyt kun tuon kirjoittelin tajusin itsekin miten kurja oloni on. Huomenna varaan ajan lääkärille.

syyhän voi olla myös fyysinen, esim. kilpirauhasen häiriö, joten otata kaikki mahdolliset verikokeet. Tässä vaiheessa kannattaa käyttää asian hoitoon vähän rahaakin, myöhemmin sitä saattaa nimittäin kulua useita tuhansia euroja kuten minun kohdallani.

Asutaan ulkomailla, joten ei tarvitse surra arvauskeskuslääkäreitä.

että mulla on AINA ollut erittäin hyvät "arvauskeskus"lääkärit, jotka ovat osanneet aloittaa masennuslääkkeet täysin aiheellisesti ja kirjoittaneet lähetteen psykiatrian polille. Kun aina toitotetaan sitä kuinka surkeaa hoitoa täällä saa, niin minä en sitä allekirjoita. Ja osaan arvioida hoitajana asiaa jonkin verran. Kyllä siellä osataan muutakin kuin määrätä "nappia naamaan".

Kirjoituksesi kuulosti aikalailla tutulta.. Asun itsekin ulkomailla, ja olen ollut kotona kahden pienen lapsen kanssa nelisen vuotta. Nyt vanhempi lapsista on päiväkodissa, ja meilläkin käy nuorempaa hoitamassa lastenhoitaja kolmasti viikossa (ihana!), ja lisäksi siivooja. Mieheni on paljon poissa kotoa, eli näitä apuja lukuunottamatta huolehdin kaikesta itse. Sukulaiset asuvat Suomessa, eli heistä ei ole apua/seuraa.



Olen ollut myös poissa raiteiltani nyt tämän vuoden puolella. Tuntuu, etten ole saanut mitään aikaiseksi, vaikka tarkoitus olisi opiskella yms. Lisäksi minun pitää miettiä töihin paluuta, ja siis töiden etsimistä. Toitä minulla olisi Suomessa, mutta sinne emme olisi nyt kuitenkaan palaamassa.



Olen asiaa nyt paljon pohtinut, ja luulen, että olen hieman uupunut, mutta myös käyn läpi kovaa muutoskriisiä. Jaksan kuitenkin kotona toimia ihan hyvin, ja lapsien kanssa meillä on mukavaa yhdessä.



Toivon voimia sinulle, ja toivon mukaan saat apua!

Terveyskeskuslekurin vastaanotolle ei kehtaisi mennä ja yksityiselle menoon ei varaa..kärsittävä on vaan

kuvaus on oikeasti masennusta, niin minulla sitten vielä vakavampi(?) masennus ja täällä vain taaperretaan.



Noiden ap:n oireiden lisäksi en jaksa panostaa syömisiin, en liiku juuri lainkaan ja jokainen arkinen ponnistus vaatii voimia ja ryhtymistä. Jos ei ihan pakko, niin en tekisi mitään. Itkuisuutta ja kärttyisyyttä, pinna hyvin lyhyt... Huoh.

Terveyskeskuslekurin vastaanotolle ei kehtaisi mennä ja yksityiselle menoon ei varaa..kärsittävä on vaan

jos vaivasi ei ole lievä ja ohimenevä niin se tulee vain pahentumaan, jolloin et joudu vain hakeutumaan terveyskeskukseen, vaan saatat joutua pitkiksi ajoiksi sairaslomalle, menetät rahaa, heikennät työkuntoasi ja sitä myöten mahdollisuuksia saada uusia töitä, saatat joutua lepolomalle sairaalaan, mikä ei ainakaan näytä hyvältä missään papereissa, ja ennen kaikkea et välttämättä tule koskaan terveeksi jos annat tilanteen huonontua liian pahaksi. Aivot ei kuitenkaan ole mikään tietokone jonka voi noin vain bootata. Tähän nähden pari visiittiä terkkarissa ei ole kovin paha rasti, masennus kun on lisäksi nykyään kyynikoiden mielestä muotisairaus niin pahimmillaan sinua pidetään vain laiskana, mikä ei ole ollenkaan niin paha kuin epäilyttävä mielisairas, kuten masentuneisiin ennen suhtauduttiin. Minusta on vain hyvä, että masennus on olevinaan jokin trendi, en haluaisikaan että ihmiset tietää mitä pääni sisällä oikeasti tapahtuu.