hirveä stressi 2v tytön puhumattomuudesta!

meillä päin kerrotaan tarinaa pikkupojasta, joka ei puhunut mitään ja aikuiset sitä päivitteli, pojan silmät vain vilkkui iloisesti, nykyisin melkoinen puhekone on



toinen kertomus taitaa olla pojasta ja äidistä äiti motkotti vierailla, että kun ei tuo meidän poika puhu poika siihen tokaisi, että kun en viitsi..

Meillä siis lapsi osasi kaikki kirjaimet ja aakkoset, paitsi R kirjain ei luonnistunu. Oli siis vain 20 sanaa 2 v 9 kk ikäisenä, ei lauseita, mutta sitten puhe lähti tulee itsestään. Toki saatiin hyviä vinkkejä puheterapeutilta, esim. että lapsen kommunikointia tulee ymmärtää ja sanoittaa ja sit harjoiteltiin suun motoriikkaa eli ilveilyä ja kielen eri asentoja peilin edessä ja saippuakuplien puhallusta.

sanoo ehkä noin. parikymmentä sanaa,j oista kymmentä käyttää enemmän. tuntuu, että kaikki muut tuntemani 2-vuotiaat puhuvat jo suunnilleen neljän sanan lauseita=( kertokaa muut, onko "myöhään" puhumaan oppineet lapsenne ottaneet hyvin kiinni ikätovereitaa myöhemmin.

Meilla poika oli yli 2 vee ennen kuin sanoi mitaan jarkevaa, pari omatekoista sanaa oli, kuten "wah-waa", jolla tarkoitti vetta tai juomia yleensa. Nyt on erittain taitava 5-vuotias joka puhuu neljaa kielta (enka nyt provoile tai leuhki, vaan meilla nyt vaan sattuu olemaan 3 kotikielta ja lisaksi 4. ympariston kieli asuinmaassamme, joita kaikkia poika puhuu).

Todellista puhumattomuutta on jos ei tule yhtaan sanaa, eika silloinkaan viela 2-vuotiaasta tarvitse olla huolissaan jos silminnahden ymmartaa puhetta.

tulipas kirjoitusvirheitä,



mutta pointti oli sanoa, että nykyään vanhemmat stressaantuu, kun on tiukat säännöt missä iässä mitäkin pitäisi osata ja yksilöllisyys unohtuu. Tietysti on hyvä, että mahdollisiin häiriöihin puututaan ajoissa ja lasta autetaan esim. puheterapialla mitä ei ennen ollut.

kiitoksia vastauksista. en tiedä olenko sitten liian kärsimätön tässä asiassa, mutta minua nimenomaan huolestutta se, että koska tyttö ymmärtää aivan kaiken, monimutkaisiakin käskyjä ja ei silti kykene tuottamaan puhetta tuon enempää. Itse olen oppinut puhumaan ennen kahta ikävuotta ja mieheni 2,5 vuotiaana suoraan viiden sanan lauseita. Tämä puhumisen oppimisen odottelu on niiiiiiiiiiiin paljon stressaavampaa kuin esim. kävelemään oppimisen odottelu =)

Laitoin tässä taannoin vähän samanlaisen aloituksen tänne. Puhetta ymmärtää hyvin, mutta ei sano sanaakaan jos pyytää, on vaan ihan hiljaa. Sitten saattaa spontaanisti sanoa jonkin uuden sanan, mitä ei kuitenkaan toista pyydettäessä. Taitaa olla just tällainen "en viitsi" -tapaus.



Lapsi myös ottaa kädestä kiinni ja ohjaa tekemään mitä kulloinkin haluaa. Eli ottaa kädestä kiinni, kävelee jääkaapille ja laittaa aikuisen käden mehupurkille. Tai hakee kaukosäätimet, tuo ne aikuiselle ja loikkaa itse sohvalle istumaan :)

Tosin poika käytti suuresta määrästä sanoja ensimmäistä tavua tai vastaavaa äännettä, eli osoitteli asioita ja nimesi niitä tyyliin "ki" "äyä" yms. omia sanoja. Olin kauhean huolissani, ja pyynnöstäni saatiin 2-vuotisneuvolassa lähete puheterapiaan. Neuvolassa kyllä sanottiin, että ei kuulosta huolestuttavalta, mutta suostuttiin lähetteeseen, koska jonot terapiaan ovat niin pitkät, että päästään sitten tarvittaessa ajoissa.



N. 2v3kk iässä puhetta alkoi sitten aika yhtäkkiäkin tulla. Aluksi se oli tosi epäselvää, mutta alkoi heti lyhyinä lauseina. Puheterapiaan tuli aika 2,5-vuotiaana, mutta koska lapsi tuolloin ilmaisi itseään jo selkeästi, sovimme terapeutin kanssa puhelimitse että sinne ei ole tarvis mennä. Nyt 2v10kk iässä en enää edes muista, ettei tuo vielä vähän aikaa sitten puhunut. Kirjaimia puuttuu edelleenkin, eli puhe on välillä epäselvää, mutta lauserakenteet, taivutukset ja sanavarasto ovat vähintäänkin ikätasolla.



Jokainen tapaus on tietysti erilainen, mutta ei ole lainkaan tavatonta, että 2-vuotiaana lähes puhumaton puhuisi 3-vuotiaana ihan kuten kuka tahansa ikätoverinsa.