Kohta mä varmaan pimahdan. :(

Nyt on ihan järkky aika elämässä. Yksi läheinen kuolemassa syöpään ja huoli hänen puolisonsa jaksamisesta, yksi iäkkään läheisen kunto on heikennyt parissa viikossa, eka luokkalaisella pääsärkykohtauksia (ilmeisesti migreeniä), miehelllä aika ajoin selittämättömiä vatsakramppeja ja itsellä munasarjoissa jotain jonka vuoksi vauvan yritystä pitää siirtää.



Nyt just tuntuu, että kuormitusta on liikaa ja tekisi mieli hautautua sänkyyn ja odottaa, että herää sitten, kun kaikki asiat ovat ratkenneet. Ei jaksaisi jumpata, eikä syödä terveellisesti. Olen jotenkin liian tyynen rauhallinen ja flegmaattinen. Varmaan kohta vaivun johonkin psykoosiin tai jotain.



Huoh. :( Kiitos, että sain avautua ja anteeksi.